Jan heräsi hirvittävään päänsärkyyn ja hänen kättään kivisti. Tuuli kovasti ja ympärillä kuului aaltojen kuohunta. Vesi pärskyi välillä hänen ylleenkin. Ympärillä näkyi vain pimeää. Hän oli aivan pökerryksissä ja hänen sumeat ajatuksensa yrittivät ymmärtää, missä hän oli... Hän laittoi uudelleen hetkeksi silmänsä kiinni. Hänen ajatuksensa alkoivat kirkastua. Hänhän oli pelastuslautalla. Lautta pyöri ja keinahteli rajusti aaltojen kourissa. Heille oli tapahtunut onnettomuus.
Nyt hän avasi jälleen silmänsä ja yritti katsella ympärilleen. Ensin ei näkynyt mitään. Kohta hän kuuli heikkoa vaikerrusta. Sehän oli Helen! Hän hivutti itsensä äänen suuntaan. Helen makasi lautan pohjalla, nojaten päänsä lautan reunaan. Jan kysyi, oliko Helen loukkaantunut? Ei ollut, mutta hänellä oli hirvittävän kylmä. Jan otti takkinsa ja levitti sen kylmästä tärisevän Helenin ylle. Mutta missä oli Peter? Jan huusi häntä. Peter havahtui kuullessaan, että joku huusi häntä. "Täällä olen", hän vastasi. "Oletko kunnossa?", kysyi Jan. Peter oli hetken hiljaa, ennenkuin vastasi. Oli hän kai muuten, mutta oli hyvin järkyttynyt. Janin ääni lohdutti häntä hieman. Ja se, että Helenkin oli tallessa.
Mitä nyt tehdään, Jan ja Peter pohtivat yhdessä. Voimmeko tehdä mitään, he miettivät. "Hätäraketti!" Onko täällä sellainen? Olihan siellä. Sen he päättivät lähettää matkaan, ja samalla rukous kohosi heidän huuliltaan Taivaallisen Isän luo. Nyt oli vain odotettava. He torkahtelivat välillä. Jossakin vaiheessa jokin välähti Peterin silmänurkassa. "Mikä se oli?", hän huudahti. Jan ja Helen havahtuivat katselemaan ja kuulostelemaan. "Tuolla on valo!" "Siellä on joku, joka auttaa", huudahtivat he yhteen ääneen.
----
Ja siihen pääättyi kertomuksenpätkäni. Kaipa he sitten sen avun saivat:)
Tämä kertomuksenpätkä sai alkunsa kesäkuussa. Sen alkulähde oli sama majakka-aiheinen juttu Sessen blogissa, josta sain silloin idean tuohon kuvaankin, joka tässä nyt on kuvituksena. Mutta katsokaahan millaisen majakan Sesse oli tehnyt farkkutilkuista. Se oli hieno!
Hieno kuva ja kertomus! Mukavaa viikon jatkoa♥
VastaaPoistaTuo oli vähän sellainen enempiä mietiskelemättä syntynyt tarinanpoikanen. Mukavaa viikonjatkoa sinnekin:)
PoistaMajakat ovat upeita ja tärkeitä! Ja hieno on sinun piirustuksesi ja kertomus :)
VastaaPoistaKenties ei olisi tuotakaan tarinanpoikasta tullut kirjoitettua, jos en olisi saanut inspistä sun blogistasi:)
PoistaHieno kertomus ja hyvä piirros.
VastaaPoistaTuo oli semmoinen nopeasti kirjoitettu; ihan mitä mieleen siinä kirjoittaessa tuli.
Poista