Torstaina lainasimme kirjastosta mielenkiintoisen kirjan Suomen rotkot. Kirjan tekijät ovat Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen. Koska asumme erään rotkon vieressä, kiinnostuimme kirjasta jo silloin, kun Lieksan Lehdessä oli siitä joskus kesällä esittely. Ja nyt se oli kirjaston uutuushyllyssä valmiina mukaan otettavaksi. Siinä on tekstein ja valokuvin esitelty rotkoja koko suomesta. Lieksastakin on muutama rotko päässyt tarkempaan esittelyyn. Kirjan lopussa on luettelo niistä rotkoista, jotka eivät ole kirjassa muuten esiteltyinä. Rotkoluettelossa oli mainittu Lieksasta Palovaaranuuro. Palovaara ei ole mikään epätavallinen nimi, joten emme olleet varmoja, onko tuo luettelossa mainittu juuri meidän rotkomme. Yhteydenotto kirjan tekijään Luolamies-blogin kautta selvitti asian. Samasta paikasta on kyse.
Isäntä kävi eilen rotkon pohjalla pienellä kuvauskierroksella. Sää oli hyytävän kylmä tuulen vuoksi, vaikka pakkasta ei kovin paljon ollutkaan.
 |
| Tästä alkaa laskeutuminen pohjalle |
 |
| Pohjalla olevan suon kosteinta kohtaa |
 |
| Näiltä tienoin karhu tuli ylös kallioille |
Todella kaunista, teillä on vielä paljon lunta, ei sulanut yhtään pois. Jää puikot tekevät kallioseinästä sadunomaisen. Onhan kesäkuvat myös kauniita, mutta nyt kiehtoi talvi silmää, johtuu varmaan siitä, että olen elänyt sumun ja harmauden keskellä jo parisen kuukautta. Kaipaan valoa, lunta, jäätä ja pientä pakkasta. Missähän se nalle oikein asustelee? Toivottavasti nukkumatti tulee sille pian.
VastaaPoistaLunta on tosiaan vieläkin, vaikka eilenkin satoi ja tänään on ollut lämpöasteita. Jos tätä jatkuu, niin kohta on taas tie niin liukas. Se karvainen otus etsi kenties "iltapalaa" ja sitten toivottavasti saa hyvin unen päästä kiinni. Mieluummin jossain kaukana.
Poista