Kuten edellinen juttuni kertoi, sain hieman mielenvirikettä vaatehaaveilusta. Mutta sellaiset virkistykset ei pitkälle kanna. Tarvitsin jotain kestävämpää.
Mieleeni tuli v. 2016 joulukuun viimeiseltä päivältä oleva juttu toisessa blogissani. Siinä olin ottanut lainatakseni yhtä tekstiä v. 1944 kirjoitetusta kirjasta, johon oli koottu sota-ajan nuoremman papiston kirjoituksia. Hehän juuri tunsivat sen ajan olot ja tunnot. Sen ajan kirjoitus voi lohduttaa ja rohkaista nykyajankin ihmistä, vaikka ei mielessä olisi sota, vaan ihan toisenlaiset asiat. Kuva silloisesta jutustani, mutta voit katsoa sen selkeämmin myös silloin tehdystä jutusta, johon linkki tuossa alla. Kuvassa olevan tekstin oli siis kirjoittanut pappi nimeltä Armas Antila. Hänen kirjoituksensa voi lohduttaa ja rohkaista meitä nykyäänkin. Tuo pappi Antilan teksti on ollut minulle yksi rohkaisevimmista ja mieleenpainuvimmista. Ja kirjan nimi oli "Taluta tielläs".
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2016/12/pyha-murheettomuus.html
Minulla oli eilen isännän farkkujen korjaus, niissä oli toinen takatasku, missä on lompakko aina, jo isolla reiällä. Menin yläkertaan ja rukoilin, että vanhojen farkkujen laatikossa olisi joku musta farkkujen tasku, että pääsisi helpommalla. Ensin ei näkynyt mitää sopivaa mustaa taskua, kunnes laatikon melkein pohjalla oli juuri se kaivattu musta farkkutasku ihan irtonaisena. Sen jälkeen vielä rukoilin, että osaisin sen ommella niin, että kun se oli pikkuisen pienempi, että osaisin sen ommella juuri oikeaan paikkaan, että se koko ero ei niin haittaisi. Ja hyvä tuli, kun "Iskä" oli apuna. Ja kun isäntä tuli kotiin, oli tyytyväinen :)
VastaaPoistaTällaiset ihan arkiset rukousvastaukset piristää 👍🙏🙂 Mulle tuli nyt mieleen eilen käyntini varastossa. En edes rukoilla tajunnut varmaan sinne mennessäni, mutta tulin hyvillä mielin sieltä takaisin, mikä oli yllätys. Ensin nimittäin kun varaston oven avasin, siellä oli entistä isompi kaaos kun joku toinenkin oli sieltä jotain etsinyt. Olin ensin harmissani. Mutta kohta huomasin, että se pöyhiminen olikin tuonut esiin jotain uutta näkymää säkkikasaan; sieltähän pilkisti minun vaatteitani. Ja siinä säkissä oli juuri se mekko, jota oli ajatellut ompelunkin takia. Se toi kiitollisuutta:)
PoistaTämä oli hyvä! T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaSiinä vanhassa tekstissä oli kyllä hyvät muistutukset tällaiselle murehtijalle!
Poista