Tänä syksynä sitten halusin tehdä pikkutytöille neuleliivit, kun niitä lankojakin vielä oli. Taas aloitin tuosta vaan, enkä tiennyt tuleeko aloittamastani liivistä sopiva kummallekaan. No, pienemmän kokoa se sitten oli. Minulla oli kyllä varasuunnitelmakin. Jos se ei olisi sopinut hänelle, tai siitä ei olisi tykätty, niin olisin vain purkanut hiukan yläosaa ja siitä olisi tullut sopiva pipo. Kokeilin nimittäin sitä päähäni puolivalmiina ja sopiva oli tuo resori siihenkin tarkoitukseen. Nyt on sitten työn alla hiukan isompi liivi toiselle pikkutytölle.
Hämeessä syntynyt, Satakunnassa varttunut ja nyt metsämökin asujana Pohjois-Karjalassa. Myös mielikuvapiirustelija ja monessa vanhaan pitäytyvä jäärä.
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Kirjoneuleita jämälangoista
Kirppareilta löytää aina joskus pieniä lankasatseja ja kun niitä tarpeeksi kertyy, niistä syntyy jotakin. Varsinkin kun niihin vielä yhdistelee omastakin takaa löytyviä jämälankoja ja ehkä jonkun uutenakin ostetun kerän. Viime syksynä tein tuon sinivoittoisen lyhythihaisen kirjoneulepuseron itselleni. Siitä tuli jopa ihan käytettävä. Valmista ohjetta ei ollut. Haikailin jotain niukanmallista neuleliiviä tai lyhythihaista puseroa. Varmaan vintageblogeista ja myös "Kaikenkarvaiset ystäväni" - sarjan katselusta se haave lähti. Tuo sarja on meillä dvd:nä. Tuossa sarjassa on kivoja neulepuseroita ja -liivejä. Kokeilemalla ja silmäilemällä joitakin ohjeita lehdistä ja kirjoista, sain varmaan hiukan osviittaa silmukkamääriin yms. Tiedän kyllä, että silmukkamäärät ja kerrokset voi laskea valmiiksi, mutta en ole sellaiseen ryhtynyt. Minun tapani on se kokeilu. Kuvioita oli ihan hauskakin tehdä. Katsoi vain, että mikähän väri tähän nyt seuraavaksi sopisi ja millaistahan kuviota nyt tekisi. Kaikki on tietysti hyvin yksinkertaisia tehdä, ettei ole paljon laskemisia ja siten kuvion sekoontumisen vaaraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pirteän iloiset taideteokset. Niitä oli hauska tehdä ja suunnitella. Nuorin on jäänyt vähille paidoille, onneksi ei ihan ilman.
VastaaPoistaHauska tosiaan kun ei tarvitse ohjeita tihrustaa. Kyllä se niin tahtoo olla, että nuorin jää vähimmälle näissä tekemisissä, kun isommilta jää vastaavia varusteita käytettäväksi.
VastaaPoistaIhania teoksia:) alanpa enempi seuraamaan...lukemaan näitä juttujasi..ja ihanat myös maisemakuvat...olipa outo sieni.Ikinä ennen kuullutkaa...terv. serkkuplikka
VastaaPoistaSaa sitä meikäläinenkin joskus jotain aikaan :) En ollut minäkään moisesta kuullut, mutta aika selvältä tapaus näytti, kun sen kuvan ja tekstin kirjasta näki.
VastaaPoista