"Samassa veneessä" - tai autossa

Muutamia päivä sitten, autossa toisia odotellessani, huokailin omia huolenaiheitani. Tulipa mieleeni sekin, että Hänen sanotaan olevan aina kanssamme. Mietinpä sitten, että mitä jos Hän istuisikin tuolla takapenkillä? Kuulisi äänettömän puheeni ja sanoisi minulle vaikkapa näin: "Minä tiedän, mitä sinä hätäilet. Minä hoidan asian." Minä kääntyisin katsomaan häntä joka puhuu. En saisi vielä sanaa suustani, mutta toteaisin kuitenkin puhujan luotettavaksi, ja kuulisin vielä tämänkin: "Sinä voit rauhoittua." Jos kerran olisin todennut puhujan luotettavaksi, eikö ihmeellinen ilo ja rauha, kenties vapauden tunne, valtaisi minut, sillä nythän asia todellakin olisi paremmissa käsissä, tietäisin, että se todellakin hoidetaan.

Koko ajan Hän kanssamme onkin, ihan kosketus-, kuulo- ja näköetäisyydellä, mutta me emme vain pysty tajuamaan sitä. Olemme sokeita, kuuroja, tunnottomia, liikuntakyvyttömiä. Toisinaan Hän kyllä salaakin itsensä meiltä tarkoituksella, vaikka paikalla onkin, nähdäkseen ja kuullakseen, mihin päin käännymme.

"Et ole tainnut huomata, 

että olen koko ajan ollut tässä.

Minä tiedän, 

mikä sinua painaa,

mikä huolettaa.

Sinun ei tarvitsisi olla niin huolissasi,

sillä sekin asia on minun tiedossani.

En minä ole unohtanut sitä, enkä sinua,

joka olet minulle niin rakas.

Jospa katsoisit minuun,

ja luottaisit minuun myös."

Asiat vaihtelee, mutta Herra on aina sama!

---

Ja vielä autoon liittyen. Elokuun alkupuolella olin blogiluonnoksiin kirjoittanut näin: "Viikko sitten kirjoitin, että autosta kuuluu kummaa ääntä. No, nyt se sitten eilen korjaamolla selvitettiin, mistä se johtuu. Vika ei ollutkaan ihan pikkuinen, se oli joku kompressori." 

Siihen oli jutuntekoni silloin jäänyt. Eilen sai kompressoriasia päätöksensä. Autosta ei enää kuulu "kummaa ääntä", sillä auto sai uuden kompressorin:)  Nyt sillä saa taas ajaa, ilman sitä tunnetta, että ei saisi... Meitähän oli ohjeistettu, että mahdollisimman vähän ajoa.

Hyvää päivää ja viikkoa sinulle:)