Äsken kun lapset tekivät lähtöä kouluun, yksi toi nokkani eteen jonkun lapun, johon olisi nimi pitänyt laittaa. No, eihän siinä mitään, mutta samassa mieleeni kavahti, että niitähän oli muitakin lappuja, joihin olisi tänään viimeistään pitänyt nimi laittaa. Ne muut olivat tätä nykyaikajan opetustapaa koskevia: sitä digitalisaatiota... Toisessa kysyttiin, saako lapsi käyttää omia vekottimiaan, esim. omaa kännykkää tai muuta kouluopetuksessa. No, en ole vielä laittanut nimeäni siihen, koska mietin edelleen, mihin siinä sitoudun. Jos sitoudutaan (siis vain vuodeksi kerrallaan) siihen, että saa käyttää, niin kai se on ok. Mutta mietin, tulenko samalla sitoutuneeksi siihenkin, että ne vekottimet on myös aina käyttökunnossa... No, ehkä ei sitä tarvitse pohtia.
Toinen lappu vaati vastaustani siihen, että Peda.nettiin pitäisi luoda oppilaalle tunnukset. Siihen tiedänkin jo kantani; koulussa tehkööt sen. Voit katsoa tästä lyhyen infon, mikä se on: Peda.net info. Viimeeksi vanhempainillassa sitä esiteltiin.
Mutta ylipäätään tämä digitalisaatio... Se minua ärsyttää. Kaikki touhu tuntuu olevan yhä enemmän jonkin laitteen käytön varassa. Siitä viis veisataan, onko kaikilla siihen sopivia laitteita, tai vielä pahempi, ettei oteta huomioon sitä, etteivät kaikki kykene käyttämään niitä! Miten on mahdollista, että kaikki palvelut tunnutaan muuttavan sähköisiksi, mutta ei välitetä niistä lainkaan, jotka eivät niiden käyttöön pysty. Hyvä esimerkki on pankit. Oikein malliesimerkki onkin. Pankit konttorit ovat jo monesta paikasta tyystin kadonneet. Millä hoitaa vanhus raha-asiansa, jos ei omista nettiä, eikä osaisi sitä käyttääkään, vaikka sellaisen hankkisi. Pankkeja oli ennen kylässä useampikin. Nyt ei kenties lainkaan, ja jos onkin, niin siellä vain sijoitusvinkkejä jaellaan.
Entäs sitten posti. Tällä viikolla "ilahdutti" posti meitä jakamalla laatikkoon peräti "intialaisen viisauden" voimalla ryyditettynä sen tavanomaisen mainosläpsykkänsä, jonka välissä on lisää mainoksia. Nyt posti ilmoittikin meille oikein "ilosanoman", että saamme kohta paketitkin noutaa talomme alakerrasta - siis tietenkin, jos nyt satumme kerrostalossa asumaan, emmekä ole niin metsäläisiä, että asummekin keskellä korpea. Postilla on varaa näitä turhanaikaisia mainospostin kääreitä jaella, mutta ei sentään ole enää varaa jakaa postia joka päivä. Eikä edes tiedottaa siitä, siihen postilaatikoon. Posti haluaa tehdä kaikkea muuta mieluummin, kuin jakaa postia. Ruohonleikkuu käy ja kaikki varmaan muu. Nyt on sitten "posteihin", (siis jossain kaupan nurkassa), tullut taas yksi "parannus"; on ilmestynyt vaaka, jolla peräti saa itse punnita pakettinsa. Kohta ei varmaan saa maksutta lähestyä postin tiskiä, sillä nyt sekin lähtevän postin luukku oli siirretty pois siitä tiskin läheltä, sinne missä se uusi vaakakin ohjeineen on. Mun pitäisi kohta lähettää paketti, mutta kun ei yhtään haluta ruveta tutustumaan mihinkään uuusiin lähetystapoihin. Saanhan kenties vielä entiseen tapaan viedä sen pakettini postin tiskille, mutta ainakin saan maksaa siitä enemmän, jollen ole etukäteen netissä sitä maksanut. Ja mahdetaankohan mut neuvoa siihen uuteen itsepalvelupisteeseen pakettini kanssa...
