Talvista on vielä...

 

Kuvatouhu on ollut vähän nihkeää. Ei niinkään kuvien ottaminen, mutta niiden laittaminen kamerasta koneelle kylläkin. Kuvat menee erikoiseen paikkaan vanhempien kuvien joukkoon, ja sinne ne helposti sitten jäävätkin. Tässä nyt kuitenkin poimittuna joitakin lumikuvanapsuja. 

Ja tässä sitten minä ja kolmemetrinen huivini jonain pakkaspäivänä.... Ostin taannoin paikallisesta Löytäpuodista oikein pitkän takin, nilkkoihin ulottuvan. Hinta 8 euroa. Takki lie 90-lukulainen. Takissa ei ollut muutoin mitään käytön jälkeä, paitsi kiinni ommeltu takahalkio. Halusin "hametakin", eli sellaisen ettei takki lopu polviin. Tämän kanssa voin käyttää niitäkin hameita ulkona kulkiessa, jotka ulottuvat tosiaan melkein nilkkoihin. Ei tarvi ruveta farkkuja vaihtamaan ylle ulos mennessä. No, tämä takki vaati tuon pipon kaveriksi jotain lisää kaulalle. Pykäsin kahdesta vuosia sitten tekemästäni rinkulahuivista yhden tosipiiiiiiiiitkän. Siitä tuli ihan hyvä tämän pipon pariksi, vaikka värisävyt kaikissa vaaleanpunaisissa olivatkin vähän erilaisia. 

Tämä on korvessa asuvan; ei mitään hienoa -  mutta käytännöllistä. Jaloissakin kumisaappaat, joihin mahtuu vaikka kahdet villasukat. Ja huomatkaa, että pipon alta pilkistää huurteisen tukan lisäksi muutakin: päähän on kietaistu pipon alle ohut huivi lisälämmikkeeksi kovemmalla pakkasella:)  Takissa on kyllä valtava huppukin, jota sopii hyvin käyttää pipon päällä, jos oikein viima käy.

Mukavaa sunnuntaita itsekullekin:)

Ai niin... ne sukat! - Ja vaatekuvaa eiliseltä

No tässä ne ny on. On oikeestaan valmiit. Eli voi käyttää jo, kunhan tunkee ne langanpäät, joita ei vielä ole päätelty, sukan sisään. On kumminkin jossain solmussa, etteivät riisty.

Tuskin mää niihin mitään kuvioita rupeen tekeen, ellei ny joku varsinainen innostus siihen oikeen iske. 

Sukan terähommelit on tehty tytön koulusta saaman ohjeen mukaan, mut varsi on omaa viritystä - oman koiven mukaan.

---

Laitan tähän vielä eilisen vaatepiirroksen yllä olevista vaatteista. Samoja yllä tänäänkin. Eilen vain oli koivissa tyttären tekemät lyhyet sukat.

No minäpä tästä lähdenkin - ja muitakin lintukuvia meinasin...

Niin meinasin, mutta hommat ei ole riittävästi hanskassa, jotta niitä muita olisi saanut nyt tarvittavasta vekottimesta ulos. Täytyy opetella lisää. Tämä kuva punnerrettiin tähän tyttären avustuksella.

Joten siis - minäpä lähden tästä...

... itse ainakin kahvinjuontiin. Lintu varmaan lensi johonkin oksalle.

Tämänaamullista

Jostakin putkahti mieleeni pätkä laulun sanoja: "...sinun silmiesi tähden...".  Siitä sitten rönsysi jotain muuta ajatusta. Jäin miettimään sitä, että miten paljon maailmassa onkaan kirjoitettu rakkauslauluja,  ja osa niistä ihan todellisessa tarkoituksessa ja todelliselle kohteelle. Laulujen sanat saattavat kertoa mitä kaikkea olisi oltu valmiita tekemään rakastetun tähden. Vaikka emme olisi uskoneet kaikkia laulun sanoja, tai muuten sanottuja lupauksia,  ettei vuoria siirretä paikaltaan, tai kuuta noudeta taivaalta, yms.; uskomme ja käsitämme kyllä, kun meitä todella rakastetaan, kun meidän puolestamme  tehdään rakkauden tekoja, saamme rakkauden vakuutuksia, tunnemme sen voimaa.

