Pitävä ja pätevä sopimus!

Maallisissa sopimuksissa saattaa olla kohtia, jotka on pienellä painettu ja joita ei tule luetuksi. Mutta siinä tärkeimmässä, taivaallisessa lunastussopimuksessa ei ollut mitään "pienellä painettua pränttiä", joka kumoaisi juuri sanotun - sen, että sinut ja minut vapautettiin. Ilman ehtoja - Kristuksen maksettua hinnan minusta ja sinusta. 

"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia,

 vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä," Ef. 2:19

"Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta." Gal. 4:4-7

Ooks sää jo laittanu nimes siihe sopimuksee?

Jumala kummiski o allekirjottanu  jo omalta pualeltaa.

Omia "värityskuvia"

Lienen innostunut taannoin siitä Jane Austenin juttuun piirtämäni huoneen värikkäistä ikkunoista tekemään sellaista "ikkunahommaa" vartavasten, ihan  mielenvirkistykseksi. Kun piirtelee, ei silloin niinkään ajattele mielessä muutoin olevia harmeja, vaan sitä miten kuva edistyy. Syyskuun puolivälisstä tein tuon "ruutuikkunan" ihan vain kopiopaperille, sen neljännekselle piirustellen. Ja kun se oli niin kivaa, niin seuraavana aamuna otin taas paperia esiin ja ajattelin ensin ikäänkuin jonkin lasimaalauksen tapaan jotain kukka-aihetta tehdä, mutta hetihän se muuttui ihan muuksi. Tässä ne molemmat silloiset kuvat.

Kuvasta kehkeytyikin ikään kuin taivas ja maa.

 Taivas, jossa näyttäisi olevan mm. ihmisiä valkoisissaan...

... ja maa, jossa peltoja, metsiä, vuoria, tähtitaivas meren yllä.

Mutta tänä aamuna piirustelin taas, pari vaatimatonta kuvaa. Ne näkee halutessaan toisen blogini jutusta. Piirustin ne yhden jakeen kuvitukseksi.

Aamusumua rotkossa

Rotkon pohjalla

Eilen kävimme isännän kanssa tuolla rotkon pohjalla. Siellähän on suota, mutta myös aivan toisenlaista tunnelmaa. Harvakseltaan siellä tulee käytyä. Siellä tulee helposti tunne, varsinkin niissä  hämyisimmissä osissa, että toivottavasti täällä ei ole karhuja...  Aloitetaan kuitenkin valoisammasta päästä. Tervetuloa kierroksellemme rotkon pohjalle!

Nyt ollaan jo pohjalla... 

Ollaan nyt lähdetty liikkeelle avoimemmasta päästä, mutta kohta aletaan suunnistaa rotkon toista laitaa ihan toisenlaisille näkymille. Eteenpäin siis tuonne oikealla laidalle...

Yllä näkyy olevan jonkun työmaa...

Alla sammaleen "kukkia", tai miksi niitä pitäisi nimittää?

Nyt alkaa lähestyä ne hämärämmät paikat. Ne, joita itsekään ei usein tule ajatelleeksi, vaikka hyvin erilaisia alueita tällä meidän pläntillämme on. Eilen siitä juuri siellä kävellessä puhuttiin.

Näillä main isännän perässä kävellessä minulla jo vesi lotisi toisen saappaan sisällä,

kun saappaat eivät olleet aivan ehjät.

Keihästetty lehti. Kortteen toimesta tehtynä.

Ja nyt sitten ne hämärimmät ja tunnelmaltaan hyvin jännät paikat, joissa melkoisen harvoin käydään. 

Tuossa tummuudessa on kuusten takana kalliota joka nousee rotkosta ylös naapurin vaaralle.

Me emme nyt lähteneet "naapuriin" kapuamaan, vaan talsimme suon reunaa. 

Täällä oli helpompi kulkea. Oli tukevampaa jalkojen alla ja reittikin selvempi, koska isäntä on joskus raivannut esteitä tieltä, mutta sillätavoin, että tunnelma säilyy.

Vielä nappasin kuviin kuivahtaneen kortteen.

Oliko hengästyttävä, turhan pitkä kierros?

Vaikea valita mitä ottaa, mitä jättää...

Mutta mukavaa syyspäivää itsekullekin!

 

Väsyttävää...

Varmaan yksi ja toinen on väsynyt ihan tähän maailmanlaajuiseen ongelmaan, joka kaikkia jollakin tavoin koskettaa. Ja jonka tähden kaikki joutuvat olemaan jollakin tavoin varpaisillaan. Ajattelin itse tänä aamuna, että "vähän väsyttää". Käytin myös miettiessäni tätä ajatusta, että "mitä hyödyttää", kun ajattelin pelkoa. Monesti ikäänkuin sillä huolissaan olemisella ja pelkäämisellä yrittää pitää asioita kurissa, ikäänkuin ne sillä alituisella mielessä pitämisellä pysyisivät poissa... 

