Se päivä oli lauantai. Olimme juuri asettuneet pöytään. Isäntä oli ottanut pöydän ääressä kuvat tyttärestä ja kakusta. Oli otettu kakkupalat lautaselle ja kaadettu kahvit kuppeihin - kun tuli auto pihaan... Alkoi säpinä. Isäntä meni yllätysvierasta vastaan ovelle, eräs kiirehti vaihtamaan paremmat vaatteet yllensä, osa säntäili muuten vaan ja minä konttasin lattiallla keräämässä paperinukkeja...
Mukava tuttuhan tuo vieras oli ja päätyi pöytään kakkukahveille samantien:) Hän toi tullessaan pussin, jossa oli erilaisia ruokatarvikkeita. Siinä oli myös yksi sellainen, jota olen pitkään miettinyt, että olisi kiva välillä tehdä siitä jotain... No, mikä se sitten oli? Se oli maksapala. Olen mielinyt maksakastiketta jo jonkin aikaa, mutta en ole raskinut ostaa sitä, koska tiedän ettei muut siitä tykkää. No, sinä päivänä sitä kuitenkin tehtiin. Olen joskus täällä asuessa sitä tehnyt, mutta siitä lienee noin 15 v. varmaan. Ja silloin ostin luultavasti jauhettuna sen. Nyt oli pala ja kyllä minun piti keittokirjoista katsoa, kuinkas sen kanssa nyt toimitaankaan. Sen paloittelu oli kyllä semmoista touhua, että on tyytyväinen tähän nykyaikaan, kun kaupasta saa kaikkea valmiina... Kastike tuli kyllä tehtyä ja syötyäkin suurin osa. Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta tavallisen ruokakerman puutteessa käytin savujuustomaustettua. Kävihän sekin, mutta tavallinen olisi ehkä ollut parempi silti.
Vaikka en yleensä pidä tapanani leikkiä ruoalla, niin poikkeushan vahvistaa säännön:
Joku oli sunnuntaina laittanut kaksi pöydälle jäänyttä juustonaksupalloa tyhjän karkkipaperin päälle. Ja minä rupesin näkemään niissä pääsiäistipuja. Laitoin rosepippurin kuorenpalasista nokat ja tavallisesta pippurista asettelin silmät. Oli vähän hankalaa kömpelöillä sormilla asetella noin pieniä osasia.
Sitten yksi viikonlopun erikoisuus oli vielä nuorenmiehen flunssajuoma valkosipulista. Pitihän sitä meidänkin maistaa ja aika ätäkkää oli.
Voi ihan näin sen hyörinän, juuri tuollaista se on yllätysvieraiden saapuessa. Tiput ovat hauskat, hyvä keksintö. Eikä ole leikkimistä, kaikkihan on syötävää. Ruoan koristelua minusta. Aloin miettiin ja on pitkäaika kun olen tehnyt maksanviipaleista kastiketta. Mulla se menee jauhettuna lihan kanssa pulliksi tai pihveiksi.
VastaaPoistaSe on tosiaan aika hyörinä aina kun joku yllättäen tulee:) Ihan kiva oli sitä maksakastiketta pitkästä aikaa saada. Noista tipuista rönsyili ajatus, että semmoinen voileipäkakku pääsiäisenä voisi olla hauska, joka olis koristettu tuollaisilla. Tuskin sitä ideaa tulee toteutettua, mutta ajatus ainakin oli hauska.
PoistaHauskat tiput :D
VastaaPoistaSe oli ihan vastustamaton idea ja pakko kokeilla sitten:) Ja kuten tuossa yllä kirjoitin, sitä vois periaatteessa käyttää vaikka voileipäkakun koristeena... tai miksei vaikka vain yhden leivän koristeeksi.
Poista