Siitä kohistiin

Siitä kohistiin. Naapurit kyselivät toisiltaan, että olivatko he jo tietoisia "siitä uutisesta?"

- "Ai, mikä uutinen?"
- "No, siitä tiätysti, mistä kaikki puhuu!"

Ja uutisen jo kuullut, venytteli jutun kertomista ihan tahallaan, sillä olihan sitä kiva olla vähän aikaa se, joka paremmin tiesi. Mutta lopulta hän sen kuitenkin pärskäytti ilmoille:

- "Se pappi on tullu mykäks."
- "Mitä? Ai kuka? Et kai sää sitä tarkota, joka meiän kylässä asuu? Sitä, jolla ei lapsia o?"
- "No, sitä juuri! Ketäs ny muutakaan?"
- "Mitä tapahtu? Onks se jonku halvauksen saanu vai? Se ois harmi, sillä mun miälestä se pappi on mukava. Ei o nii ollakseen ku jokku muut," tuumi naapuri ehtien jo surkutella mielessään mukavan papin kohtaloa.

- "No, jos oiski saanu jonku halvauksen... mut ku täs onki tapahtunu jotain iha muuta." Ja taas kertoja nautti, että vieläkin onnistui venyttämään pääsyä siihen juttunsa huippukohtaan.

- "No, mitä sitte? Kerro nyt sittte!"
- "Säähän kai tiädät, et sil oli palvelusvuaro iha äskettäin?"
- "No, juu. Tiädänhä mää sen tiätysti. Mitä sit?"
- "No, sitä vaa... et se näki temppelis enkeli..." Ja jutunkertoja yritti pitää naamansa peruslukemilla, vaikka mieli ois tehnyt hymyillä leveesti. Sivusilmällä hän vilkuili mitä hänen sanomisensa vaikuttti naapuriin. Naapuri seisoi vain hiljaa, ihan kuin ei olisi tajunnut mitään. Sitten häneen tuli eloa:

- "Hä. Mitä sää sanoit? Enkeli? Pistät omias. En o niin höynä, et kaikkee uskon."
- "Totta se kumminkin on! Kysy vaik joltain muulta, kaikkihan sen jo tiätää."
- "Mist sää sen sit kuulit?"
- "No, vaimolta." vastasi naapuri vähän nolona. Ettei vain luultaisi hänen olevan pelkästään akkojen juorujen varassa... Sitten hän jatkoi:

- "Se oli kuullu sen kylällä joltain, joka oli kuullu sen...en ny muista keltä, mut alunperin sen oli kertonu sen papin vaimo. Kuulemma enkeli oli ilmestyny sen miähelle, sille papille, kun se oli ollu iha siäl pyhimmäs paikas. Mul meni iha viluväreet ko mä sen kuulin. Mut siis, enkeli ilmesty sille siäl ja sano kuulemma, et ne sais lapsen!"
- "Mitä! Lapsenko? Nehä on jo niin vanhojaki."
-"No, nii onki. Mut nii se enkeli oli vaa sanonu. Tää pappi oli kuulemma viipyny siäl temppelin pyhimmäs kauheen kauan ja oli jo ihmetelty, et mikä o, ku ei se siäl tuu jo poiski. Sit ku se tuli, se oli iha järkyttynee näköne. Kävi sit ilmi, et se ei voinu puhuu mitää. Se oli viittoillu heil. Kävihä sit lopulta selväks, et siäl oli ollu enkeli ja se enkeli oli luvannu lapse heil!"
- "Mää en kyl usko korviani."
- "Jos et usko, ni kysy sit joltain muulta." naapuri tuumi, oikeastaan hitusen näreissään jo. Olisihan hän halunnut olla se, joka uutisen kertoo niin, että se uskotaan.
- "No, nii varmasti kysynki." vastasi naapuri hänelle.
Ja kumpikin lähti taholleen pohtien samalla kuulemiaan asioita.

Tämmöistä tänä aamuna. Suoraan tähän kirjoittelin. Olisi ihan kiva, jos saisin jatkoakin tuohon, mutta jää nähtäväksi. Se, mistä ylipäätään rupesin moista mielessäni pyörittelemään, oli tämä aamulla Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa  lukemani teksti:

"Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään." Luuk. 1:65-66

"Herran käsi lepäsi Johannes Kastajan elämän yllä erikoisella tavalla. Hän sai Pyhän Hengen jo äitinsä kohdussa. Hän asui erämaassa karuissa olosuhteissa. Hän julisti parannusta ja Jumalan valtakunnan tuloa henkensä uhalla. Lopulta Johannes vangittiin ja mestattiin yhden tanssin hinnalla. Koko ajan, kaikissa vaiheissa on silti yhtä totta: Jumalan käsi oli hänen yllään. Ei taida Johanneksen elämä istua tämän päivän menestysteologiaan. Niin kuin ei tosin muidenkaan Raamatun henkilöiden. Johannnes itse ei ajatellut itsestään suuria, vaan hän osoitti kaikessa Jeesusta. Johannes oli vain huutavan ääni, ei itse huutaja. Hänen takanaan on tuo toinen, jolle ääni kuului, jonka vähäisimmäksi kengännauhojen avaajaksikaan hän ei katsonut olevansa sovelias."  Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja/Perusanoma Oy

---

Jos haluaa enemmän noista tapahtuneista lukea, niin tästä löytyy alkutapahtumia: Luukas 1/Koivuniemen Raamattuhaku  ja siitä sitten vain eteenpäin niin paljon kuin kiinnostusta riitää.

"Ettei tartte pelkästään mun höpinöitä uskoo"  :)

"Ja hyvää tiistaipäivää, 
itekulleki tiätysti!"