Isä mukana kentällä

Aamulla herättyäni tuumin mielessäni seuraavanlaisia. On lepopäivä. Miten levätä niistä huolista, jotka pyrkii mieleen tänään, huomnenna ja tulevina päivinä?  Sitten tuli mieleeni ajatus; Sana Raamatusta:

"Minä olen teidän kansssanne joka päivä."  Matt. 28:20
Millaista olemista se on?

Ei ainakaan sellaista, että meitä vain jossain kaukana maaliviivan takana odotellaan ja sanotaan sitten joskus, sinne saavuttuamme, että "No, tulithan sinäkin sieltä..."

Hän on se Isä, joka lapsen kiertäessä kisassa rataa, juoksee siinä vierellä. Ja lempeästi rohkaisee, jokaiselle lapselleen puhuu sellaisin sanoin, kuin tietää lapsensa tarvitsevan.

"Hän ei väisty viereltäsi." Ps 121:5 KR -92
Ei silloinkaan, vaikka juoksu ei menisi "ihan putkeen", vaikka se olisi hoipertelua, muuttuisi kävelyksi tai konttaamiseksi. Tai vaikka tarvittaisiin kantajaa...

Maalia kohti mennään hänen kanssaan silti.


En yleensä ajattele "urheilullisia ajatuksia", koska en urheilusta välitä. Mutta kun meillä nyt isäntä on viime päivinä sitä katsellut, niin on tullut pieniä hetkiä siinä sohvalla itsekin välillä istuttua ja nähtyä juokua, seiväshyppyä, jne. Siitäköhän lie tarttunut  nuo urheiluun menevät ajatuskuviot:)

Siunattua lepopäivää Sinulle!