Ja kun nyt kerran annettiin tulla vähän niinkuin tuutin täydeltä, niin sanotaan nyt vielä tämäkin. Ottaa niin päähän sekin, että metsänhakkuissa ei välitetä muusta kuin miten puuta kaaatuu... Meidän postilaatikkosuorallahan oli tien varressa kuusirivistöä. Tuo tienpätkä ei siis ole meidän maillamme, mutta olemme ihailleet sen varteen itsekseen kasvaneita kuusia ja isäntä on välillä leikellyt pusikkoa tien varresta. Nämä kuusirivistöt säilytettiin parisen vuotta sitten koskemattomana tiekunnan tekemän tieremontin yhteydessä, vaikka siinä muuten tienpielet jyrsittiin vesakoiden torjumiseksi. Nyt metsänkaatajille olivat nuo kuusirivistöt yhdentekevät. Siitä vain ajettiin kuusirivistön läpi, vaikka sellaista ylimenopaikkaa, jossa siitä tienylityksestä ei olisi ollut mitään vastaavaa haittaa, oli aivan muutaman metrin päässä, isomman tien puolella, ja jossa muutenkin olivat tietä ylitelleet.
No, nyt on metsäänkin palannut rauha. Ja pitkä toipuminen alkaa. Toivottavasti omakin mieli tästä taas vähitellen rauhoittuu. Taisi jo helpottaakin:)
Mutta hyvää viikonloppua:)
----
Yllä pihlajaa purkissa. Kivan näköistä, mutta maku... No, kai nuo johonkin käytettyä tulee.
Oikeassa olet. Kyllä vanhemmille ihmisille varsinkin menee monien asioiden hoito vaikeaksi, kaikilla ei kuitenkaan ole nettiä eikä taitoa sen käyttöön.
VastaaPoistaJa tuo muutenkin, että kun pienemmistä paikoista (ja vähän isommistakin) lähtee pankit ja postit ja kaupat... Ja suositaan niiden valtavien markettien rakentamista, joissa saa kävellä ympäriämpäri ennenkuin löytää hakemansa tuotteen.
Niin se tosiaan on... ja palvelut muka vain paranee. Ei ne aina parane, jos ne suurempiin ja teknisempiin menee. Kyllä oli olevinaan paketin lähetyskin hankalaa, kun sen ensin netissä maksoin ja sitten pähkäilin, onko laatikon koko sitä vai tätä. Olihan siinä ne mitat, mutta pähkäile siinä sitten, kelpaako se valitsemani vaihtoehto, kun laatikko oli jo vähän litistynyt, kertaalleen käytettynä. Mieluiten menisin vain postin tiskille pakettini kanssa, ja siellä asiantunteva ihminen hinnoittelisi sen, se vain on kalliimpaa nykyisin saada palveltuna pakettinsa lähtemään.
PoistaVaikka digitalisaatio monessa mielessä onkin hyvä juttu, olen kuitenkin pitkälti samoilla linjoilla. Eniten ärsyttää se, miten nykyään joka paikassa oletetaan ihmisten käyttävän älykännykkää. (Itse kun operoin vielä vuoden 2010 kännykällä.) Ei pitäisi olettaa, että kaikilla on varaa tai edes halua hankkia aina uusimpia laitteita.
VastaaPoistaviikarivartti.blogspot.fi
Näin on. Oma puhelimeni on vieläpä ihan vanhanaikainen näppäinpuhelin. Eikä minua kiinnostaisi lainkaan laittaa ropojani mihinkään puhelimiiin. Kyllähän nykytekniikka on paljon kaikkea hyvääkin antanut, mutta tuntuu, että kaikki uusi otetaan käyttöön miettimättä vaikutuksia.
