tiistai 21. lokakuuta 2014

Aamun lukuhetki ja nuken oudot varusteet

Meillä on nuorimmilla kirjat usein kourassa. Ne ovat näpeissä  illalla viimeisenä ja aamulla lähes ensimmäisenä. Aamun lukutouhu menee siis siinä syömisen lomassa tyyliin - leipä toisessa ja kirja (tai lehti) toisessa kädessä/pöydällä. Joskus on yritetty toppuutella pöydässä lukemista, mutta heillä alkaa aamu miellyttävämmin kun saavat lukea.  Aaamuin, illoin ja päivisinkin luetuksi ovat tulleet Ankat, Nalle Puhit, Gulla-tytöt, Viisikot ym.Blytonit, Vihervaaran Annat ynnä monenmoista muuta. Tähän muihin lukeutuu myös tänä aamuna keittiön pöydälle päässeet  Onnenpäiviä ja Väinö Havaksen Joulusta Jouluun.


Molemmat kirjat ovat oikeastaan samantapaisia, vaikka ovatkin ihan eri tahon tuotantoa. Kummassakin on kertomuksia, joissa päähenkilöinä  on lapsia.  Näkökulma asioihin on myös molemmissa kristillinen. Itse tykkäsin lapsena lukea tuota Joulusta Jouluun -kirjaa. Se ei siis ole mikään joulukirja. Kertomukset vain alkavat ja päättyvät jouluaikaan ja välissä on koko vuodenkierto. Tämä opus, jota meillä nyt luetaan, on äitini tädin jäämistöstä löytynyt. Luullakseni se aikanaan lapsuudenkodissani ollut kirja oli samaiselta tädiltä tullut. Siinä oli vain erilainen kansi, sellainen vanhoissa kirjoissa tyypillinen raidallinen.


Tuo Onnenpäiviä-kirja ei ollut minulle lapsena tuttu. Se ja kolme muuta samaan sarjaan kuuluvaa ovat löytyneet kirpparilta. Aika kärsineen näköinen se meidän Onnenpäiviä jo on, mutta ei se ostettaessakaan tainnut ihan priimakunnossa olla. Yhtenä vuonna  nämä Onnenpäiviä-kirjat olivat myös lastenleirillä lainassa ja se oli ihan kiva juttu. Molemmissa mainitsemissani kirjoissa on sellainen vanhanaikainen tunnelma. Se viehättää, vaikka karujakin tilanteita on. Parasta niissä on kuitenkin se sellainen läpi kirjan jatkuva sovinnon sanoma - niin ihmisten kesken kuin Jumalankin kanssa - ja tieto Jumanlan huolenpidosta.


Tämä nukke nyt ei mitenkään liity noihin kirjoihin. Se vain sattui löytymään sängyn alta (sieltä löytyy kaikenlaista) ja rupesin ihmettelemään, että mitkäs ihmeen säärystimet tällä on? Nehän onkin niitä äsken ostettuja hiuslenkkejä! Ranteissakin niitä on.  Eipä sitten tarvi ihmetellä kun ne hiuslenkit aina häviää...

2 kommenttia:

  1. Tykkään kun lapset lukevat, meillä saisivat lukea enenmän. Pidän itsekin vanhain kirjain tunnelmasta ja tuoksusta, ovat myös kauniisti kuluneita. Tuo tukkalenkin säilytys nuken jaloissa ja käsissä on nerokas keksintö. Lelulaatikosta yleensä löytyy kaikki mikä hukassa on. :)

    VastaaPoista
  2. Aivan, sieltä voi löytyä yhtä sun toista kadoksissa olevaa, mutta vaatteita aivan erityisesti.

    VastaaPoista