Kun Isä RAKKAUDELLA häntä karttavaa etsii!

Me tahdomme piiloutua, kiertää hänet mahdollisimman kaukaa. Emme tahdo tietää hänestä mitään, emme varsinkaan joutua vastakkain hänen kanssaan. Luulemmehan hänen meitä rangaistusmielessä etsivän. 

Mutta ei hän meitä sen vuoksi etsi. Hänhän tahtoo meidän vihdoin tajuavan, että olemme hänelle äärettömän rakkaita. Hän haluaa sanoa, että voimme tulla ihan rauhassa sieltä piilostamme. Ja hänen sylinsäkin on koko ajan valmis ottamaan vastaan meidät, hänen kätensä silittämään meitä, ja äänensä puhumaan rauhan ja sovinnon sanoja. Sovintohan on jo tehty. Hänen  puoleltaan ainakin. 

Ja sitäpaitsi, mitä pahoja sitten olemmekin tehneet, sen Isä on aina tiennyt. Hänellähän olisi ollut syytä meitä rangaistakin, mutta eihän hän sitä enää meille tee. Rangaistuksemmehan on jo pois. Isoveljemmehän otti jo aikaa sitten kärsiäkseen sen meidän puolestamme.

"Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi." Psalmi 139:7 KR-92 

Joh. 3:16

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, 
että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, 
joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen,
vaan saisi iankaikkisen elämän."
Johannes 3:16 KR-92

Voipuuro ja mehukiisseli

 

Siinä oli myöhäisempi iltaruoka, kun yhtenä alkuviikon päivänä alkuillasta ei tullut ruokaa laitettua, Joensuusta kun tultiin. Siellä oli kyllä hampurilaiset syöty. Kotona sitten myöhemmin rupesi tekemään mieli jotain erilaista. En kovin usein tuollaisia tee, mutta nyt ei ollut edellisestä voipuuronteosta kovin pitkää aikaa. Siksi kai se ylipäätään mieleen tulikin. Ja mehukiisseliinkin oli sopivasti mehua. Sekään ei ole ihan jokapäiväistä.

Voipuurolla on muitakin nimiä. Yksi niistä on samettipuuro. Ja samettisen tuntuista se tosiaan onkin:)

Voipuurolle löytyy ohjeita vanhoista keittokirjoista, mutta myös netistä. Minä tutkailin useampia ohjeita ja muokkasin itselleni sopivan kokoisen määrän tehtäväksi. Se minua ihmetytti ohjeissa, kun joissakin puuroa kypsytetään 20 min. ja jossakin 10 min. Toisissa myös maito kuunennettiin ensin, toisissa ei. Valkkasin tietysti lyhyemmän kaavan molempiin. Oman puuroni tein isohkossa pinnoitetussa paistinpannussa, koska soveltuvaa kattilaa ei ollut käytettävissä. Puolen litran nestemäärään tehty oli käypäinen pannulleni ja myös muutoin. Neljälle tehtiin, kolme söi, ja puuroa jäi se yksi annos. Se sopii hyvin kylmänäkin syötäväksi, vaikka sen kiisselin kanssa. 

Näin minä sen tein: (sopiva annos neljälle)

100 g rasvaa (Floraa käytin)

1/2 litraa maitoa (oli rasvaton versio)

1 dl vehnäjauhoja

suolaa

Ensin sulatin rasvan ja siihen lisäsin jauhot,  (en koko satsia yhdellä kertaa humauttanut). Kun jauhot oli hyvin sekoittuneet rasvaan, aloin pienin erin sekoittaa maitoa joukkoon. Kun maito on hyvin sekoittunut, laitoin taas vähän lisää. Kun kaikki maito on lisätty, oli puuroseos aika löysää. Lisäsin suolan. Vielä kypsensin puuroa sekoitellen 10 min. Sinä aikana puuro myös sakenee.  

