Epäonnisen leipurin kotkotukset

Olen leiponut. Mutta joululeipomuksia ei ole tehty vielä ainuttakaan. Oli muu syy leipomiseen. Meillä oli isännän kanssa eilen eräs merkittävä päivä muisteltavaksi; nimittäin ensimmäisen tapaamisemme 26-vuotispäivä!  Aamulla minua oli odottamassa kortti pöydällä:) Ja siitä sitten havahduin minäkin korttia isännälle kirjoittamaan.

Voi olla, että nuo aamun kortit sen sai aikaan, mutta tuli sitten mieleen, että voisihan päivää juhlistaa tekemällä vaikka kakun. Sen piti syntyä niistä aineksista mitä kaapista löytyy ja meillähän ei mitään kovin kummoisia leipomavärkkejä yleensä ole, kun sen sortin harrastus on niin vähäistä. Mutta jotain sentään oli, minun silmisssäni extraa, ettei ihan perusaineisiin jäänyt; nimittäin kookoshiutaleita.

Löysin sitten vanhasta 80-lukulaisesta Kotiruoka -keittokirjastani Kookoskakun ohjeen. Siinä oli aineiden lisäksi teko-ohjeena: "Kakku valmistetaan samoin kuin Maijan kakku" , jonka ohje oli pari sivua taaksepäin. ...Samoin niin.... mutta kun siinä "Maijan kakussa" ei ollut kookoshiutaleita...

Täytyy tähän todeta, että minulle ei ole jäänyt leipomaopeista kovinkaan paljon päähän. Sen kuitenkin olen muistavinani, että kun munat ja sokeri on vatkattu kuohkeaksi vaahdoksi, on muut aineet siihen varovasti sekoitettava, ettei kuohkeus häviä.

Jos nyt teki Kookoskakun edellämainitun kirjan opastuksen mukaan, niin siihen piti ensin munat ja sokeri tietysti vatkata. Sitten lisätä sulatettu/jäähdytetty voi, ym. aineet ja "jauhot listätään". No, minä sain jopa muna/sokerivaahdosta kuohkeaa. Olin jopa hoksannut sen, että otin munat jääkaapista ainakin jonkin verran aiemmin huoneen lämpöön.  Siihen kuohkeaan vaahtoon sitten kaadoin sulatetun rasvan. Mutta miten siihen vaahtoon olisi kuulunut laittaa ne kookoshiutaleet?  Jauhojen tapaan? Tässä minä ainakin lienen tyhmästi toiminut, kun olin kaatanut ne rasvan sekaan ja siitä sitten sinne vaahtoon.  Mutta joka tapauksessa, kun sitten nämä oli laitettu ja siihen vielä aikani sihdin läpi, vähän kerrallaan, jauhoja lisäsin  ja varovasti vanhalla kumilastallani sekoittelin, sain huomata tuon aikaa vievän sekoittelun tuloksena kuohkeuden vähitellen hiipuvan... Ja muuten, ihan aluksihan olin ällistellyt sitä, ettei kakkuohjeessa ollut leivinjauhetta. Sitä lisäsin omin päin jauhoihin yhden lusikallisen, joten ainakin kakku nousi...

No, sitten voideltiin kakkuvuoka. Taikina oli pieni, joten käytin ikivanhaa, lapsuuskodistani peräsin olevaa, alumiinivuokaa.  Sen voitelin hyvin, mutta niinpä puuttui korppujauhotkin. No, ei hätää, onhan meillä mannasuurimoita, niitähän olen ennenkin vastaavassa tilanteessa käyttänyt. Mielestäni oli kakku hyvin voideltu ja jauhotettu, kun tiedostin sen, että siihen helposti jää kiinni. Vaan eipä auttanut, olisi pitänyt olla varmaan paksu kerros sitä rasvaa, sillä niin oli kakku tiukasti kiinni vuoassa. Paistoin sitä muuten yli ajan, ihan tarkoituksella, koska joskus olin todennut jonkun samaisen kirjan kakkuohjeesta, ettei joku 30-35 minuuttia ollut alkuunkaan riittänyt kypsyttämään kakkua. Ei siis  irronnut kakku millään koputtelulla. Lopulta otin veitsen avuksi ja sillä irrottelin reunoja. Ja kun se siitä lopulta irti saatiin, niin tietenkin siitä irtosi sisäreunasta paloja ja muutoinkin oli risaa siinä. Olipa masentava näky juhlavaksi tarkoitettuun kakkuun.

No, olipa meillä vaahtoutuvaa vaniljakastikettakin. Olin varannut sen kenties jonain edeltätietämättömänä päivänä tehtävää omenapiirakka varten, jota ei kuitenkaan ollut ilmaantunut. Vaniljakastike oli kakun edes jonkinlaisen juhlavan ilmeen pelastus:)  Ja olihan meillä koristerakeitakin, jotka tosin laitoin erilliseen kippoon, sillä en itse tykkää hampaissa narskuvista rakeista kakun kanssa.

Juhlinnan aiheeseen sopivia lautasliinojakin löytyi - jotain lasten kekkereistä jääneitä:)

Mutta edellisenä päivänä, lauantaina, olin onnistunutkin leipomisessa. Tein vanhan kouluvihkoni ohjeella "munariisipiirakoita" , jotka tosin eivät nähneetkään munia, sillä käytin täytteenä jauhelihaa ja riisiä.  Munariisipiirakat, milloin mitenkin täytettynä, ovat olleet yksi ikisuosikki kautta vuosikymmnenten minulle siinä vihossa, vaikka niitä ei kovin usein tehdä. Nytkin niistä tykkäsivät kaikki:)  Ja mistä sain ylipäätään idean niiden pykäämiseen, olin nähnyt laatikossa yhden pyöreän muotin... ja se toi mieleeni moiset piirakat. Muotti tosin oli kehno ja sillä tuli aivan liian pieniä piiirakoita, joten vaihdoin sitten muotin muoviseen hillopurkkiin, joka koko oli sopiva.

 Näitä voisi kenties tehdä piakkoin uudestaankin:)

Laitan tähän vielä piirakoiden ohjeen:

MUNARIISIPIIRAKAT

40 g hiivaa
1 tl sokeria
1 rkl suolaa
100 g sulatettua margariinia
3 dl maitoa
vehnäjauhoja

Täyte: 1/2 dl riisiä
            vettä
            2-4 kovaksi keitettyä munaa
            suolaa

Voiteluun sulatettua voita

Tehdään pehmeä vehnätaikina, joka kohotetaan. Sen jälkeen kaulitaan ohueksi ja otetaan pyöreitä kakkuja, jonka keskelle laitetaan täyte. Reunat nostetaan ylös ja painetaan vastakkain. Käännetään pellille toisinpäin nousemaan. Nousseet piirakat paistetaan 250 lämmössä n. 10 minuuttia.
Uunista otettua voidellaan sulatetulla voilla.

Täytettä varten riisit keitetään pehmeiksi vedessä. Munat keitetään koviksi. Ne hienonnetaan ja yhdistetään riisin kanssa. Täyte maustetaan suolalla.

Ohje oli vanhasta kouluvihostani noin 40 vuoden takaa. Munien tilalla voi käyttää myös ruskistettua jauhelihaa.