Mihin ne koivut hävis...

Aamun hetki n. klo 5.20. Pimeys on antanut valolle periksi sen verran, että erotan ulkona häälyvän jotain vaaleaa. Nyt on jotain kummaa. Eihän ne männynoksat noin pitäisi näkyä. Ei kai se vain ole lunta? Pomppaan sängystä ylös ja kauhistun näkemääni. Lunta siellä tosiaan on. Sitä on puussa, auton päällä ja maassa. Tänä aamuna ei siis ole vaikeaa saada pienimpiä nousemaan ylös :) Mikä on toiselle kauhistus, on toiselle suuri riemun aihe.

Ensin menen kuitenkin kahvinkeittoon. Sitten vilkuilen toisesta ikkunasta ulos. Kylläpä on lumi painanut puiden oksia alaspäin. Katseeni tavoittaa lähistöltä kaksi nuokkuvalatvaista kuusta.  Ihmettelen, missä ihmeessä ovat ne kaksi nuorta koivua, jotka siinä ihan lähellä pitäisi olla. Jätän pohtimisen hetkeksi ja menen kahville. Ehdin kahvitella ja syödä kaikessa rauhassa. Ensin herätän vanhimman neitokaisen. Sitten käyn sanomassa sen tämän aamun tehokkaan "taikasanan" lunta, niille nuoremmille neitokaisille. Sen vaikutus on huomattavan tehokas. Kun se sana menee herätettävän tajuntaan, silmät levähtävät auki eikä tarvitse kahta kertaa käskeä. Nuorimmalle ei sitä sanaa tarvitsekaan sanoa, sillä hän onkin jo katselemassa ulos ikkunasta. Ja alkaa kova pulina. Kylläpä onkin innostuttava aamu joillakin...

Minun sensijaan onkin lähdettävä pimeään varastoon huonon taskulampun kanssa. Vaikka muut vaatteet ovat  kohtuullisen hyvin etsittynä, niin nyt olisi kyllä tarvis löytää ne topatut hanskat. Vanttuuthan kastuu heti, kun lumen kanssa leikitään. Vasta kolmannella yrittämällä löydän etsimäni. Jossain vaiheessa katselen taas niitä takapihalta "kadonneita" koivujakin. No just, ne nuokkuviksi kuusiksi hämärässä ajattelemani puuthan juuri ovat ne kaipailemani koivut! Pimeässä ne näyttivät aivan kuusilta.

Matkalla taksille hämmästelemme maiseman erikoisuutta. Märkä ja painava lumi on painanut varsinkin koivuja alas luokille. Nuorin tuuumii, että minun pitäisi laittaa siitä blogiin ja olen samaa mieltä.

Meidän "riemukaari"

 Kun saavumme postilaatikolle, huomaamme että joku on kääntynyt siinä kohtaa autolla takaisin tulosuuntaansa, sillä siellä ovat puut olleet esteenä. Mietimme, että tuleekohan taksi, koska silläkin suunnalla on puita osittain tien päällä roikkumassa. No, taksi saapuu onneksi.

  Minä palaan kotiin ja lähdemme isännän kanssa uudestaan ulos kuvausreissulle, jonka tuloksia tässä onkin sitten nähtävillä. Isäntä otti useimmat kuvat ja kotiin palatessa hänen kätensä ovatkin sitten ihan paleltuneet. Vaikka hanskat oli mukana, niin eihän niitä kuvatessa voi pitää. Minulla kylmästä ja märästä kärsivät eniten kintut.

Minä painelin jo takaisin kotiin. Isäntä jäi vielä kuvailemaan.