"Jo vain!", vastasi ohdake iloisesti. "Kaipasinkin matkatoveria", se sanoi. Ja niin pieni rikkaruoho ja suuri ohdake jatkoivat matkaa yhdessä iloiten toistensa seurasta.
Ylväs ruusu kulki yksin. Kukaan ei kelvannut sille matkaseuraksi. Toiset olivat liian halpaa seuraa, toiset taas olisivat vieneet huomion sen omasta loisteesta. Mutta oliko se nyt tilanteeseensa tyytyväinen? Ei ollut. "Jospa sitä pyytäisikin jonkin matkatoverin itselleen", se tuumi puoliääneen. Ja niin se päätti tehdä. "Kysyisinköhän tuolta apilalta...", se mietti.
Mutta tehköön ruusu nyt kuten haluaa, me jätämme sen toimimaan halunsa mukaan.
---
Olin tänä aamuna taas vähän synkeissä mietteissä. Kun olin keittiön pöydän ääressä jonkin aikaa istuskellut tekemättä mitään, rupesinkin kirjoittamaan sellaista "mitä sylki suuhun tuo" -tarinaa. Se on sellainen juuri miettimätttä syntynyt tarinanpoikanen, vaikka pikku saduksi nimitettävä, jolla ei ole mitään sen kummempaa tarkoitusta. Mutta voisihan tuo sopia vaikka ystävänpäiväjutuksi, vaikka se ystävänpäivä vasta huomenna onkin:)
Tästä voisinkin jättää haasteen, millainen olisi sinun "Mitä mieleen juolahtaa" -tarinasi? Jos kirjoitat vinkkaa mullekin!
Kiva tarina, ja ajattelemisen aihetta :)
VastaaPoistaMistä lieneekin mokomat lauseet mieleeni tulleet:)
PoistaMielenkiintoinen juttu ja jännä haaste. Täytyypä pistää mietintään.
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää!
Kiitos, samoin sinulle:)
PoistaKiva tarina,itsekin kirjoitan tarinoita ja myös mielikuvitusta käytttäen.
VastaaPoistaLöysin blogisi kaksi huonetta blogin kautta. Sinulla on kiva blogi ja
kauniita kuvia.
Minulla on myös blogi,käy katsomassa jos kiinnostaa.
Blogini osoite on: pirrenblogi.blogspot.fi
:) Joskus on kiva päästää sanat soljumaan ja mielikuvitus valloilleen. Kamera onkin minulla usein ulkona mukana ja sillä tulee räpsittyä monesti liikaakin, mutta saahan turhat helposti sitten poistettuakin. Käynkin katsomassa sinun blogiasi:)
Poista