Aamun tunti

Kello soi tänä aamuna klo 5.50. Näin siis joka arkiaamu. Yleensä sisäinen kelloni herättää minut jo ennen sitä, mutta nyt oli tämä äkkiherätys.  Olen yleensä hyvilläni, jos herään sen verran aikaisemmin, että ehdin siemaista edes yhden kahvikupillisen kaikessa rauhassa, ennenkuin on herätettävä neitokaiset.

Kun kello on tasan 6, herätän pienemmät. Vanhimman saatan herättää jo silloin kun itse nousen. Tuo pikkutyttöjen herätysaika on sellainen tarkkaan mietitty. Siinä ei ole paljon löysiä. Ei siis mitään uusia torkkuja ja sängyssä lojumisia. On noustava heti ylös. Väki saapuu pöytäään murkinalle ja minäkin syön samalla. Pikkuneitokaiset lukevat syödessään kirjaa tai lehteä. (Minäkin tein sitä aikanaan ja siskoa ärsytti kun levittelin sanomalehteä pöydässä.)

Sitten kun klo on n. 6.20 alkaa minulla levoton aika. Alan hoputtaa. Määrään kohta kirjojen ja lehtien lukemisen loputtavaksi. Ilmoitan, että olisi aika ruveta pukemaan (jollei ole tehty jo) ja yhdet sitten ilmoittaa kenties syövänsä vielä...  No, saahan siinä loppua leipää syödessä taas muutaman rivin luettua. Kun saan heidät pois pöydästä,  alkaa usein sellainen vaateralli. Vaikka periaatteessa vaatteet pyritään katsomaan valmiiksi illalla, (reppujen sisältö samoin), niin aina tuntuu olevan jotain etsitävää. Eilen ajattelin, että tänään on neideillä samat kuteet kuin eilen. Ei käynyt toiselle se. Verkkarit  ei käynyt, ei farkut. Hame piti saada. Yritettiin sitten etsiä lämpimämpää versiota, mutta en kovin tyytyväinen ollut. Yritin selittää, että kyllä sitä pitäisi ruveta niissä farkuissa tai verkkareissa kulkemaan kun kylmät säät alkaa. Toinen laittoikin verkkarit ihan suosilla, mutta toinen suostuu laittamaan housut vain pakon edessä. Eli vain silloin kun koulussa on liikuntaa .(Silloin verkkarit laitetaan jo aamulla, ettei niitä tarvi päälle vaihtaa koulussa.)  Kun tälläistä ylimääräistä sählinkiä  tulee, ollaankin  siinä tilanteessa, että eteisessä vedetään hynttyitä kiireellä päälle. Ja minä motkotan. Ihan kuin se mitään hyödyttäisi.  Paremmin ehtisi tietysti kaiken tarvittavan ja vähemmällä jankutuksella, jos heidät herättäisi aiemmin. Tai jos kieltäisin lukemisen pöydässä. Lukeminen venyttää syömistä. Se tekee aamun aloituksen heille kuitenkin miellyttävämmäksi, joten en kiellä sitä.  Enkä aio herättääkään heitä aiemmin. Siis vielä. Talvivaateaikaan sitä herätysaikaa kyllä varhennetaan. Tuo aamun  pukeutuminen on nyt hankala. Ei saisi olla kylmä ulkona eikä taksissa kuuma. Ja iltapäivällä voikin olla ulkona ihan toisenlaiset astemäärät.

Näillä "asetuksilla" sitä nyt mennään. Ihan sopivaan aikaan olivat taksilla tänään. Ja näin meni se aamun tunti. Minun pitäisi kyllä hiukan "säätää" omaa puhe- ja toimintatapaani näin aamuisin (varsinkin). Siis vähän rennonpaan suuntaan. En kyllä ole lainkaan varma, että se onnistuu. Ainahan voi yrittää. (Tai suunnitella yrittää... ) Edes sitä. Eikös sekin ole jotain.