Koristelaatikoita

Eniten minua sykähdyttää lasten aikoinaan värkkäämät koristeet! Joitakin täytyisi vähän kohennellakin, on irronnut tipun nokkaa ja jänösen korvaa, tai jonkun tipusen pyrstösulat voi puuttua.

Tilivelvollisena

Tämä on saman päivän jakeista, kuin mistä olin edellisen juttuni aiheen saanut, (toisessa blogissani, linkki alla*). Sen päivän toinen jae oli tämä: "Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13 

Tili, siitä voi tulla monenlaista mielikuvaa. Minulle siitä tuli mieleen niinkuin jonkin kaupan, vaikkapa nyt ruokakaupan tili, jolle voi velaksi ostaa. 

Mitenkähän paljon meidän tilillemne Jumalan edessä onkaan kertynyt velkaa? Emme edes tiedä, miten paljon. Ja se lopulta on suurempi, kuin kykenemme edes kuvittelemaan. Isot "summat" ehkä muistamme, mutta kaikesta "pienestäkin" kertyy äkkiä isosti maksettavaa.

Ja nyt sitten käy ilmi, summa onkin niin järkyttävä jo, ettei ole mitään mahdollisuuksia näköpiirissäkään millä maksaa. Mitenkäs nyt käy? Meneekö velkamme "ulosottoon", ja menetämme kaiken, mitä luulimme omistavamme. 

Mutta nytpä käykin niin, että hän, jolle velkaa olemme, tuleekin itse avuksemme! Hän maksaa velan itse! Onko moista ennen kuultu! Mutta nyt on, koska niin oli Taivaan ja maan  Herra; Jumala itse, päättänyt, ja Poikansa kanssa sopinut, että tahtovat auttaa meidät pinteestä. Ja niin tehtiin! ✝️ 

Ristillä syntivelkamme jo kuitattiin maksetuiksi.

Puhkea jo sieluni kiittämään!☀️

---

---

* Toisen blogini juttuun:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/04/miksi-pysyin-poissa.html

Pajunkissoja ja postiasioita

Tämänpäiväinen piirustus on saanut aiheensa jonain hetkenä tulleesta postin mainoksesta! Siis siitä lehdykästä, jonka sisällä on muuta mainospostia. Teilläkin ehkä jollain majailee jossain postikasassa vielä sellainen, jossa oli kaunis kuva pajunkissoista.  

Mutta minä  värkkäsin jo jokunen päivä sitten siitä lehdykän kuvasta itselleni pienen kirjoitusalustan keittiön pöydälle. Pysyy pöydän pinta parempana ja pajunkissat on kivoja katsella. Tuota sitten piirustusmallina käytin.

Yhden valkoisen mainospyörylän leikkasin kuvan oikeasta yläkulmasta pois ja muuten yli jääneistä kuvanosista kokosin siihen sopivat palat, ettei niin silmää häiritse. Kirjoitusalustan taustalle liimasin pizzalaatikosta pahvin.

 

Mutta vielä postiasiaan palatakseni. Tänään näin postilaatikosta hakemastani Uusi Tie -lehdestä sen tiedon, että lehden ilmestymispäivä on muuttunut torstailta perjantaihin, sillä tämän kuun alusta postin jalelupäivät ovat muuttuneet. Nyt ne ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Ja kevyemmät jakelupäivät kuulemma tiistai ja torstai. Tämä oli nyt hyvä uudistus Postilta!  Ilmankos se lehti olikin nyt laatikossa. Ja juuri postilaatikon sisältöä kaivellessani näin sen postiautonkin palailevan näiltä kulmilta isolle tielle.  

Outo linnun ääni yllättäen sisätiloissa...

Kun kesken yhden homman kuului yllättävä linnun ääni...

 ---

Linnun äänen kuuntelun lisäksi, muutoin minulla oli tänään yhden hameen korjaus/siistimishomma meneillään. Mutta se keskeytyi myös  siihen, että sähkölinjaa parantelemassa olleet sähköfirman miehet joutuivat katkaisemaan tunniksi sähköt. No, nyt sitten sopisi vaikka laittaa se käsittelyssä ollut hame pesukoneeseenkin😀🐦🎼 

Hänen maailmansa oli kääntynyt nurin

"Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä.

