Talven aikana aura on muutamia kertoja vetäissyt hyvin kapealla tiellä aurauskeppejä mennessään. Joku kepeistä saattaa olla vallan teillä tietymättömillä, mutta osa on vielä löydettävissä. Niistäkin tosin joku poikkinaisena. Niitä pätkiäkin sitten on aseteltu merkiksi uudestaan. Muutamia päiviä sitten eräs ehjä keppi löytyi lumipenkasta monen metrin päästä alkuperäisestä paikastaan. Kun se sitten uudestaan iskettiin tienpielen lumihankeen merkiksi, se ei enää olekaan yhtä luotettava merkkki kuin alunperin. Nyt se saattaa olla jonkinverran "tyhjän" päällä, joka syntyy kun kapea tie tulee isolla koneella auratuksi liiankin leveälti. On siis pysyttävä tien keskivaiheilla, koska jos auton rengas menee siihen "tyhjään", niin äkkiä on koko auto siellä pääsemättömissä.
Mulle tuli tuota arkista juttua ajatellessa mieleeni jae: "Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet." (Sananlaskut 22:28). Ja siitä sitten, että nykyään ollaan siirtelemässä useampiakin vanhoja elämän "rajamerkkejä ja aurauskeppejä" monin tavoin... ja se ei ole hyvä asia...
Voi, pajunkissoja! En itse ole vielä nähnyt tänä keväänä, ehkä ei vaan ole sattunut näkökenttään.. Ja tuo on niin totta mitä sanoit noista elämän rajamerkeistä, kyllä on monet jo siirretty :(
VastaaPoista:) Viime viikonloppuna tuolla tienpielessä satuin tummaa kuusta vasten huomaamaan nuo muutamat pajunkissat.
PoistaElämän "rajamerkkien" suhteen olen minäkin sitä mieltä, että joidenkin asioiden kohdalla olisi vanhassa ollut vara parempi. Mutta pajunkissat on suloisia!
VastaaPoistaKohtapa noita suloisia "pikkukisuja" on näkyvillä enemmänkin:)
PoistaNiinpä muutellaan ja rajusti, ihan kiukuttaa. Muistan kotipuolesta hyvin nuo ojanpäälle auratut tiet. Täällä on myös joka talvi ja samat mutkat, aina siellä joku talven aikana rypyy kun luulee olevansa tiellä eikä olekkaan. En ole huomannut pusikoita vilkuilla olisko pajunkissoja.
VastaaPoistaVilkasehan:) Josko vaikka sattuisikin jossain jo silmään jokunen.
Poista