lauantai 4. lokakuuta 2014

Kynttiläkauden avaus

"Nyt sytytämme kynttilän..."  Näinhän alkaa se tuttu laulu. Meillä alkoi näköjään tänä aamuna kynttiläkausi.


Olen pimeänä vuodenaikana tykännyt laittaa aamulla jonkun kynttiläjutun pöytään hieman tunnelmaa luomaan. Nyt tämä kausi alkoi äkisti kun toiseksi nuorin neitokainen ehdotti, että laittaisin kynttilän pöytään. En ollut vielä edes aamukahvia kerinnyt kuppiini kaataa, kun rupesinkin heti toimeen. Lyhtyjä meillä on ollut keittiössä lojumassa läpi vuoden. Pimeään aikaan niitä on oltava jo ihan sähkökatkojenkin vuoksi helposti saatavilla. Samoin tulitikut. Ne pidän korkealla takan päällä, aina samassa paikassa, josta ne helposti saa kurotettua käsiin kun tarvis on.

Otin  nyt esiin tuon noin parikymmentä vuotta vanhan kuparilyhdyn.  Meillä oli niitä aikoinaan kaksi, mutta jokunen vuosi sitten toisesta lähti oviluukku irti ja sen mukana yksi ikkunapalakin karmeineen.  Tuossa lyhdyssähän ei voi poltaa muita, kuin lämpökynttilöitä, koska siinä on se paikka sille. Olisi minulla ollut niitä tavallisiakin, mutta päätinkin raskita ottaa nyt siihen yhden erilaisen. Se on tuollainen värillinen. Keskimmäinen neitokainen antoi nuo minulle lahjaksi viime talvena. Hän teki ne kässäkerhossa. Vahalevystä leikattiin suikale, joka sitten käärittiin tuikkukynttiläksi. Nuo hauskat sienenmuotoiset ole saanut vanhimmalta tyttäreltä joskus. Niistä olen raskinut polttaa kaksi.


 Pitkäänhän eivät nuo kummatkaan pala, mutta aamuhetkenä aivan riittävästi. Ja kauniita ovat ihan polttamattakin.

2 kommenttia:

  1. Kaunis lyhty ja taitavat neidot, en kyllä malttaisi polttaa noin kauniita taideteoksia. Meillä usein on joku pöytäkynttilä jota poltetaan vain ruokailulla jää siihen paksut palamattomat reunat, kun sammutetaan liian pian. Tuikut tai muut pienet kynttilät olisivat paljon järkevänpi vaihtoehto. Kynttilä on kyllä kaunis tunnelmanluoja ja valon myös täällä rantaseudulla, sähkökatkoja on usein.

    VastaaPoista
  2. Nuo sienikynttilät on ihan ostokynttilöitä jostakin. Välillä minäkin poltan paksuja kynttilöitä ja aina niihin tosiaan jää ne reunat. On muuten mielikuva lapsuudesta paksuista kynttilöistä, kun oli niitä kai cp-vammaisten hyväksi myytäviä. Koululta niitä taidettiin myydä, mutta en muista että meillä olisi kotona niitä ollut. Polttiko opettaja niitä pöydällään? Kouluaamun tunnelmankohottajana kynttilänvalo on kiva.

    VastaaPoista