Nimenanto: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi."

Juhla oli alkamassa. Naapurin lapsi saisi nimen. Talo olikin aivan täynnä väkeä, sillä niin monet tahtoivat päästä paikan päälle katsomaan tätä lasta, jonka syntymää niin ihmeelliset asiat olivat edeltäneet. Se vain hieman varjosti tunnelmaa, että perheen isä, pidetty pappi, oli tullut mykäksi muutamia kuukausia sitten. Mutta olipa siihen jo hieman totuttu. Elekielellä hoituivat useat asiat ja tärkeimmistä selvittiin kirjoittamalla.

Nyt juhlavieraat puhuivat,  että tietysti lapsi saisi nimen isänsä mukaan. Eli hänestä tulisi tietenkin Sakarias. Mutta siihenpä keskusteluun lapsen äiti kuitenkin sanoi napakasti:

- "Ei, suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes."

Tämä kun kuultiin,  hälinä talossa hiljeni. Tuli aivan hiljaista.
-  Mikä? Johannesko muka? kysyi sitten yksi.
-  Kyllä. Vastasi lapsen äiti.

Juhlavieraiden kesken alkoi  uudelleen hälinä, sillä tässä oli nyt jotain outoa. Eihän lapselle mitenkään tuommoinen nimi kuuluisi. Keneltä se muka oli peräisin? Eihän nimi huono suinkaan ollut, mutta pitihän sentään perinteitä kunnioittaa. Eivät kai he aikoneet niitä sivuuttaa. Eräs juhlatoimituksen vastuullisista sitten katsoikin asialliseksi huomauttaa asiasta.

- "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi."

Kaikki odottivat nyt hiljaa, mitä tuleman piti. Lapsen äiti ei halunnut sanoa siihen enää mitään, vaan hän katsoi mieheensä päin, sillä hän tiesi tämän mielipiteen lapsen nimestä. He hymyilivät toisilleen hieman salaperäisen näköistä hymyä... Siltä se ainakin joidenkin juhlavieraiden mielestä näytti. Nytpä tästä asiasta oli otettava kunnon selko. Vastuussa oleva päätti tehdä sen. Hän  viittoili lapsen isälle ja kysymys tuli ymmärretyksi. Lapsen isä halusi kirjoitustaulun, ja siihen hän  sitten kirjoittti vastaukseksi: "Johannes on hänen nimensä."

Kaikki ihmettelivät. Mitä tämä on? Miksi tuollainen nimi?

Mutta kohta seurasi vielä suurempaa ihmeteltävää. Sillä äkkiä kuultiinkin lapsen isän kiittävän Jumalaa! Hän, joka kuukausia oli ollut täysin hiljaa, ylisti nyt Jumalaa suureen ääneen. Kaikki muutkin puhkesivat ääneen tuon kuullessaan ja monien poskilla näkyivät ilon kyyneleet. Häneltä haluttiiin kysellä, miten kaikki oli tapahtunut. Ja hän kertoi.

Ihmiset painoivat kaiken tarkasti mieleensä näissä juhlissa ja ennenpitkää koko lähiympäristössäkin puhuttiin kaikesta tästä, mitä ihmeellistä tälle perheelle oli kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Ja samalla pohdittiin ankarasti sitä kysymystä, mitä mahtaisi tulla lapsesta, jonka syntymään liittyi niin merkillisiä asioita; lapsesta, joka sai nimekseen Johannes.

Luukas 1/Koivuniemen Raamattuhaku

Myöhemmin lapsi tultiin tuntemaan miehenä, joka oli mieltynyt erämaaoloihin, kulki kamelinkarvavaatteeseen pukeutuneena, söi hunajaa ja  heinäsirkkoja, sekä puhui suorasukaisesti ylhäisillekin ihmisille.  Hänen nimensä oli Johannes Kastaja.

Ehkä se ei ollut sitä, mitä ihmiset hänestä olivat toivoneet, mutta se kuului Jumalan suunnitelmaan...