Kulunut viikko on ollut pelottava minulle. Maanantaina olin lääkärissä valittamassa vaivojani. Lääkäriin meno on minulle aina kuin myrkkyä... En välittäisi edes mennä terveyskeskuksen ovesta sisään, mutta joskus sitäkin on tehtävä. Olin varannut sinne ajan vajaa kuukausi aiemmin. Suunnilleen samoihin aikoihin olin ollut mammografiassa. Kaksi vuotta sitten tuli eka kutsu, mutta en mennyt silloin. Lääkärireissuni oli helpotus, osittain. Jotakin jäi vielä ratkottavaksikin, mutta olin kuitenkin aika helpottunut sieltä tullessani. No, mikäs sitten samana päivänä, eli maanantaina (takinmetsästyspäivä siis), odottikaan postilaatikossa: kutsu Joensuuhun lisätutkimuksiiin mammografian tiimoilta. Heti eka kerralla jäin kiinni... Aika oli nopeasti, siis nyt tälle perjantaille. Siellä olin tänään ja uudet kuvat otettiin toiselta puolelta ja ultralla katsottiin myös. Lääkäri totesi, että se oli vain semmoinen lihaskasautuma, joka oli kuvaustilanteessa syntynyt. Huh, mikä helpotus! Kyllä sitä ehti jo monenmoista miettiä... Yksi ajatus oli, että kun joutuu tuommoisiin tilanteisiin, on kuin joutuisi jonkin koneiston jauhettavaksi. Ja paljon muuta synkempää oli mietinnässä tietenkin.
Isäntäkin mietti - ja rukoili tietysti myös. Hän sai Wislöffin rukouskirjasta juuri tähän tilanteeseen semmoisen kohdan joka on Ps 91:10-11: "Ei kohtaa sinua onnettomuus...". Ja sitten kirjan kirjoittajan tekstiä: "Ei ole totta, että minua odottaa jokin paha. Olen huolissani turhan takia...". Isännällä oli semmoinen luottamus, että hyvin tässä käy. Itse en osannut sitä ottaa ihan siten, vaan luonteeni mukaisesti näin kaiken pahimmassa mahdollisesssa valossa.
Että tämmöistä tällä viikolla. Kyllä sitä sulattelemista näissä tämän viikon ajatuksissa vielä on. En osaa heti iloiselle vaihteelle kääntää, vaikka helpottunut tämän päivän käynnistä olenkin. No, nyt illalla olisi tarkoitus lasten kanssa mennä mix-iltaan pitkästä aikaa. En jaksa nyt kertoa tämän päivän kirppislöydöistä, vaikka niin ensin meinasin. Ehkä niistä myöhemmin sitten.
Kuoren avaus tuottaa jännitystä ja vaikka sisältö olisi toivottava, ensi ajatus on olin silloin terve. Hyvä kun kaikki oli hyvin. Mulla tulee varmaan kans, kaksi vuotta on kulunut.
VastaaPoistaOli kyllä varsin jännitystä aiheuttavaa, vaikka ei mitään sitten ollutkaan. Sai vähän maistiaisia siitä millaisia ajatuksia päässä kulkee kun semmoinen prosessi lähtee liikkeelle.
Poista