Kun olin roskapussini jättänyt asianmukaiseen paikkaan, kävin naavametsässäkin taas. Eli siinä osassa metsää, jossa kalliolla kasvaa naavaisia kuusia. Yritin jälleen naavaa kuvaan vangita. Aina yhtä hankalaa. Se tunnelma ei kertaikkiaan kameraan tallennu. Ja vielä kehnommin nyt, kun ei edes varsinaista kameraa ole käytössä. Mutta sain sentään yhden kuvan, jonka kelpuutin kuitenkin.
Etualan kallioiden ja taustalla näkyvän metsän välillä on rotkon pohja. Nykyään se on soinen alue. Varmaan siellä on joskus vedet vapaana virranneet.
Vihreä sammal oli varsinainen väriläiskä tässä muuten harmaanvalkeassa näkymässä.
Ja sitten olikin kierrokseni lopuillaan, kun koti näkyy. Nykyään se näkyykin jo aiemmin eri puolilta lähestyttäessä, kuin silloin aikanaan tänne muutettuamme. Silloin puut olivat pienempiä ja niiden latvat alempana, jolloin ne enempi peittivät näkyvyyttäkin.
Viimeinen pieni notko - ja sitten ollaankin jo oikeastaan pihassa. Missä se pihan raja sitten meneekin... Vähän epämääräinen asia.
Mukavaa ja kaikinpuolin hyvää viikkoa toivottelen!
---
Ja tässä vielä tarjolla jäätä rotkon rinteiltä.
Ja tässä vielä tarjolla jäätä rotkon rinteiltä.
Kauniita kuvia! T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaKiitos:) On niin mieluista välillä kuljeskella tuolla ja katsella kaikenlaista.
PoistaMetsä, joka on säilynyt vuosisatoja, ellei tuhansia on arvokas. Tosi hieno tuo naavaparta!
VastaaPoistaOn kyllä hauskan näköisiä naavat puista roikkuessaan:) Välillä miettii, että minkähänlaisia kulkijoita nämäkin metsät on aikojen saatossa nähneet.
Poista