Höyry nousee...

Höyry nousee... vaan ei padoista, kattiloista, eikä uunistakaan. Tänään käytiin kaupassa. Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ei ole. Minä tänä aamuna suunnittelin kauppalappuni melko huolellisesti, mutta kauppaan päästyäni, en sitten osannutkaan sen mukaan ostaa. Tuntuu siltä, että hyvä kun osaa ostaa ne tavanomaiset ruoat muutamaksi päiväksi, saati sitten  jouluun kuuluvia. Kun on ikäänkuin liikaa pähkäiltävää, menen jotenkin lukkoon, enkä osaa sitä vähäistäkään. Rupesin sitten miettimään, että onko se joulu ihan oikeasti ruoista kiinni?  Joskus nuorena pähkäilin länsirannikolla kurjaa joulusäätä, että ei se jouluilo siitäkään pitäisi olla riippuvainen.

No, ostin minä sentään jo jotain niistä aineksista, mitä joulupöytään on tarkoitus laittaa. Ja nyt isäntä lähti nuorempien kanssa kauppareissuun, kun he tekevät omia ostoksiaan. Mutta minulle selvästi sopisi sellainen paremmin, että vähän ja useammin, kuin mitä meillä nyt yleensä pitää pitkien etäisyyksienkin vuoksi noudattaa, että harvemmin ja enemmän kerralla.

Yksi mietittävä minulla oli äidin lahja. Ei sitten mitään kunnon ideaa ollut tullut mieleen. Olin jo aika epätoivoinen asian suhteen, sillä jotain pientä edes halusin hänelle laittaa. Nythän on ne viimeiset postitusmahdollisuudetkin. Ennenkuin nuorimmat tulivat koulusta, seisoskelin pöytäni äärellä, ja siinä se idea yht'äkkiä pälkähti päähän. Näin nimittäin sinistä vakosamettia ja joskus kesällä virkkamiani pitsejä ja päätin tehdäkin koristetyynyliinan. Löytyi jopa sopiva vetoketjukin. Mutta kun ompelun piti alkaa, eipä näkynyt missään valkoista ompelulankarullaa... Muistin, että viimeeksi yksi neito ompeli valkoisen keppihevosen korvia, joten heidän jäljiltään se oli hukassa. Isäntä onneksi löysi sen lankarullan:) Itse en olisi jaksanut edes ruveta suuremmin etsimään, vaan olisin varmaan jättänyt koko homman.

Ja kun pääsin sitten ompelusta tekemään, ei siinä mennyt kauaa aikaa valmistumiseen. Isäntä otti nyt lähetyksen mukaansa viedäkseen sen postiin, kun kaupungille lähtivät. Olen kiitollinen, että se idea päähäni pälkähti ja se saatiin valmiiksi ja lähtemäänkin. Olinhan kyllä jo ehtinyt jossain vaiheessa tuonne ylöspäin jonkin rukouksentapaisenkin huokaista, että äidille jotain keksisin... Kiitoksen paikka siis:)

Mutta nyt minun kai pitäisi mennä  tiskaamaan. Ehkä laitan musiikin pauhaamaan samalla...