"Se toteutu sit!"

Puhelias naapuri oli  hiippaillut taas erään pellon laidalle yhtä naapuria jututtaakseen.

- "No ny se sitte  on tapahtunu."
- "Tapahtunu. Jaa mikä sitte?"
- "No, se suuri asia tiätty, mistä sillon aikoja sitten puhuttiin."
- "Siis mikä? En mää muista mitää erikoista puhutun. Niitä tavanomasia vaan."
- "Et muka muista! Jo on kumma."
- "No en todellakaan. Jos sää ootki puhunu jonku muun kans?"
- "No, en var...maankaan..." Mutta tätä sanoessaan hän jo itsekin alkoi muistella, että se olikin tosiaan aivan muu, jonka kanssa hän silloin aiemmin puhui... Ja ollen vähän nolo, hän sitten sitten sovinnollisesti jatkoi:

- "No,  ei sillä ny o merkitystä oikeestaan. Mut ihmeellisiä on tapahtunu. Ihan niinku sillon puhuttiin, et katotaan onks niis mitää perää. Se toteutu sit!"

Keskustelun toinen osapuoli oli edelleen kummissaan, koska ei tosiaan ollut  aiemmin kuullut tältä naapurilta mitään  mistään kummallisesta asiasta.  Kovin kauaahan hän ei tässä ollut asunutkaan, kun oli muuttanut lapsuudenkyläänsä takaisin vasta melko äskettäin. Hän sitten vain totesi:

- "Mitä se sit o?"
- "Se  tosiaa synty!"
- "Onks teil syntyny taas laps?" Ihmetteli toinen. Eihän hän ollut kuullut sellaistakaan ihan juuri nyt olleen tulossa. Vaikka lapsiahan syntyi yhtenään vähän yhdelle sun toiselle. Ei kai se nyt mikään kovin suuri ihme edes olisi?

- "Ei tiätenkää! Eihä nuorimmainen o viäl ko vähä pääl pualvuatias. Mää tarkotan tiätty sitä juttuu, ku sillo aikasemmin oli paljo puhetta tääl siittä papista vaimos kans. Heillehä oli enkeli sen lapsen luvannu."
- "Ai, semmosta. Synty siis sitte laps?  Ni, ketä pappii tarkotat? Ja mitä, jotai enkelist?"
-  "No, sitä Sakariasta tiätty, joka ny mykkä o.  Hällehä se enkeli oli sillo ilmestyny ja lapse luvannu, kun häl se palvelusvuaros temppelis oli. Hän tuli sillo samal mykäks. Siit puhuttii sillo tosi paljo, mut säähä tulitki vast se jälkee tähä paikal. Eihän ne muitte lastensaamiset mitää uutisii oiskaa."
- "Ny mul tulee miäleen, et kyl määki siit jotai huhuu oli kuullu. Oli ne puheet sinneki kantautunu. Onks se siis iha totta tosiaa, et enkeli ilmesty?"
- "Tottaha se o. Kukaa ei ois aiemmi uskonu, et ne viä lapse sais."
- "On se ihmeellistä. Mikähä siit lapsest oikee tulee?" Ihmetteli toinen.

- "Ehkä pappi. Isäs mukaa. Huamenna sille lapselle annetaan sit nimiki."
- "Nii oikkee." Myhäili naapuri. "Se liänee helppoo arvata, mikä se nimi o, ku vaa miättii niitä isii muutama polvi taakseppäi."
- "Juu. Noinha se o." tuumi toinen ja lähti tallustelemaan kotiinsa päin. Huomenna hänkin menisi niihin juhliin. Mutta oli se kyllä sääli, että se Sakarias oli nyt mykkä...

---

Kenties jatkoa seuraa...

Jos tahdot lukea, mitä kyseisestä asiasta on Raamatussa kerrottu, niin tästä löytyy:

  Luukas 1/Koivuniemen Raamattuhaku


Mukavata  viikonloppuva:)