No, luinpa sitten parit jakeet hartauskirjasta; rohkaisevat sellaiset.  

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon?

Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.

Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.

Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta."

Luukas 12:6-7

Joku kirjoitti joskus jossain, että yksi niistä linnuista ole ale-lintu. Kun osti useamman sai yhden ikäänkuin ilmaiseksi, kuten nykyäänkin usein jotain myydään. Jeesuskin ikäänkuin kysyi, että "Eikös sellainen tarjous ollut?" Oli. Yksi lintu kaupan päälle, ilman omaa hintaa. Mutta Jumalalle se yksi on aivan yhtä arvokas kuin muutkin. Ne  kaikki linnut olivat Jumalan tiedossa tarkasti. Niin olemme mekin. Vaikka meistä tuntuisi, ettei meillä ole mitään väliä, kun kaikenlaista ikävää elämään tulee.

Otsikon sanoin tosiaan ajattelin, kun koronauutiset omaltakin paikkakunnalta ovat olleet nyt ajatuksissa. Vähän väsyttää olla jatkuvasti kaikkea sitä miettimässä. Sitä ei tahdo, mutta ajatuksissa se vain on. Ja mitä hyötyä pelkäämisestä on, kun kaikkea sattuu kuitenkin, mietin myös. Kuin pelkäämisellä  muka voisi pitää ikävät asiat loitolla. Olisi vain rohkeasti pelkäämättä mitään. Ottaisi vaan jokaisen päivän täydellä rohkeudella. Tai jos ei rohkeudella, niin silti edes ilman inhottavaa pelkoa ja jatkuvaa varuillaan oloa. Mutta eipä se omalla päätöksellä taida noin vain onnistua...

"Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle:

 "Nainen, sinä ole päässyt heikkoudestasi", ja pani kätensä hänen päälleen.

 Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa."

 Luukas 13:12-13

Se nainen oli ollut heikkouden hengen vallassa 18 vuotta. Hän kulki kumarassa ja oli täysin kykenemätön oikaisemaan itseänsä.

Jeesus kehotti meitä elämään niinkuin yhden päivän kerrallaan, ettemme kantaisi tänään huomisten taakkoja.

Semmoista nyt. Seuraavasta aikomastani jutusta ajattelin, että ehkä laitan kuvia eiliseltä metsäiseltä kierrokselta.

Voimia itsekullekin, mitä kelläkin kenties on meneillään. 
Ja jos onkin ihan hyvillä mielin, niin iloitse siitä:)

Tämänaamullista - vähän eilistäkin

Tänä aamuna käytiin ihan aamusta kaupasta, koska veimme tytöt samalla kouluun. Lieksassa he ehtivät vielä käydä S-marketissa, jossa isosisko osti heille jotain hyvää. Kaupan pihassa olimme parkkeeranneet auton tällä kertaa etupihalle. Huomasin sitten, että olimmekin siinä parkissa niin, että se Lieksan keskustan läpi kulkeva pituuspiiri meni "läpi auton". Otin sitten kännykkäkuvan siitä "patsaasta". En tiedä kuinka  sitä muutoin nimittäisin. Ehkä taideteoskin kävisi. Siinähän on nimittäin kaksi puolikasta kaarta toisiaan kohti  vastakkain siten, että niiden kahden kaaren välistä se pituuspiiri menee kuulemma.

Takaisin kotipihaan tullessa kiinnittyi huomio sieniin, joita siinä ihan pihan hiekalla oli. Päättelimme niiden olevan piispanhiippoja. Nyt niitä oli siinä monta. Ilmeisesti niitä on aiemminkin ollut, mutta ne helposti pikaisella vilkaisulla tulkitsee vain joksikin epämuodostuneiksi tai pilallemenneiksi sieniksi. Vähän korvasientäkin ne voivat muistuttaa.

Ja laitetaanpa vähän eilistäkin joukkoon. Ukko ja akka teki pienen metsäkierroken. Siellä oli taannoin mennyt nurin yksi iso puu. Sen juurakko oli todella iso. Sopi kuvaustaustaksikin hyvin:)

Ukko vihreällä puolella, akka harmaalla.

Ja käytettiinpä tilaisuus hyväksi, ja otettiin oikein yhteispotretti:)

---

Jos huvittaa, niin tästä voi katsoa toisen blogini kirjoituksen tältä  aamulta. Siinä oli vedestä, jota jokainen voi ottaa...