Minä uskon

Monet muistavat sen kirkossa luetun uskontunnustuksen, joka alkaa: Minä uskon Isään Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan ja Jeesukseen Kristukseen.... jne. En toista sitä tässä, mutta siinä se on sanotttu, mihin uskon.

En usko itseeni. En omaan uskooni. Uskon siihen, että eräs täytti kaikki vaatimukset puolestani. Maksoi velkani. Sovitti syntini. Mitä se synti sitten on?  Se on sellainen aikojen alusta (Eeva ja Aadam) peräisin  oleva,  syntyessä  saatu vihollisuus Jumalaa vastaan.  Ei pelkästään jokin teko. Ne ovat vain ikäänkuin oire sairaudesta. Sellaisesta, joka on meillä kaikilla. Niilläkin, jotka näyttävät kenties jonkun silmään  lähes täydelliseltä hyvältä ihmiseltä. Tai niillä, jotka omasta mielestään eivät ole tehneet kenellekään mitään pahaa. Tai niilllä, jotka eivät usko mitään  taivaallista olevankaan. Jotka sanovat ettei mitään isää ole ikinä ollutkaan...

----

Jumalalla on peruuttamattamaton laki. Jumalan vaatimukset ovat  kovat: ei syntiä.  Me olemme siis syytettyjä - ja myös syyllisiä. Mutta ihminen on hänen luomansa, ja hän rakastaa luomustaan. Hän tiesi millaisia olemme.  Hänen piti siis valmistaa meille ulospääsy väistämättömästä rangaistuksesta, joka synnistä (siis vihollisuudesta, Jumalan lain rikkomisesta) seuraa. Kuinka maallinen oikeus toimii, jos syytetty on todetty syylliseksi? Rangaistushan siitä seuraa: sakko, vankeus tai jossain jopa kuolema. Niin laki sanoo. Laki ei ole armollinen.  Se ei sinun syitäsi kysele. Poliisi antaa sinulle sakon, jos ajat ylinopeutta. Ei siinä hyvät syysi auta - ainakaan lain mukaan toimittaessa ei pitäisi.

Koska oli selvää, ettei meillä ole "maksu"kykyä suunnattomalle velallemme, hän antoi meille takuumiehen, jolla on.  Hän kärsi rangaistuksen sijaisenamme. Me saimme vapautuksen. Saimme velkamme anteeksi. Meille tuntuu vain ylettömän vaikealta uskoa sitä. Olemme niin tottuneet ansion ajatukseen. Yritämme yhä maksaa velkaamme ja pelkäämme rangaistusta. Keräämme senttejä (tai pennejä) miljardivelan maksuun... Vaikka meillä olisi se mitätöity velkakirja...

----

"... Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin. Vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka  on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden."  ( Room. 4:22-25)  Kannattaa oikeastaa lukea kokonaan tuo luku 4. Siinä se sanottu mitä saa aikaan usko ja mitä saavutetaan teoilla.

---

Tämä minun sepustukseni on kömpelö ja vajavainen selitys, mutta annettakoon se minulle anteeksi.