Enkelit sanoivat  hänelle:

"Mitä itket, nainen?" 

Aamun lumienkeli

Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois,

enkä tiedä, minne hänet on pantu?"

Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus.

"Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen?

Ketä sinä etsit?"

 

Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi:

"Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." 

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria".  Maria kääntyi ja sanoi: "Rabnuuni!" - se on hebreaa ja merkitsee: opettajani."

Johannes 20:11-16 KR-92

---

Jotenkin tätä tilannetta lukiessa  mieleen tuli myös ne, joiden maailma on nyt kääntynyt nurin. Monet  eivät tiedä, missä omat rakkaat ovat, ovatko kuolleet,  ja jos, niin mihin heidät on pantu. 

Toivottavasti moni saakin vielä iloisia ja yllättäviä jälleennäkemisiä! 

---

Aamulla omalla tiellä jo kotiinpäin tullessa katselin ensin tienvarren pehmeän näköistä hankea. Sitten mieleeni juolahti, että en ole tänä talvena oikein mitään talven iloja kokeillut, en edes yhtä lumienkeliä tehnyt. No sittenpä laittauduin tekemään sen. 🙏  

Arkiaamun lohtua

Heräsin jotenkin ankein mielin. Jossain vaiheessa mielessä alkoi taas soida sanoja joululaulusta. (Heinillä härkien): 

"...ristillä rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin...". 

Se tuntui jotenkin lohdulliselta. Mutta tarvittiin lisää. Sitä oli päivän sanassa:

"Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi. "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista ja kaikille kansoille Jerusalemista alkaen, on saarnattava parannusta ja syntien anteeksisaamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta." Luukkaan evankeliumi 24:36-49 KR-92

Lainauksia erään lääkärin kirjoitusten osista -1 ja 2

"He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. ...Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa. Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu " Luukkaan evankeliumi 24:16,25-27 KR-92

"Edellisessä* kirjassani, hyvä Teofilos*, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta....

 Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?" Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.

Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." Apostolien teot 1:1-3,6-11 KR-92 

*Se "edellinen kirja" tarkoitti Luukkaan evankeliumiksi nimittämäämme kirjoitusta. Kirjoittaja Luukas oli lääkäri. Hän oli siis tottunut ottamaan asiat tarkkaan selville jo työnsäkin takia, ja siten myös kirjallisiin töihin. Näin hän aloitti sen ensimmäisen kirjoituksensa tuttavalleen:

"Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettava sinulle annettu lupaus on." Luukkaan evankeliumi 1:1-4 KR-92

Aamun piirros

Aamun piirros sai aiheensa tästä: "Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään." Luukas 23:52-53 KR-92  (kyse oli siis Joosef Arimatialaisesta, joka oli neuvoston jäsen) 

Onko tämä nyt  sitten ikäänkuin "triptyykki", kun kerran  kolmiosainen  "hartauskuva"  on..

Alla ollaan Jeesusta kantamassa hautaan. Liekö Arimatian Joosef palkannut siihen riuskoja miehiä avukseen.

Pitihän siihen "paperin" keskiosaankin jotain saada. No enkeli sopi hyvin. Enkelillehän oli pian hommaa tiedossakin...

Ylösnousun aamu. Enkeli tulee ja vierittää kiven pois haudan suulta. Vartiossa olevat sotilaat pökertyvät joksikin aikaa kuin kuolleiksi. Enkeli istuu myös haudassa silloin, kun sinne tulee naisia, aikomuksenaan laittaa Jeesus asianmukaisesti hautakuntoon. Mutta sepä olikin jo vallan tarpeetonta siinä vaiheessa!

