Myttyyn mennyt homma

Yleensä en ole hyvilläni, jos tytöillä on pidempi koulupäivä. Nyt kumminkin oli sellainen päivä. Ajattelin näet valloittaa ruokapöydän kaavanpiirustamis - ja kankaanleikkuutöihin. Yleensähän siinä pöydällä on aina jotain kippoa ja kappoa tai ainakin kohta tulossa sellaisia. Pääsin hyvin alkuun. Piirsin kaavat vanhasta vuoden 1997 Burda-lehdestä sellaiseen alppimekkoon. Jälleen tietty sellaista kaunista ja epäkäytännöllistä. Kaavojen piirustaminen meni odotettua mukavammin. Ja kai se nyt mukavammin pöydän ääressä käykin tavanomaisen lattian sijasta...

Sitten innostuin jopa kankaat leikkaamaan. Ensin hihat valkoisesta ryppypintaisesta tekokuitukankaasta. Mitä lie verhokangasta varmaan. Seuraavaksi helma kukallisesta kankaasta. Liivimäinen yläosa puolestaan oli tarkoitus tehdä tummansinisestä sametista. Kaikki nuo kankaat lienen ostanut Löytöpuodista Lieksasta, jollain minimaalisella summalla. Samettia näytti olevan aika vähän. Se oli  pitkän hameen yksi kappale.   Joltain mennyt kans ompelut mönkään... Päättelin sen kuitenkin riittävän. Eipä riittänyt. Kaula-aukon alavarat jäi vallan leikkaamatta. Ne nyt olisi voinut korvata jollakin. Ärsyttävämpi tapaus oli se, kun tajusin, etten millään saa jäljellä olevasta kankaasta niitä kahta pienehköä takasivukappaletta. Sovittelin ja sovittelin niitä eri suuntiinkin. Ei auttanut mikään. Leikkasin sitten ensin toisen ilman saumavaraa... ja toista ei sitten saanutkaan kokonaisena silläkäään menetelmällä. Alhaalta jäi puuttumaan pieni pala. Siitäkin olis varmaan voinut keplotella jotenkin. Tajusin kuitenkin uuden ongelman, samettiin tarttuu ja siinä näkyy heti kaikki vaalea pöly yms. En saisi sitä kuitenkaan pidettyä siistinä, kun se jo leikkuuvaiheessa ottaa itseensä kaikkea. Vaikka ajatus olikin, etten välttämättä pidä hametta itse, (siis jos se ei olis sopivankokoinen) olisi se kuitenkin kiva ollut saada valmiiksi. Olisin kai polleana sitä sitten täällä esitellyt...

Harmittaa tuntien turha touhu. Olisi tässä huushollissa paljon tähdellisempääkin tekemistä. Olisi meikäläisen hyvä ruveta sellaiseksi kunnon - tai paremminkin edes kelvolliseksi - emännäksi. Hoitelisin hyväntuulisena vain taloutta... muistaisin kastellla kukkia, kupsia pihalla, pyyhkiä pölyjä, siirrellä lasten leluja,  ja paneutua ruoanlaittoonkin paremmin ja kaikkea sellaista.  Tiedän jo, että se on vain haavekuva, joka ei minulla toteudu. Mulla sujuu hommat  paremminkin sellaisella mua huvittaa periaatteella. Kuulostaa kamalalta, mutta sellainen minä olen. Eniten mua huvittaa vaatteiden kanssa touhuaminen. En osaa selittää mikä siinä kiehtoo.

----

Perjantai 5.9.2014: No, niin. Siitä alppihameen helmaksi aiotusta kukallisesta kankaasta tuli tänään pusero Burdan kaavalla, jonka joskus aiemmin mainitsin ostaneeni. Pusero on ihan käypäinen :)