Vuosia sitten vastasyntynyt sukulaislapsi sairastui. Lääkärit antoivat ymmärtää, että voisi tapahtua se pahin. Tai ainakin vammautuminen olisi todennäköistä. Niinä synkeinä viikkoina minulle tuli eräs jae niin tärkeäksi, että raapustin sen suurelle pahville, silloisen keittiöni seinälle. Jae oli tämä:
" Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut."
2 Kor. 4:8-9
Lapsi olikin, maallisten lääkärien lisäksi, myös taivaallisen ylilääkärin hoidossa. Hän päätti, ettei tämä lapsi kuole, eikä vammaudu! Aikansa sairaalassa oltuaan, lapsi pääsi kotiin vanhempiensa iloksi kuten muutkin lapset. Maallisilla lääkäreillä on viisautta, mutta joskus taivaallinen ylilääkäri sanoo sen painavimman sanan.
Näinhän se on. Maallinen lääkäri räpyttelee kuin perhonen hämähäkinverkossa jos taivaallisen hoitosuunnitelma on aivan eri. Tuo jae on hyvä, vahvistaa uskoa.
VastaaPoistaOi kuinka ihanasti sanottu! Siis tuo kaikki maallisista lääkäreistä, perhosista ja hämähäkinverkoista, taivaallisiin hoitosuunnitelmiin!
PoistaIhana tositarina! Minulla on henk.koht.kokemus synnytyksestä. Kun maalliset lääkärit eivät ymmärtäneet varoitusmerkkejä, järjesti Taivaallinen ylilääkäri muita mutkia matkaan jotta elintärkeä hätäsektio tuli eteen. Näin oma ja lapseni henki säästyivät.
VastaaPoistaNe on aina mieleenjääviä tilanteita tämmöiset kun niistä kuulee tai lukee, saati sitten asianosaisille! Metsäntyttö
Poista