Huolissaan olemisesta

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat olla rennon huolettomia ja tyyniä. Siinä jo aiemmin mainitsemassani nuortensarjassa "Flight 29 down", eräs rento lusmuilija sanoo erittäin tiukassa tilanteessa, vielä tiukemmassa tilanteessa olevalle kaverilleen, jotensakin näin.: "Otan vain lunkisti ja kaikki asiat järjestyy minulle." Ah, sellaista luottamusta asioitten järjestymiseen.

Itse olen kyllä aivan päinvastainen tyyppi, valitettavasti. Vaikuttaa siltä, että melkeinpä päätyöni on huolehtiminen. Se on kuitenkin sellaista hyödytöntä huolehtimista, pelkoa asioitten pieleenmenemisestä. Suunnilleen niin, että jos joku asia voi mennä ikävällä tavalla - se menee todennäköisesti niin. Tälläiseen ajatteluun meitä ei ole tarkoitettu. Se on suorastaan synti. Ja sehän tiedetään mistä lähteestä kaikki synti on kotoisin. Se alituinen ikävä vihollisemme ja syyttäjämme seuraa meitä jatkuvasti. Se yllyttää meitä tekemään ja ajattelemaan väärin. Se harrastaa mitä pahimmanlaatuista mustamaalausta Taivaallista Isäämme kohtaan. Se tietää myös meidän heikot kohtamme ja säälimättömästi iskee niihin ja lietsoo kaikenlaisia ikäviä näköaloja eteemme. Se on kuin se viime sotien kuuluisa "Tiltu", joka väsymättömästi levitti vastapuolen propagandaa.

Uskonelämäähän verrataan sodankäyntiin. Sotilaitahan on monnemoisia. Jotkut ovat rohkeita huimapäitä, jotka vapaaehtoisiksi ilmoittautuvat kaikkiin vaarallisiin tiedustelutehtäviin. Sitten on sellaisia pelokkaita tyyppejä, joiden on vain pakko sotia, vaikka pelottaa. Karata ei saa. Pelokas sotilas saattaa nähdä puun takana täristessään vain vihollisten tulevan suoraan kohti. Tiukassa tilanteessa ei ehdi huomioida muuta. Ei kenties näe, että siellä viereisenkin puun takana on kaveri samassa tilanteessa. Ja varsinkaan ei näe, mitä se sodanjohto tekee. Näyttää vain, että sotilasparka on unohdettu sinne vihollisen armoille.

Voitto on kuitenkin jo saatu. Vihollinenkin tietää sen ja sitä hurjemmin se yrittää vielä saada tuhoa aikaan.
Sillä on kuitenkin enää vähän aikaa. Sodanjohto on jo valmiina hiljentämään sen.  Ja se puuntakana tärisevä sotilaskin haetaan sieltä  kyllä.

---

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."   Matt. 6:34  "Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?"  Matt. 6:27

Tälläisen ohjeen Jeesus meille antoi. Samaa hän sanoi myös ruuasta ja vaatteista. Niistäkin hän on luvannut huolehtia. Ja loppujen lopuksi, meillähän ei ole "täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme."  (Hebr.13:14)  Kaikki mitä meille tapahtuu, tähtää lopulta siihen.