Mutta olemme sitten saaneet omakohtaisesti, tai edes etäältä, havannoida suurta rakkautta, se jää vielä pieneksi sen rakkauden rinnalla, jolla Jumala meitä on rakastanut. Meidän puolestamme tehtiin suuri teko: eräs kuoli puolestame, että me välttyisimme siltä. Emme millään meinaa käsittää Isän rakkautta. Niinhän se tahtoo olla, etteivät lapset ymmärrä vanhempien rakkautta. Se  on enempi kuin kuin silmät näkee milloinkaan. Se on sitoutumista meihin.

---

Kirjotin myös toiseen blogiini jutun: Ihastuttava huomio! 

Hyvää lauantaita sinulle!

Kun miehen jalat eivät koskettaneet maata...

Mark. 2:1-12. Halvaantunut mies. Ensin hänelle julistettiin synnit anteeksi. Sitten hänelle sanottiin: "...nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." "Mies nousi heti, otti vuoteensa ja meni pois kaikkien nähden. Kaikki hämmästyivät tästä, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." 

Jätän nyt sen ihmettelevän ja Jumalaa ylistävän kansanjoukon sinne talon edustalle, ja lähdenkin sen entisen halvaantuneen mukaan... Hän kävelee aivan typertyneenä kaikesta. Ilo kuplii hänen sisällään ja se on pyrkimässä juuri ulos. Ja kohta se purkautuukin ulos heleänä, vapautuneena nauruna! Mies kävelee, hyppelehtii ja nauraa ääneen; ylistää Jumalaa suureen ääneen kävellessään. Hänellä on kaksinkertainen syy kaikkeen iloonsa: synnit ovat anteeksi annetut, ja tuli terveys. Minusta ihan näyttää, että mies kulkee ns. jalat ilmassa. Ennen hänen jalkansa eivät koskeneet maata, vain vuodetta. Nyt ne ovat ns. maasta irti ilon tähden:) 

Näin minä sen  kuvittelin. 

"Muutamien päivien perästä Jeesus meni jälleen Kapernaumiin. Kun hänen kuultiin olevan kotona, kokoontui paljon väkeä, niin että he eivät enää mahtuneet oven edustallekaan. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen tuotiin silloin halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä. Kun he tungokselta eivät päässeet tuomaan häntä Jeesuksen luo, he purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli. Tehtyään siihen aukon, he laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Siellä istui muutamia kirjanoppineita, jotka ajatttelivat mielessään: "Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi? "Jeesus tunsi kohta hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi te ajattelette sellaista mielessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Mies nousi heti, otti vuoteensa ja meni pois kaikkien nähden. Kaikki hämmästyivät tästä, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet."  Markus 2:1-12 JKR

Kun aamulla nousin ylös, ajattelin vähän niin, että jaksanko mitään lukeakaan. Mutta se on tullut huomattua, että lukiessa voi kuitenkin jokin ennalta arvaamaton kohta jotenkin puhutella. Nyt se oli tämän miehen tapaus. Se taisi kolahtaa siinä kohtaa, kun tekstissä  oli, että mies meni pois kaikkien nähden ja rupesin miettimään sen miehen menemistä ajatuksineen. Mies itse voisi sanoa tietysti minulle, ettei se noin mennyt, vaan vaikkapa niin, että hän itki ilosta... No, oli miten oli.  Tämä tapaus toi iloa ja ihmetystä miehelle, kaikille sen nähneille. Ja tänä aamuna minullekin,  joka en mitään osannut odottaa. Jeesus voi yllättää.

Kuun ja auringon aamuinen vuoronvaihto

Kouluunmenijöiden muassa lähdin aamukävelylle minäkin. Mennessä ihastelin taivaalla vielä isona näkyvää kuuta. Oli tainnut kuu-parka nukkua pommiin, tai ainakin hieroskella  vielä unihiekkaa  silmistään, koska paluumatkalla jo auringonsäteetkin ilmaantuivat kirkkaasti näkyviin. Liekö vasta aamuvuoroon noussut aurinko patistanut kuun levolle yövuorostaan:)

Kokeilehan lukaista vienankarjalaista tekstiä, sitähän ihan ymmärtää:)

Kokeilehan lukaista vienankarjalan kielellä kirjoitettua tekstiä. Löysin Raamattu.fi -palvelusta sinne laitetun uusimman  käännöksen: UT vienankarjalaksi. Oli hauska lukea tekstiä vaikkapa Kaanaan häistä...  "Hiät kuanassa". Tuo kyllä mieleen täkäläisen murteenkin, vaikka joukossa on tietysti aivan erilaisiakin sanoja. Tuossa alla linkki, josta pääsee lukemaan.

