Kävelin hissukseen ja tajusin, että nyt tikka on ihan lähellä. Ja niin olikin, tavanomaisesti kopisteli ihan tien vieressä olevassa sähköpylväässä. Se aina hämmästyttää, ettei ne välitä, vaikka ihan lähellä oltaisiin. Mutta nyt kuulin myös tavanomaisesta kuullusta poiketen, todella kovan nakuttelun, sen jota rummutukseksi kutsutaan. Ja oli varmaan kutsu kuultu, koska kohta siihen tuli toinenkin tikka ja yhdessä koivun oksille lennähtivät. Kuviin sain näkymään vain sen ensimmäisen tikan. Eikä sitäkään hääppöisesti kännykällä.
Miksi käpytikka rummuttaa?
Yle: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/29/kevaiset-rummuttajat-kapytikka
---
Mutta ennen ulos menemistä minulle tuli jostakin mieleen ihan toisenlainen kutsu. Kirjoitin siitä vähän vihkoonkin.
Näkisin niin sinut kirjoittamassa kirjaa.Vaikka nämä kaikki mietteesi koneella ja piirrustuksiasi väliin.Siis oikea kynä ja paperi ja kirj! Sulla on NIIIN hyviä ja lohduttavia tekstejä,eikä liian pitkiä.Monesti ajattelen,että palaan jonkun päivän tekstiisi ja vaikka kopioin sen omaan vihkooni,josta löytää helposti.Mutta ei sitä tule sitten selattua kun ei muista,mikä päivä se nyt olikaan ja kokoajan tulee uutta ihanaa tekstiä.
VastaaPoistaOlipas rohkaiseva kommentti, kiitos!❤️ Joku kirjan tekeminen olisi varmaan ihan kivaakin. Tulipa tuosta mieleen, että tässä jokin aika sitten keksin, että kuvakaappaus onkin kätevä tapa tallettaa itselle muistiin ainakin jonkin näkemäni tekstipätkän tai kuvan.
Poista