sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Jotain, jota ei vielä oltu ruvettu oikein pyytämäänkään...

Meillähän on ollut sängyssämme sellainen sininen, tilkkukuvioinen päiväpeite. Jo vuodelta 2015 olevassa jutussa on kuva, jossa näkyy peiton silloinen, korjattu versio. Sen jälkeen tein siihen uuden päälisenkin. (Luulin tehneeni jutunkin siitä, mutta en löytänyt, liekö sitten tullut mainittua jossain sivumennen edes. Siihen tuli tasan 100 palaa). No, jonkin aikaa sitten ajattelin, että se pitäisi taas ottaa korjattavaksi. Ja tuumin mielessäni, että olisi kiva saada  jo uusikin.

No, eilenhän ei ollut kauppapäivä, emmekä missään muuallakaan käyneet. Eikä meillä käynyt kukaan... mutta yllättäen uusi päiväpeite oli kumminkin illalla sänkyämme peittämässä. Kuinka se siis kävi?

Tytär kävi taannoin tädillään kylässä. Sieltä tuli viesti jossain vaiheessa, että olisiko tarvetta päiväpeitolle ja kokokin mainittiin. Vastaus viestiin annettiin tuumien, että nuorimmaisen sänkyyn se kävisi... Eilen vaihdoin nuorimmaisten sänkyyn petivaatteet. Vanhin tytär kaivoi esiiin sen mukanaan tuomansa päiväpeiton. Heti kun näppini siihen kävivät, ehdin ihmetellä, että onpa painavan tuntuinen. Sitten katsoin, että tämähän näyttää isolta... tämähän on iso.  Peitto leväytettiin auki ja kävi ilmi, että sehän olikin parisängyn peite!

Minulle oli silloin alkuun muodostunut ihan väärä kuva sen peitteen koosta. Silloin kun siitä ensi ensi kerran kuulimme, ja sitä pieneksi luulin, kysyin tytöiltä heidän mielipidettään. Molemmat olivat vähän sillä linjoilla, etteivät tarvitse, sillä olin jokin aika sitten tehnyt heille "uudet" pilkkomalla kaksi entistä parisängyn peittoa. Tytöt olivat niihin tyytyväisiä, mutta minusta nekin olisivat saaneet olla parempia, joten ajattelin, että kannattaahan se tarjottu peitto ottaa...  Todellakin. Kannattihan se!

Nyt en voi kuin kiitoksen antaa sille, joka peiton lähetti:)  Kuten myös Jumalalle, joka tuon ihmisen kautta toimitti uuden päiväpeiton meille, vaikka en ollut älynnyt sitä vielä oikein ruveta rukoilemaankaan tosissani...:)

Joten, kyllä tämäkin nyt mielestäni silti siihen "rukousvastauskategoriaan" kuuluu, koska Jumala kumminkin luki sen toiveeni.


Siunattua sunnuntaita!



4 kommenttia:

  1. Kyllä Hän tietää mitä tarvitsemme! Siunausta päivään myös teille! Me olemme lähdössä ehtoolliskokoukseen, toisten kyydillä tällä kertaa, mieskin pääsee "vaan kyytiin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tietää:) Meidän seurakunnalla on tänään 70-vuotisjuhla. Emme tosin ole menossa. Autolla ajetaan mahdollisimman vähän, ettei menisi enemmän rikki. Se odottaa tilattua osaa nyt.

      Poista
  2. Meille annetaan mitä me tarvitsemme. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Aina ei ole hoksannut edes pyytääkään jotain toivomaansa.

      Poista