Ehkäpä muistanette minun saaneen synttärilahjaksi lupauksen uudesta takista. Harvakseltaan, silloin tällöin, olen takkeja kaupoissa sovitellut. Ei ole oikein ollut mieluisia malleja, eikä hintoja... No, tässä eräänä päivänä Joensuussa päädyin sovituskoppiin mustan puolireiteen ulottuvan toppatakin kanssa. Siinä oli se kiva kuminauhavyökin, jota olen hinkunut. Mutta ei se takki oikein istunut minun kropalleni. Ja kuinkas sitten kävikään? Vyön lukossa oli pari sellaista väkästä, joista toinen päätti jumittua paikalleen, kun minun piti riisua takki päältäni. Se ei suostunut aukeamaan millään vemputuksella. Jouduin sitten painamaan sitä sinistä nappia ja kutsumaan myyjän apuun... Ja tietysti sen avaaminen hoitui häneltä noin vain. Ei siis tullut siitä takista ja minusta kaverit. Sitten mentiin Anttilaan. Siellä oli polviin ulottuva takki, mutta väri ei ollut makuuni. Sellainen patinoituneen mäntylaudan värinen ruskea... Kokeilin sitä kyllä, mutta en ottanut värin takia. Ehkä olisin kelpuuttanut, jos olisi ollut parempi väri siinä.
Tänään sitten kohtasin takkini Lieksan Citymarketissa. En edes varsinaisesti mennyt takkeja etsimään, mutta isännän yllytyksestä kävin vaateosastolla. Ja löysin takkini urheiluosastolla. Siinäpä osasto, joka ei ole minun vakiokohteitani.
Tämmöinen takkivalinta yllätti itsenikin. Olinhan ajatellut pidempää, enkä ainakaan mitään sporttista. Vaihteeksi tälläistä nyt kuitenkin. Vaihteluhan virkistää:) Isäntäkin tykkäsi tästä.
Ja sitten laitan tähän vielä kuvan nuorestamiehestä. Hän kävi meillä ja sai sen äsken lyhennetyn takkinsa. Tälläinen oli hänen tyylinsä.
Hieno takki ja sopii sinulle hyvin. :) Parhaat löydöt tulee yllättäen. Tuo kiinnijuuttuminen on tuskallinen tila. Hätääntyy rikkovansa koko vaatteen ja sitten ei ainakaan saa yksin auki. Meillä lapsen haalarin vetoketju juuttui sovitettaessa. Hyvältä nuorukaisen takki näyttää hänenkin päällän.
VastaaPoistaEhdin jo tosiaan miettiä, että kuinka kiemurtelen siitä takista ulos. Onneksi oli se kutsunappi seinässä.
Poista