Raamattu.fi/Iivanan jevanheli 2 (Johanneksen evankeliumin luku 2)

Tässä kuvitukseksi kuva, jonka joskus olen piirtänyt liittyen samoihin häihin.

---

Löysin juttuluonnoksista tämmöisen. Olin jo lokakuulla sen taltioinut, ja sitten unohtanut sinne. Eikä ihme, sillä se oli tullut aikanaan kirjoiteltua väärään blogiin, eli löysin sen Metsien kätköistä -blogini jutuista. No, tässäpä se nyt sitten tarjoillaan oikeammassa paikassa tutustuttavaksi. 

 Metsien kätköistä -blogi. Linkki sinne: Metsien kätköistä

"Rakennuspiirustuksia" - autiotalo ja "linna"

Ei kylläkään ihan sellaisia, joita sillä sanalla yleensä tarkoitetaan. Ensimmäinen on erään autiotalon kuvallinen "ennallistaminen", ikäänkuin siihen asuun, jonkatyylinen sillä oli, ennenkuin ulkorakennus lumen alla romahti, ja talon eteinen painui vinksalleen. Ja valokuvakin näkyy menneen vinksalleen, kun ulkorakennus noin vinossa on... 

Toinen piirustus yrittää olla kuvitus eräästä paikallisesta isosta  kivirakennuksesta, jonka nimen loppuosassa on komeasti ihan "linna"-sanakin. Sen keltaiset kiviseinät oli jotenkin niin piirusteluun houkuttelevat.

Näyttää rannekkeelta...

Näyttää, vaan ei ole. Sukanvartta tässä yhä tehdään, mutta jos sattuisi paidanhihat olemaan liian lyhyet ja olisi seiskaveikkalankaa, niin 48 silmukan luonnilla pääsisi hyvästi alkuun:) 

Mutta mulla on siis toinen sukka jo valmis ja toisen varsi tällä mallilla.

Teroittimen kokoinen minikirja

Joitakin viikkoja sitten tehty. Siinä on 12 sivun verran toivon, lohdun ja rohkaisun sanoja. Tässä ensimmäinen sivu.

Ja sitä seuraavat. Klikkaa kuvia isommiksi jos niiden teksti ei kunnolla muuten näy.

Noin, nyt tuli kirja luettua. Tänä aamuna kuvailin noita sivuja. Tykkäisin oikeastaan tehdä noita lisää. 

"Väriterapiaa" kuvien ja sukanteon muodossa

Toissa-aamuna kaipasin "väriterapiaa". Niinpä sitten ensin kaivoin vesivärit esiin. Halusin sutia paperille turkoosia ja keltaista, ikäänkuin tulppaaneita. Kolme yritystä tein, mutta mikään ei oikein vastannut toiveitani. Tässä niistä viimeisin, jossa ei ole edes turkoosia, vaan sinistä.

No, sitä kaipaamaani väriyhdistelmää ei  tarvinnut jättää kuitenkaan. Minullahan oli jouluna tyttäriltä lahjaksi saamani lankakerät, joista jo saadessani ajattelin, että keväämmällä tehdään niistä. Niinpä siis nyt on tullut se aika. Aloitin niistä eilen sukkien teon. Olin piirrellyt vaatekirjaseeni vähän mallikuvaa aikomuksesta. 

Ensin aloittelin sukkaan kuviota ihan kirjoneuleena, mutta hylkäsin sen idean. Oli  vaikea säätää kuvioidun osan kireys oikeaksi, enkä olisi voinut tehdä sukista haluamani pituisia. Purin kuviot pois tässä  vaiheessa, mutta ajattelin palata niihin, kun sukat ovat valmiit. Silloin niihin voisi silmukoita jäljentäen tehdä kuviot, jos se vielä siinä vaiheessa kiinnostaa. Kuviossakin olisi vielä säätämistä, sillä niiden oli tarkoitus näyttää tulppaaneilta... En ole tottunut mitään neulekuvioita suunnittelemaan; on vaikea tietää millaiselta piirretty aikomus  näyttää neuleessa.

