Näkeehän sen blogistakin, että "matkanteko" käy hitaasti. Nytkin mulla on kamerassa kuvia, mutta en ole saanut edes aikaiseksi ajaa niitä koneelle. Ja tänä aamuna kun kenties olisin sen tehnyt, niin kameran johto ei olekaan käsillä... Laitan sitten jonkun kuvan, mikä koneelta löytyy.
 |
| Erään marraskuisen päivän aurinko |
Ja tuommoisen kuvan löysin. Ei siinä kuvatekstissä virhettä ole. Eräällä marraskuisella kauppamatkalla tuli auringosta tuollainen kuva.
---
Tässä siis muutama päivä sitten kirjoittamani sanallinen kuva vaeltavasta joukosta ja yhden vaeltajan miettteistä:
.
Jos olisin osannut, olisin piirtänyt kuvan. Siis teen sen sitten sanallisesti, kun en muuten osaa.
Luminen lakeus. Siinä näkyy kaartuvan lumisen kentän yli vaeltava joukko. Heillä on kullakin omat kelkkansa ja niissä jonkinlainen kuorma. Kaukana edessä, tuskin näkyvissä, häämöttävät etummaiset. Kuvan loppupäässä laahustaa kelkkaa vetäen yksi, jolla on aika pieni pussukka vedettävänään, mutta silti käy jotenkin vaivalloisesti matkanteko. Hän ihmettelee siinä, että miten joillakin onkin niin isot kuormat, ja silti jotkut heistä menevät jo kaukana hänen edellään. Miten he jaksavat? Tuo pienen kelkan vetäjä, olemattoman pienen kuormansa kanssa, kokee itsensä kuitenkin uupuneeksi. Hän katsoo, että pitkä on matka. Kuinkahan hän jaksaa perille asti? Hän miettii omaa matkaansa, omaa kulkemistaan. Nytkin hänen ohitseen menee taas joku. Itse hän pysähtyy tähän vetämään hieman henkeä. Siinä seisoessaan hän toivottaa ohikulkeville "Hyvää päivänjatkoa", kuten on tehnyt toisinaan kulkeissaankin. Hän kääntää katseensa sinne jonon loppupään suuntaan. Onhan siellä niitä hänen laillaan hitaasti matkaa tekeviä muitakin. Askel kerrallaan edetään. Vaikka välillä kovasti uuvuttaakin, edistyy matka vähitellen.
Ja onhan lupaus varma, ettei ketään reitille jätetä. Matkan alullepanija varmistaa, että jokainen matkalle lähtenyt pääsee perille. Ja perillä kaikki haavat, ruhjeet, hiertymät, paleltumat, rasitusvammat ja nälkiintymisetkin hoidetaan. Siellä odottaa oma, lämmin koti ja sen antimet. Siellä on lepo.
---
Vaikka en tuohon kertomukseen kuvaa piirtänyt (ainakaan vielä), niin muuten olen viime aikoina saanut mielenvirkistystä piirtämisestä. Tässä yksi sellainen tuotos.
Onpa kaunis piirrostyö! Siinä on kuin tyyntä rauhaa ja iloista toiveikkuutta pupun muodossa. Aurinkokuva on myös kiva. Sellainen synkän jännittävä. :)
VastaaPoista:)Pupu sopi kuvaan, kun täällä niitä jäniksenjälkiä yhtenään hangella on. Tykkään kovasti tuontapaisista vaaramaisemista. Sellaisiin näkymiin en varmaankaan milloinkaan kyllästy. Vaikka maisema sinänsä on sama, se näyttäytyy aina erilaisena säitten, valon ja vuodenaikojen mukaan. Vähän samaa on siinä, jos asuu meren tai järven läheisyydessä.
PoistaKaunis piirustus! Minä olen nyt harjoitellut piirtämään erilaisia taloja,postikortti tai kuva mallina...että oppisin piirtämään oikein kulmat ja muut suhteet...se ei minulle ole niin helppoa...
VastaaPoista:) Piirtäminen on rentouttavaa. Paitsi jos menee pikein kovasti mönkään yritys, niin se voi tietysti ruveta ärsyttämään. Multakin lensi tässä joku päivä roskiin yksi yritelmä.
PoistaHienot on tosiaan kuvat niin valokuva kuin piirroskin. Olen aina halunnut piirtää, mutta taitoa ja mahdollisuutta ei oikein ole. Täällä on se toinen taapertaja, joka yhä on halukas kulkemaan rinnalla. Aivan kuin kouluaikoin kuljettiin toinen toistamme auttaen. :)
VastaaPoista:) Tassutetaan yhdessä, vaikka hissukseen. Kävin muuten äsken aikani kuluksi huuhailemassa Pomarkku ennen ja nyt facebookis ja ne siltajutut osu silmiin. Väliaikainen silta... on siellä sitten seuraavan kerran käydes kovin erilaista kävellä. Tuskin muksutkaan tykkää, just muutama päivä sitten Pomarkku-kehuja kuulin heidän suusta. Voi kun olis se vanha silta voitu korjata, edes kävelysillaksi. Mutta samankaltaista Lieksassa, kaarisilta saa kuulemma kyytiä.
PoistaIhana tuo sinun sanallinen kuvasi! Samoin ihana piirustus ja upea kuva auringosta, joka näyttää aivan täysikuulta! :) Minullakin on se kirja Armollinen erämaa, se on hyvä, pitäisi joskus taas lukea se uudestaan.
VastaaPoistaAi, sullakin on se kirja:) Minä tykkäsin siitä. En nyt voi sanoa, että ihan yhdeltä istumalta luin, mutta melkein...:) Se kirja pistää miettimään tätä erämaa-asiaa jotenkin tarkemmin.
PoistaPomarkun "väliaikainen" pitäis olla noin 3 vuotta. Yksi suunnitelma on, että vanhasilta puretaan, kivet otetaan talteen ja rakennetaan uusi Teräs - petoni silta, joka päälytetään vanhoilla sillan kivillä. Minä en ole ihan perillä onko se rahoitus saatu kuntoon. Siinä on ollut "sählinkiä" niin paljon etten tiedä missä mennään.
VastaaPoistaEilen sitten katselin vielä sitä Pomarkku-kirjaakin, kun muistin siinäkin silla kuvia olevan. Siellä oli sitten joku kuva 1800-luvun ihan lopulta ja siinä oli kuvassa puinen silta. Sekin oli kyllä kaunis, kaarevakantinen ja kaiteet sellaiset "ristikkoiset".
Poista