Kuvan ollessa jo melkein valmis, tajusin luurin olevan väärällä puolella. Nykyään itse pidän kännyä oikealla puolella paremmin kuullakseni, joten se asetelma ikäänkuin päätyi kuvaankin.
Minulle puhelinkoppi edustaa sitä kopperoa, joka Pomarkussa oli kivisen kirkkoaidan lähellä. Ennenkuin meille omaa puhelinta tuli, siitä käytiin soittamassa, jos kopista soitettiin. Siinä ei kolikoita automaattiin syötellessä pitkiä aikoja puhelimessa lätisty! Sitten myöhemmin tuli ne puhelukortit ja kolikkotouhu jäi pois. Meilläkin tallessa joitakin puhelukortteja, mutta aika vähäiseksi niiden käyttö kuitenkin jäi.
Porin linja-autoasemasta on jäänyt mieleeni, että sielläkin aikanaan oli pitkä rivi kopperoita, joista ihmiset saattoivat soittaa. Nyt ei ole puhelinkoppeja, eikä edes niitä linja-autoasemia! Lieksastakin purettiin koko asema pois tänä kesänä! Siinäpä sitten vanhin tytär oli jokin aika sitten ihmeissään, kun sinne piti mennä siskoaan odottelemaan, että eihän täällä ole koko rakennusta enää! Ja hän oli puoli vuotta ollut poissa. Ennen lähtöään asemalla oli ollut täysin entiset touhut täysin käynnissä; matkahuolto siinä ja sisätiloissa saattoi linja-autoa odotella. Nyt sitten tyhjällä kentällä on kolme "laituria" ja kentän laidalla pelkkä penkki. Semmoista se on nykyään. Kuitenkin nykyäänkin pitää joidenkin linja-autoa käyttää...
---
Ja mistä se puhe vanhoista puhelimista alkoikaan? Nytpä muistankin: lasten lelukännykästä:)
Hyvä muistella tätäkin asiaa. Ei todellakaan lätisty tuntikausia puhelimessa ennen. Puhelikioskeja ei ollut joka kulmassa.
VastaaPoistaMun kotona ei ollut puhelinta, ennenkuin muutettiin rivitaloon kun olin 16 v. Vuosi oli jotain 1974. Puhelinliittymä oli kallis ja käyttö maksoi, ettei soiteltu kuin asiaa. Voisiko siitä johtua, etten nytkään jaksa olla puhelimessa pitkää aikaa.
Se oli meilläkin sitä, että se oli oikeastaan vain jotain asiaa varten. Isä saattoi aika pian tulla sanomaan joain, jos siinä hänen mielestään liian kauan viivyttiin. Meille tuli puhelin kai joskus -78 tai -79 ehkä. Olimme kerrostaloon muuttaneet ja olin iältäni suunnilleen samaa, kuin sinä tuossa mainitsint olleesi kun teille puhelin tuli. Se meidän oli sammaleenvihreä ja luuri siinä puhelimen vasemmalla laidalla, eli silloin nykyaikainen:) Nyt niitä näkee silloin tällöin kirppareilla; oranssin taisin viimeksi nähdä. Minäkään en ole oikein puhelinihminen.
PoistaMeillä ei lapsuuskodissa ollut puhelinta, kauppa oli vieressä, niin sinne soitettiin jos oli tärkeää asiaa ja myyjätär kipaisi tien toiselle puolelle äitiä puhelimeen hakemaan. Ja kerran minuakin, kun kaveri soitti kauppaan!! Itsekin kävin siitä soittamassa työpaikkaan, jos olin kipeä.Omaan kotiin sain lankapuhelimen vasta vähän alle neljäkymppisenä, ja siinä kaverin kanssa puhuttiin tosi pitkiä puheluita, kaksi yksinhuoltaja äitiä. Muutama vuosi siitä sain jo ekan kännykän :)
VastaaPoistaTuosta tuli mieleeni, että äitini kertoi heillä toimitun aikanaan myös noin, että jos puhelinta tarvittiin, niin kauppaan mentiin soittamaan. Se oli varmaan hyvin yleistä joskus. Mitä kännykkään tulee, niin joskus 90-luvun lopulla isäntä osti meille matkapuhelimen. Aika iso pötikkä se silloin olikin. Niitä vanhoja puhelimia on meillä tallessa useampia. Joskus voisi olla kiva koota niitä yhteen ja tehdä vaikka juttua niistäkin:)
PoistaMinä laitoin kaikki vanhat kännykät, yhtä lukuunottamatta, kännykän kierrätykseen, se oli netissä ja siitä sai pikkuisen rahaa. Olisi se mielenkiintoista nähdä postaus vanhoista kännyköistä :)
PoistaEn ollut kuullutkaan, että tuollainenkin kierrätys kännyköille on ollut. Hyvä kun niistä vähän saikin jotain:) Katsotaan, saisinko sitä juttua tehtyä. Riippuu siitäkin, kuinka helposti tai vaikeasti ne puhelimet on jostain varaston kätköistä löydettävissä...
PoistaAivan silloin lapsuudessa se puhelinkioski toimi kolikoilla ja sitten muuttu kortilliseksi kunnes hävisi kokonaa kyläkuvasta. Heinäkuussa meillä oli perheen kanssa myös puhelimista ja kännyköistä juttua, monenlaista härveliä on ollut jo meilläkin.
VastaaPoistaOn sitä aika kokoelma niitä ehtinyt olla. Ennenvanhaan saattoi se sama puhelin palvella pitkäänkin, jos ei mikään erityinen sitä rikkonut; kuten vaikkapa ukkonen.
Poista