Nyt teenkin ensin vain raitoja. Ja sukista niin pitkät, että ulottuvat polven alle, kun kerran lankaakin on runsaasti. Joka onkin ihan luksusta tavalliseen verrattuna. Turkoosi ja keltainen ovat Seitsemää veljestä, niitä lahjalankoja. Vihreä ei ole villaa, mutta se sopii värinsä puolesta tähän. Ei ehkä ihan viisas veto laittaa sitäkin tähän, kun ei ole samaa lankaa, enkä tiedä kuinka se sukissa tulee käyttäytymään... mutta toivottavasti ihan kiltisti:)

Vain yksi heistä jäi... - omasta suvusta poimittua

Luin sukupapereita. Sieltä jäi puhuttelemaan erään esi-isäni perheen elämä. He elivät 1800-luvulla ja heillä oli 7 lasta.  Vain yksi sen esi-isäni perheen lapsista, se nuorimmaisin, jäi elämään niin pitkään että perusti aikanaan perheen, jäi isännöimään suvun taloa,  ja sai lapsia ja lapsenlapsia, jne ... nykypäivään asti.  Jos hänkään ei olisi jäänyt elämään, ei  olisi minua eikä hyvin suurta joukkoa muita ihmisiä, joista suurinta osaa en edes tunne ollenkaan. Ja kuitenkin yhä vieläkin on se sama tila samalla suvulla. Ja niin on ollut  mainittua esi-isääni ennenkin. Se on ihmeellistä.

Se tuntui ihmeeltä, että se yksi jäi... Josta suku sitten jatkui. Mutta yhtälailla se on ihmeellistä, että suurten lapsikuolleisuuden vuosien aikana, sairauksien, nälänhädän, sodan, yms. keskellä kukaan selvisi. Ja selviää. Elämämme on kuitenkin arvokas, mikä sen pituus sitten kenelläkin on ollut, tai on. Me olemme kaikki ihmeitä!

"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen." Psalmi 139:14 KR-92

Jokainen meistä; joka ainoa ihminen - on suuri ihme! Älä unohda sitä sinäkään, sillä kaikki ovat arvokkaita, ovat Jumalan tekoa. Sinä myös, vaikka et itse osaisi yhtään itseäsi arvostaa, tai vaikka tuntuisi ettei sitä kukaan muukaan tee. Jumalalle olet arvokas, Hän näkee sinut oikein.

Uutta oppimassa

Olen parisen viikkoa opetellut käyttämään uutta puhelinta. Ollaan siis siirrytty pelkän näppäinpuhelimen käytöstä nykyaikaiseen luuriin. Tällä, jolla nytkin naputtelen, olen kirjoitellut jo useitakin edeltävien päivien blogijutuista. Mutta kätevintä se isommalla koneella on. Mutta netin selaamiseen tämä on kiva, varsinkin jos isäntä  katsoo isommalta vekottimelta vaikkapa jotain urheilua:)  Puheluihin tykkään edelleen käyttää enempi pientä näppäinpuhelinta.

Mutta tässä yksi tämän aamun löytöni: 

päivänsana@mobiililikirkko

Siellä olikin päivän jakeen yhteydessä hyvin lohdullinen rukous kaikille epäonnistuneiksi itsensä tunteville. Kun toisen kerran menin sinne sitä katsomaan, huomasin jakeen olevan saman, mutta rukous oli eri. Mutta sitten tein sen havainnon, että rukous vaihtuikin aina erilaiseen,  myös siellä olevaa kuvaa napsauttamalla.

Kuva on tältä aamulta. Nytpä lopetan tällä erää. Johan tässä saikin ihan kyllikseen kirjoitusvirheitä korjailla...

Uusi mielenkiintoinen sivusto

Löysin tänään uuden mielenkiintoisen, kristillisen uskon kysymyksiä käsittelevän sivuston, jonka löydön haluan jakaa teillekin. Sen nimi on Janoinen lammas - elämän suurten kysymysten äärellä. Sen osoite on:

 janoinenlammas.fi.

