Tämä juttunen sai alkunsa siitä, kun näytti tassilla niin kivalta nuo persiljat.
Persiljat oli sellaisesta kaupan heviosaston keittojuuressatsista, joka on muuten valmis, mutta itse pilkotaan. Näiden lisäksi tuli muutamia perunoita, valkosipuli-yrttimaustettuja kanafilesukaleita, vettä ja liemikuutiot.
Keittolautasella minulla vanha lusikka, jollaisia aina itse suosin keittoruokaa syödessäni. Vanha Sorsakosken lusikka. Muitakin vaihtoehtoja olisi, ja niille omat suosijansa. Niinpä jätän nykyään useimmiten lusikan valinnan jokaisen omalle kontolle:)🥄
Ottakoon kukin millaisen tahtoo. Eka on Savonia -sarjaa, jota sain nuorena äidiltä. Toka on isännän kotoa, ehkä Karelia-sarjaa. Hackmanin tuotantoa kuitenkin molemmat edellämainitut lusikat. Ja sitten se mun suosikki keittolusikaksi; Sorsakosken lusikka. Niitä on ollut varmaan ennen vähän joka huushollissa. Mutta tuo viimeinen, Sorsakosken näköinen, ei olekaan suomalainen, vaan on Japanissa tehty.
Nyt kiusaat minua nälällä! Niin herkullisen näköistä keittoa!! Söimme äsken kaurapuuroa tai oikeastaan se oli velliä. Pidämme siitä.
VastaaPoistaMutta tuon kuvan myötä tuli vielä vaan keiton nälkä!
Ihan hyvää siitä tosiaan kyllä tulikin😀 Ehkä sinulla onkin sitä keittoa huomenna 😀 Onneksi minäkin tein sen verran ison satsin, että saadaan siitä isännän kanssa vielä huominen päiväruoka.
PoistaHyvältä näyttää:) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaSe olikin tällä kertaa hyvää.
Poista