PoistaMinäkin olen ihmetellyt, että miten nykymaailmassa palvelut vain huononevat. Minä ja sisarukseni hoidamme äitini raha-asiat, kun eipä hänestä ole enää opettelemaan tietokoneen käyttöä.
VastaaPoistaSiinä onkin monella järjestelemistä kuinka ikäihmisten raha-asiat hoidetaan. Minun äitini asioista otti vastuun siskoni, joka lähempänä asuu. Monen sadan kilometrin päästä se olisikin ollut vaikeaa... Ja kodinhoitajathan sitä eivät tee. Jos lähellä ei ole omaisia, on kai yksi vaihtoehto edunvalvoja (ennen holhoojaksi nimitetty) mutta on sekin aika hullunkurista, että joutuu holhoukseen vain siksi, ettei pysty laitteita käyttämään eikä ole lähiomaisia asiaa hoitamaan.
PoistaIhan samat asuat risoo. Meillä oli alakoulussa niin, että sai tehdä parin kanssa jos oma kännykkä hajosi, loppui akku tai jäi kotiin. Tästä yläkoulun hommasta en vielä tiedä. Kotitaloustehtävät ainakin kuvataan ja lähetetään opettajalle, eli meillä poika tarvitsee siihen kännykän ja tietokoneen, kun se läjetys ohjelmä ei kännykässä toimi.
VastaaPoistaOn tää nykyaika tosiaan aikamoista kilpavarustelua. Näillä meidän neitosilla kun on niitä valinnaisen kotitaloustunteja, niin leipomiseen kotona on heillä ollut innostusta ja se on kiva:) Leipomisläksyjä ei ole tainnut vielä ollakaan, ellei sitten aiemmin joku leipomus ollutkin juuri kotitehtävä... En nyt muista varmaksi, miten liekään ollut:)
PoistaHyvä hyvä Metsäntyttö! Kyllä se vaan on tarpeen purkaa höyryä. Muutenhan sitä aivan räjähtäisi. Lapin Kansasta luin kuinka posti on alkanut hoitamaan vanhusten kuntoutusta. Se hyvä. Jutun parikunta kertoi kuinka postin työntekijä on käynyt soittamassa heille kasetilta musiikkia.
VastaaPoistaOn se vaan valtavaa! Että ihan musiikkia! En toki ole kaikkien näiden kuntoutusasioiden tuntija, mutta mutta... mitähän sanoisi. Toivottavasti tuo Lapin Kansan juttu ei kertonut ihan koko totuutta tuosta kuntoutuspostinkantajasta. Toivon, että se olisi ollut muutakin kuin vain pari haitar-kappaletta kasetilta. Vaan kyllä kai sekin jo kuntouttaa... ainakin sitä postinkantajaa jos ei muita. Saa istua muun hommansa keskellä hetken vanhusten kahvipöydässä musiikkia kuunnellen.
Sanokaa jo, että en ole oikein käsittänyt tätä juttua. Sen ääneen sanominen helpottaisi.
Voi hyvät hyssykät! Kaikenlaista ne keksii... Tuokin taatusti hyvään hintaan... Ei voi käsittää tätä touhua. Tai itseasiassa voi; saahan posti näistä touhuista hyvät rahat, sensijaan postin kuljettelusta ei samalla tavaoin. Ja kun kansa yhä vähemmän kirjeitä, kortteja ja paketteja lähettelee, niin pitääkin nostaa hintaa. Ja taas entistä vähemmän lähetellään mitään. Mutta jospa kansa kiinnostuisi, kun lisätään hienouksia, tai sittenkin taas tippuu lisää postin lähettelijöitä matkasta, kun itse saakin itseään palvella. Katselin tässä muutama päivä sitten niitä omatoimiohjeita kaupan seinällä; siinä ei ollut ohjeita, vaan osoitteita mistä voi katsoa jollain älyvehkeellä. Tai sitten en vain ymmärtänyt. Mutta sen pakettini sentään sain lähetettyä, kun olin sen etukäteen maksanut ja se sentään otettiin vielä tiskillä vastaan.
Poista