Hupparista bolero

Erään neitokaisen hupparin vetoketju oli ollut vetoketjun uusimistarpeen vuoksi jäähyllä kaapissani - vieläpä niin kauan, että olin jo unohtanutkin sen. Taannoin se löytyi taas. Ratkoin siitä vetoketjun irti. Päätin etten siihen enää uutta vetoketjua laita, koska se alkaa olla jo pienenpuoleinen ja toinen ei sitä välttämättä edes halua. Heillä oli alunperin molemmilla samanlaiset hupparit,  mummun ostamat. Kivat muuten, mutta niissä oli liiankin tukevat resorit. Ne olivat siis sellaiset leveät kuminauhat, jotka oli ommeltu myös tukevasti kiinni. Ja nuoremman huppari oli alunalkaenkin turhan nafti.

Keksin sitten sen boleroajatuksen, mutta sekin jäi odottamaan aloitusintoa. Tänään  kävin Hääräämö-blogissa ja sieltä  löysin tieni Mallikelpoinen-blogiin. Siellä oli ompeluhaaste - Arjen luksusta, josta minäkin kiinnostuin. Pitsi ja röyhelö saavat hoitaa sen luksuksen osan ja muutenhan ompelukseni on arkinen. Aikomus on siis tällä ompeluksella ja jutulla osallistua siihen haasteeseen, mikäli tämä tumpelo saa sen linkkihomman onnistumaan... jos ei, niin tulihan ompelujuttu tehtyä.

Eli siis, huppari poikki taskujen yläpuolelta. Alaosa talteen, jos siitä saisi vaikka hameen yläosan vielä. Tulevan boleron etukulmat pyöristin. Sitten alkoi mietintä ja etsintä, että mitä siihen reunoihin laittaisin. Vihdoin löytyi jotain sopivaa. Kaitale vaaleaa ohutta kangasta, jonka toinen reuna oli huoliteltu. Se oli vanhimman neitokaisen vanhojenpäiväpuvun vuorikankaasta, koska sitä oli silloin lyhennetty. Siitä ompelin kaitaleen reunoihin,  samalla rypyttäen.

 Se näytti kivalta jo siinä vaiheessa. Nuorin halusi ensin kokeilla sitä, mutta muutti mielensä, kun olisi pitänyt collegepusero riisua ensin. Keskimmäinen tarttui tähän haasteeseen ja tykkäsi tekeleestä. Minä huomasin nyt että reunat kääntyy liepottamaan niin, että ompeluksen nurja puoli näkyy ikävästi. Alulankakin oli kirkkaanpunaista. Ei sitten muuta kuin keksimään, kuinka peitän sen nurjalla olevan ompelujäljen. Siihen löytyi aikani pähkäiltyäni ratkaisu. Olin joskus ostanut tytöille Hm:n mekot. Ne olivat tulleet jo lyhyiksi ja alaosat muuttuivat tänä kesänä puolihameiksi. Yläosat olin säilönyt muutenkin tupaten täynnä oleviin laatikoihini. Niissä mekoissa oli kauluksessa rypytyskaitaleet. Ne leikkasin irti ja ompelin kaitaleet nyt nurjalle puolelle boleron reunoihin.

 Taas katsastettiin, miltä näyttää. Reunat eivät olleet hyvät vieläkään. Nurja puoli collegekankaasta näkyi edelleen ärsyttävästi. Siihen olisi tietysti voinut saada kivat jutut vaikka napeista, mutta mulla oli myös mielessä pitsi. Hain "rättiosastolta", eli kylppärin kaapin laatikosta, tyttären vanhan neuletakin, jossa oli pitsiä helmassa ja hihansuissa. Pitsissä oli jopa pieniä helmiä. Leikkasin neuletakista pitsin pois siten, että mukana tuli neulettakin. Siitä asettelin kaulukseen palat nuppineuloilla kiinni ja sitten ompelemaan.

 Ja nyt se kai on valmis. Ellei sitten jotain nappia tule joskus laitettua kiinnitykseksi. Tytär tykkäsi tästä, onneksi. Minusta tuo pitsi on jo vähän liikaa. Tuolla ylempänä olevassa  kuvassa (vasen puoli, ei pitsiä) olisi ollut kiva minusta. Se vain olisi vaatinut jotain kiinnittimiä noin pysyäkseen.

Nämä jäi tästä projektista yli.