Kirjoitin Joosef Arimatialaisen  rohkeudesta toiseen blogiini:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/04/se-oli-rohkeaa.html

Kuvaa ei vielä siinä vaiheessa ollut. Arvelin etten sellaista saisikaan aikaan, mutta aihe pyöri mielessä ja päätin kuitenkin yrittää. Valkkasin "piirustuspaperi"kasastani nyt yllättäen ihan pienen "paperin", joka ei ollut ihan tavanomainen. Se on on vähän kuin laastaripaketin kokoa, mutta on kakkutarvikkeista talteen nappaistu. 

Aamuauringon säteet jäisellä ojauomalla

Ajelimme aamulla kohti Lieksaa. Matkan varrella valtatie ylittää ojan, jota monesti olen vilkaissut toivoen, että joskus saisin siitä piirroksen tehtyä. Tänään se toteutui.  Auringon säteet tulivat juuri siihen ojauoman kohdalle. 

Alusta loppuun saakka

"Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä." Joh. 9:4 

Jakeen alkupuolikas oli tänä aamuna luettavissa senäkalenterista. Se tuntui jotenkin rohkaisevalta, että kuitenkin kaikenlaisissa, epätoivotuissakin olosuhteissa ja loppuun asti;  "niin kauan kuin päivä on", saadaan omalla paikallamme olla tehtävissämme. Mitä se sitten kenelläkin on, näkyvää tai tai toisten silmiin näkymätöntä.

Sittenpä menimme asioille. Oli ruokakauppaa  ynnä muuta. Ei kovin kummoista pitänyt olla, mutta minun vaatimattomat suunnitelmani eivät oikein pitäneet kutiansa ja se hermostutti minua. Kun sitten eräässä kohtaa olin autossa yksin toisia odottaessani, olin apealla ja pettyneellä mielellä. Selailin sitten niissä mietteissäni blogiluetteloa, että mitä toiset kenties ovat kirjoittaneet - ja löysin tekstin, joka heti alkuunsa tuntui puhuvan minun sydämelleni lohduttavasti. Tällaisenakin saan olla Jumalalle rakas - ja niin sinäkin! 

https://mikatuovinen.net/sana-heikolle-kristitylle/

Huolia tai kukkia

 "...Nyt huolet unhoittuu

Ja kukat peittää maan

Kun kansat kokoontuu

Herraa vastaanottamaan..."*

Alkoi soida yllättäen illalla mielessä tämä laulunpätkä. Ehkä sen takia, että jäisi alkutekijöihinsä  juuri yhden huolen pohtiminen.  Se olisikin tarpeellista, että osaisi, uskaltaisi, voisi, jättää ne huolet huomiotta edes hetkiseksi - vaikka ne huomiota juuri kovasti pyrkivät vaatimaan - ja antaisi sen sijaan sen huomion jollekin hyvälle ja kauniille. Huolia osaa aina pohtia, mutta ilo ja kaunis jää helpommin vähemmälle huomiolle, kun niitä huolia muka täytyy koko ajan miettiä... Vaikka ne ei sillä kokoaikaisella huomiolla vähene. Kaikella on aikansa. 

Tulipa vielä mieleen eräs aikoinaan kiiltokuvamuistokirjoissa esiintynyt säe, joka meni tähän tapaan, toivotuksena hyvästä ja kauniista:

 "Kukkia siellä, kukkia täällä, Tuula se hyppelee kukkien päällä." Mutta eikös vain se elo monesti olekin muodossa huolia siellä, huolia täällä ja me sitten hyppelemme niiden huolien päällä... ellei ne sitten tallaa ihan meitä.

"Kun ruusut kuihtuu, niin muista liljaa..." oli myös yksi muistovärssy niihin kirjoihin. Tämän jutun kukatkin on aikaa sitten kuihtuneet. Huoletkin kuihtuu aikanaan...

* Se illalla mieleen tullut kohta oli joululaulusta! Sitä en edes heti muistanut.  "Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on Poika syntynyt maailmaan..." 

  

Se oli ajoa lauantai-illan lumimyräkässä...

