En oikein tiennyt mitä tekisin. Siispä napsin tylsistyneenä muutamia kuvia, siitä ympäriltäni. Kuvat menee tässä ikäänkuin takaperoisesti, koska halusin laittaa nuo nimikirjaimet tähän ensimmäiseksi. Siinä on äitini tyttöaikaiset nimikirjaimet SH, jotka hän on pyyhkeisiin kirjaillut. Niitä kapioitahan ennen tehtiin. Äitini virkkasi lakanoihin pitsiäkin aikanaan. Ainakin yksi on tallella ja siitä muistan nimenkin: hääkellot oli kuvion nimi. Lakanoita ei enää ole, mutta eiköhän niissäkin nimikirjaimet olleet. Ja pöytäliinoja äiti myös nuorena kirjoi.
Mutta vielä tuohon pyyheliinaan. Se on yhä käytössä, vaikka ikää on 60 v.! Isä ja äiti menivät naimisiin 1963 ja tuo siis tehty sitä ennen. Nämä pyyhkeet on kuitenkin olleet sillä tavoin vähän säästellyt, että yhteenaikaan käytin niitä lähinnä leivinliinoina. Mutta päätyy ne välillä muuhunkin. Ja harvoin meillä edes leivotaan. Ei sitä ole koskaan kovin innokkaasti tehty, mutta nyt on varmaan ihan pohjanoteeraus sen suhteen.
Jutunkirjoittaja istuu pyöreällä jakkaralla ja siitä jos kuvan ottaa, niin tässä tulos.
Ehdin jo tänä aamuna käydä ulkona. Saan siinä kävelyn, kun lähden tyttöjen kanssa ulos samaan aikaan. Ei se aina huvita, kuten ei tänäänkään. Mutta menin silti. Toinen otollinen aika minulle on lähteä ulos illalla. Nyt on se muutaman kerran osunut siihen aikaan, kun aurinko laskiessaan punertaa taivaan. Ulkoa tultua mietin, mitä tekisin. Piirtääkin periaatteessa voisi. Ulkona katselin jäistä tietä, että olisi mielenkiintoinen aihe. Mutta en jaksanut ruveta edes aloittamaan mitään, vaikka papereita kaivelin esiin.
Tuo yllä oleva on silputtu kauan sitten isosta kuvasta. Sillä ajatuksella, että sitä valkoista taustaa käytetään uudelleen. Mutta tuohon kuvapuolellekin voisi vaikka kirjoittaa jotain. Vielä vain ei ole mikään lamppu syttynyt, joten höpisen tässä näitä joutavia.
Höpisen hieman lisää. Mainitsin yllä illan auringonlaskut ja sen punertavan taivaan. Sellaisesta eilen innostuneena, yritin illalla vähän jotain, mutta kumpikaan ei onnistunut. Alemmassa on muuten paperina jätskilaatikosta leikattu pala.
Alemmassa keskellä ,kuin olisi sotamies ja nainen seuraa,metsä on pommitettu.Sota näköjään vallannut mieleni.Siunausta sinne!
VastaaPoistaSiunausta sinnekin! Minullakin se sota tulee nyt mieleen vähän joka asiassa. Ja kun isäntä kävi rautakaupassa tänä aamuna hiekoitussepeliä hakemassa, oli paikka kovin hiljainen tavanomaiseen verrattuna. Kun oli siitä tullut jotain puhetta siellä, niin vastaus oli se, että tämä maailmantilanne vaikuttaa.
PoistaKauniit maalaukset! Ja hyvin on pyyhe kestänyt, eikä edes näytä vanhalta:) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaOn varmaan ollut laatukangasta ja paksumpaa kuin nykyiset:)
Poista