Siellä on videomuodossa käsitelty erilaisia kristillisen uskonelämän kysymyksiä, hyvin monista aiheista. Tutustu itse, mitä löytyy, sillä en itsekään ole kuin vasta päältä vilkaissut. Mutta ilolla tämmöistä uutta tervehdin, sillä ei näitä tämäntapaisia liikoja ole tarjolla.

Kaikki jotka koskivat - paranivat

Siinä ei totisesti aikailtu. Oli nähty kylällä sellaista väkeä, joka ei ollut sen kylän asukkaita. Tuijoteltiin hetki heitä, mentiin ehkä lähemmäksi - ja tunnistettiin, kuka siinä oli. 

- Hei, nääksää noita miehiä tuolla?

- Nii, mitä sitte? On kait joku rakennusporukka.

- Hö, kato ny tarkemmi. Ei nua mitää sellasii o. Mennää lähemmäs kattoon niitä.

---

Uteliaat on saapuneet lähistölle...

- Hei, tiäks mitä, tuoha on ihan taatusti se Jeesus, joka on parantanu paljo väkee.

- Mist sää sen tiädät?  Voiha tua olla joku muuki...

- Ei o. Muistan nii hyvi, ku mulle kerrotiin tuntomerkit, miltä hää näyttää ja millanen porukka häne kanssas o.

- Ooks sää ny iha  varma?

- Aivav varma!

- Mut jos sää oot siittä nii varma, ni sithä meijä kannattaa heti kutsuu toisetki tänne!

- Totta, ny äkkii toimee...

 

(Ja niin lähti tieto liikkeelle, että Jeesus oli tullut kylään)

---

(Ja nyt on sitten saapunut väkeä paljon siihen lähistölle. Kutsu on käynyt, ja siihen on heti suhtauduttu tosissaan, lähdetty paikalle. Ja niinpä joku "rohkea" uskaltautuu kysymään Jeesukselta, että josko saataisiin koskea vaikka hänen viittansa tupsuun, niin sairaat voisi parantua vaikka sillä tavoin... Ja Jeesus myöntyy siihen. Ehkä juttu etenee sitten niin, että Jeesus kulkee siinä väkijoukon keskellä, kaikkien lähettyvillä, ja käsiä ojentuu hänen puoleensa kaikkialta...)

Noin kuvittelin tilannetta tuossa yllä.  Voisi olla, että aikalaiset sanoisivat minulle, etteihän se ihan noin ollut... Saattoihan tuossa alla oleva Raamatuun muistiinmerkitty kohta siitä, kuinka Jeesus tunnistettiin, tarkoittaakin sitä, että Jeesus oli siellä jo tuttu ennestään. Mutta näihin allaoleviin jakeisiin sanallinen kuvani yritti perustautua: 

"Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Jeesuksen, he lähettivät sanan joka puolelle, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat. He pyysivät häneltä, että saisivat edes koskea hänen viittansa tupsuun. Kaikki, jotka koskivat, paranivat." Matt. 14:35-36 JKR

Minua puhutteli tässä se, että kaikki jotka koskivat - paranivat. Ei siinä ruvettu erottelemaan, että kuka nyt olisi kelvollinen siihen...

Kuva on vanha, mutta sopii tähänkin juttuun, sillä: "Kuljettuaan [järven] yli he nousivat maihin Gennesaretissa." Matt. 14:34 JKR

Siihen juttuun, johon kuva alunperin on piirretty, pääsee tästä linkistä: Kyllä oli pelottava mies!

Ja samoista jakeista kuin tämänpäiväinen juttu, oli toisessa blogissani, mutta toisenlainen teksti ja erilaiset kuvat: klikkaa tästä.

Talvi ja tulppaanit

Talvi ja tulppaanit - kiva yhdistelmä. Tytär sai kimpun työharjoittelupaikastaan:)

Kotonaankin väheksytty

"He loukkaantuivat häneen. Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole missään niin väheksitty kuin kotikaupungissaan ja kodissaan." Matt. 13:57 JKR

Kuvitellaan vähän. Jeesus on tullut kotiinsa käymään. On istuttu syömään kaikkien kotona olevien kesken. Eräitä siinä olevia ärsyttää. Ärsytyksen aihe on tuo yksi... Tuo vanhin veli, joka on jälleen palannut reissuiltaan. Kotonakin olisi tekemistä, mutta mies vain kulkee pitkin maata saarnaamassa kuin jokin profeetta! Miksi ei hän täällä kotikaupungissaan tee niitä tekoja? Tai täällä kotona. Olisihan täälläkin parannettavaa.