Välillä tuntui näkymät häviävän aivan  olemattomiin tuulen ajaessa lunta tien yli... 

---

Paperina pizzalaatikosta leikattu yksi sivu. Ja väreinä vahavärit, vesivärikynät ja vesivärit (ei peitevärejä nyt).

---

Jutun otsikko korjattu sunnuntaista lauantaiksi, koska se oli se ajopäivä, eikä sunnuntai.  

Vähän erikoisempi teos - ja tekijä...

Auringonsäde osui seinälle, siinäpä hieno Taivaallisen taiteilijan työ! Ensin se toi mieleen perhosen siiven, sitten enkelin. Katsokaapa kuinka hienosti siinä on ikäänkuin sudin jäljet, ja miten värisävytkin vaihtelevat...

Tuostahan voisi vaikka mallia ottaa! 🙂

Keittoruoka - ja lusikka

 

Tämä juttunen sai alkunsa siitä, kun näytti tassilla niin kivalta nuo persiljat. 

Persiljat oli sellaisesta kaupan heviosaston keittojuuressatsista, joka on muuten valmis, mutta itse pilkotaan. Näiden lisäksi tuli muutamia perunoita, valkosipuli-yrttimaustettuja kanafilesukaleita, vettä ja liemikuutiot. 

Keittolautasella minulla vanha lusikka, jollaisia aina itse suosin keittoruokaa syödessäni. Vanha Sorsakosken lusikka. Muitakin vaihtoehtoja olisi, ja niille omat suosijansa. Niinpä jätän nykyään useimmiten lusikan valinnan jokaisen omalle kontolle:)🥄 

Ottakoon kukin millaisen tahtoo. Eka on Savonia -sarjaa, jota sain nuorena äidiltä. Toka on isännän kotoa, ehkä Karelia-sarjaa. Hackmanin tuotantoa kuitenkin molemmat edellämainitut lusikat. Ja sitten se mun suosikki keittolusikaksi; Sorsakosken lusikka. Niitä on ollut varmaan ennen vähän joka huushollissa. Mutta tuo viimeinen, Sorsakosken näköinen,  ei olekaan suomalainen, vaan on Japanissa tehty.

Mitä oli meneillään

 

Luuk. 18:31-33 KR-92

Mutta opetuslapset oli ns. "ihan pihalla" siitä, mitä oli meneillään, mitä ihan kirjaimellisesti tuloillaan, sillä seuraava jae sanoi: 

"Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti." (Jae 34)

Jeesus kyllä tiesikin sen, etteivät he tajunneet. Jeesus tiesi, että he olivat odottaneet hänestä vain tavallista vallankäyttäjää joka vastustaisi roomalaisten valtaa.

"...Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista." 

Sitäkään osaa he eivät todella uskoneet, vaikka näkivät edeltävät sanotut toteutuneiksi.

Luuk. 24 lukua. KR-92

Ja mitä on meneillään... Jeesus sanoi vielä tulevansa takaisinkin maan päälle. Ja sen  hän tekee, huolimatta siitä, uskomneko me sitä tai emme. Sen kanssa lienee vähän samoin kuin sen äsken alkaneen sodan kanssa. Ihmiset elää tavan arkeaan, merkkejä tulevasta  on näkyvissä, mutta sitä on vaikea uskoa, että nyt sellaista tapahtuisi. Olimme "ihan pihalla" siitä mitä oli tulossa. Raamattu kehottaa meitä kuitenkin odottamaan Jeesuksen tuloa ja olemaan valmis, vaikka tarkkaa aikaa ei olekaan kerrottu.  

"Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa." 1. Tess. 5:24 KR-92

---

Olin kirjoittanut viikko sitten vihkooni tällaisen, kun ajatukset pyöri sodassa: 

"Mitä sää teet? Tuollaisen kysymyksen voi kuulla vaikka lapsen suusta, kun hän tulee isänsä tai äitinsä viereen ihmettelemään, mitä hän tekee. Mekin sanomme niin. Ihmettelemme, mitä Isä tekee? Mitä Hän aikoo, mitä tuleman pitää. Mutta kuten lapsille - meillekin saatetaan sanoa vain ikämne ja kypsyytemme määrittelemä vastaus. Pienemmälle lapselle vähemmän ehkä, ja sanoilla, jotka hän ymmärtää. Liikaa ei kerrota. Joskus ei kerrota mitään." 

Kuva on eilisillalta kun ajelimme Joensuusta kotiinpäin. 

Siunausta sunnuntaihisi - tai ihan mihin päivään tahansa, jolloin tätä kenties luet! ☀️ 

Tämänaamuinen

 

Keksilaatikon pahviin vahaväreillä ja vesivärillä (peitevärit). 

Claude Monetilla* oli lummelampensa. Sitä hän kuulemma tykkäsi maalata, omaa lampeaan. Mökki taitaa olla minun "lummelampeni". On jo useamman kerran päässyt  kuviin, sen jälkeen kun näkymä mökille aukeni. Nämä nyt ainakin...

---

* https://fi.wikipedia.org/wiki/Claude_Monet 

Toinen tikka kuuli kutsun

Kävelin hissukseen ja tajusin, että nyt tikka on ihan lähellä. Ja niin olikin, tavanomaisesti kopisteli ihan tien vieressä olevassa sähköpylväässä. Se aina hämmästyttää, ettei ne välitä, vaikka ihan lähellä oltaisiin.  Mutta nyt kuulin myös tavanomaisesta kuullusta poiketen, todella kovan nakuttelun, sen jota rummutukseksi kutsutaan. Ja oli varmaan kutsu kuultu, koska kohta siihen tuli toinenkin tikka ja yhdessä koivun oksille lennähtivät. Kuviin sain näkymään vain sen ensimmäisen tikan. Eikä sitäkään hääppöisesti kännykällä.

Miksi käpytikka rummuttaa?

Turun Sanomat:

 https://www.ts.fi/teemat/1074106442

Yle: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/29/kevaiset-rummuttajat-kapytikka 

---

Mutta ennen ulos menemistä minulle tuli jostakin mieleen ihan toisenlainen kutsu. Kirjoitin siitä vähän vihkoonkin.

Keitä kutsuttiin? 

Kutsuttiinko sinutkin? 

Kyllä kutsui! Hän kutsuu sitäkin, joka sanoo, ettei minusta ole sellaiseen... näytti ihminen sitten ulospäin millaiselta tahansa.

Sinne - Jeesuksen seuraan - kutsuttiin yhtälailla itsensä kaikin tavoin kelvottomaksi kokevat, kuin ne, jotka kaikessa tahtovat näyttää pärjääviltä ja hyviltä.

Yhtälailla armon tarvitsevia - ja sen saavia - Jeesuksen seurassa. Ei mennä pois! Mennään lähelle... katsomaan ja kuulemaan...

🐦🙏✝️🏞️☀️ 

Ukrainan väreissä tänään

Luin uutisista että Ukrainan presidentti oli toivonut tänään järjestettävän mielenosoituksia ja Ukrainan tunnusmerkkien käyttöä. Aamulla minulla oli yllä muuta, mutta vaihdoin näihin.

Eilen löysin tuollaisen joskus ehkä viime vuonna Piplia-seuralta tulleen lapun, jonka jo eilen laitoin jääkaapin oveen. Se muistuttaa tulevasta kesästä ja Kristuksen valosta. Ja kehottaa rukoukseen 🙏 

Tämä päivä on myös  yksi niistä harvoista, joista tiedän sanoa vuosikymmenten jälkeen, missä olin ja mitä tapahtui. 28 vuotta sitten olin Porin Reposaaressa kampaajalla. Reposaaressa asuimmekin. Kun tulin kotiin sieltä tukka käkkärällä, sain kuulla että isäni oli kuollut. 

Siunausta päivääsi!