Siinä istutaan hiljaa. Noita ajatuksia ei ole vielä sanottu ääneen, mutta ne ovat purkautumaisillaan esiin aivan kohta. Ensi merkkinä siitä on yhden veljen töksäyttävä toteamus: "Palasit sitten taas kotiinkin reissultasi..." "Mihin ne kaverisi jätit?", sanoo toinen. Jeesus ei sano mitään, mutta katsoo äitiinsä merkitsevä katse silmissään. He molemmat tietävät, ettei keskustelu tähän jää. Maria katsoo levottomin silmin toisiin poikiinsa, yrittäen ikäänkuin katseellaan hillitä kiivaita poikiaan. Mutta turhaan. Kohta alkaa se sanallinen ryöpytys Jeesusta kohtaan. Jotkut yrittävät tehdä sen hienovaraisesti, mutta tulos on yhtäkaikki sama. Jeesus kuuntelee ensin rauhallisesti, mutta lopulta hän sanoo: "Te ette tiedä, mistä puhutte.", ja poistuu pöydästä. Ja  äitinsä jää kaipaavin ajatuksin saattelemaan häntä mielessään. Ja toisille pojilleen sanoo, että olisivat voineet vähän hillitä sanojaan... sillä onhan hän erityinen. Mutta loppuosaa hän ei sano ääneen, vain mielessään. Onhan tästäkin ennen puhuttu.

---

"Hän tuli kotikaupunkiinsa (Nasaretiin) ja opetti ihmisiä heidän synagoogassaan. Nämä olivat ihmeissään ja kyselivät: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimateot?"  Eikö tämä ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas? Eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?" He loukkaantuivat häneen. Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole missään niin väheksitty kuin kotikaupungissaan ja kodissaan." Heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa." Matteus 13:54-58 JKR

Myöhemmin, sitten kun Jeesus oli jo kuollut, noussut kuolleista ja noussut taivaaseen, Jumalan, todellisen Isänsä luo, oli hänen veljiensäkin mieli osoittautunut muuttuneen. Jaakobin mainitaan olleen johtohahmo sellaisessa seurakunnassa, joka julisti Jeesusta. Jokin oli Jaakobinkin tehnyt vakuuttuneeksi siitä, kuka Jeesus todellakin oli - ja on: Jumalan Poika. Messias. Syntisten Pelastaja.

Siitä tuli ihan hyvä keitto

Eilen syötiin nuudeleita, niitä joissa on mausteet mukana. Niistä tapaa aina jäädä jotain; jonkin verran nuudelia, ja vähintäänkin lientä. Niinpä nyt sitten tein pikakeiton. "Heitin" kattilaan sekaan pakastettuja pikkuporkkanoita, makeita maissinjyviä ja viipaloituja nakkeja. Mausteita ei tarvittu, sillä liemessähän oli mausteet. Keittoaika oli lyhyt sillä porkkanat vaativat sen pisimmän keittoajan, eli 5 min. 

Siitä piti tulla kettu...

Niinpä piti. Ensimmäinen versio oli muodoltaan ehkä enempi lampaan tai koiran näköinen... Purin sen, ja tein uudestaan. Vähän parempi tuli tästä, samalla mallipiirroksella tehtynä. 

Mutta vielä olisi kehittämistä, niin mallikuvassa, kuin siinäkin, että saa silmukat sopivaan kireyteen, ettei niitä tarvitsisi jälkikäteen korjailla. Sehän juuri oli yksi vika ekassa versiossa, että liian kireällä oleva kuvio veti muodon oudoksi. Tässä taas jouduin jälkikäteen kiristelemään nurjalle löysiä kuvion sivusilmukoita. Jotenkin se lankojen kireyden säätö on tällaisessa vaikeampi kuin tavan kirjoneuleessa joka jatkuu koko kerroksen mitalta.

Sitä en kyllä tiedä mihin tämän tilkun käytän, mutta ehkä sille joku paikka löytyy.

Sinistä hämärää

 

Tänä aamuna n.klo 7.20 kylppärin ikkunasta kuvattuna.