Kaksipyöräisiä

Luonnoksista löytynyt juttu muutaman vuoden takaa:

Tässä minun ja isännän kaksipyöräiset ajopelit. Kummallakin on vanhantyyliset "polkumasiinat". Ja kummallakaan ei juuri ajella.  Minä ajoin kerran viime kesänä ja nyt onkin rengas tyhjä... ja tyhjä se on isännänkin pyörässä rengas.

Isännän ostamia aikanaan kummatkin pyörät. Omansa osti joskus 80-luvulla ja minulle  hän osti pyörän kun asuimme jo täällä, eli 2000-luvulla. Siihen aikaan postilaatikoihin jaettiin kesäisin Loma-Suomi -lehdykkää. Eräänä vuonna siitä oli mahdollisuus tilata polkypyörä. Ja tuo minun pyöräni hankittiin siitä. Mulla on pyörässäni rekkarikin!

Tavaratelineestä löytyy tyylikäs säilytyspaikka myös pumpulle. Siellä ei tosin ole koskaan ollut pumppua säilytyksessä...

Jos enempi ajelisin pyörällä, niin yksi varuste tässä saisi vielä olla; nimittäin hameverkko.

Minun pyöräni on siis ruotsalainen. Isännän puolestaan suomalainen.

Molempien pyörissä on tietysti vanhaan malliin dynamosysteemillä toimivat valot. Lapsuudesta muistan, että dynamo päällä tuntui raskaalta polkea. Mutta eipä loppunut virta, kuten pattereista, jos vain jaksoi polkea:)

Oi niitä aikoja... Isännän pyörässä on vielä tavaratelineessä kiinni lastenistuimen kiinnikkeet... Lastenistuin oli peräisin esikoisen aikakaudelta 90-luvulta. Ja todella vähäiselle käytölle jäi sekin.

Ja viime syksynä  oli Löytöpuodin oven pielessä myynnissä pari pyörää. Kiinnitin huomioni vanhaan, punaiseen "mummopyörään". Sitä tarkastellessani huomasin pyörässä jotain tutunnäköistä, jota ei nykypyörissä näe. Ennenhän (ajatellaan nyt 70-lukua) oli pyörissä usein tavaratelineen alla tarvikelaatikko. Ja mitä muuta ennen pyörissä oli, niin takalokasuojan valkoinen alaosa, jossa "kissansilmä" sitten oli. Näissä meidän pyörissä, isännän pyörässä se valkoinen alue on, minun pyörässäni ei.

Viime syksyltä nämä kuvatkin ovat ja itseasiassa koko juttukin. Silloin se vain jäi julkaisematta,  joten nyt päivitin tekstin tähän kevääseen.

---

(Eli itseasiassa juttu kuvineen sai alkunsa jo syksyllä 2016, mutta "päivitetty versio" oli keväältä 2017. Kovin pitkä aika joskus menee, että joku juttu lopulta tulee luetttavaksikin. Laitanpa siis nyt, ettei vallan jää...:)

Ja nykyäänhän pyörässä kuuluu olla takavalo, jos pimeällä ajaa. Se säännöshän  tuli voimaan tänä vuonna...

Uuden bloggerin käytöstä

Toivoisin että ne korjaisivat tätä uutta bloggerin käyttöliittymää. En tiedä sitten, onko tämä kenties parempi kännykällä blogia tekeville, koska siitä ei minulla ole kokemusta. Omaani, tai siis omiani, teen ihan tietsikalla. Mahtaakohan tämä uutuus vaikuttaa myös toisten blogien seuraamiseen. Nimittäin siihenkin on tullut "väliin" uusi, ja minun mielestäni turha lisäklikkaus; se uudelleeenohjausklikkaus, jota ilman ennen pärjättiin. Ja harmissani olen myös siitä, että on ihan turhia "vetämisiä"... En tiedä miten muuten sitä kuvailisin, kun esim. omien blogieni tietoja katselen, niin siinä on sivupalkissa se ylös/alas -valikko. Siinä sitten edestakaisin joutuu menemään, kun kaikki ei näy kerralla. Tilasta se ei ole kiinni. Ne mahtuisi siihen hyvin kaikki, mutta kun siinä on ne viimeisimmät käytetyt, ja sitten vielä sen jälkeen kaikki yhdessä allekkain. Tässä nämä harmituksen aiheet nyt. Lisääkin tietenkin on, kun ne tiedostaa vanhaan verraten.

Olin nuo kirjoittanut jo muutamia päiviä sitten. Jatkan vähän. Esimerkiksi tunnisteet juttuihin minulla on jääneet laittamatta. Entisiä ei enää tuossa sivupalkissa näy tätä kirjoittaessa, ja mikähän  tuokin on olevinaan kun tuossa lukee: "erota tunnisteet toisistaan"?  Toisessa blogissani yritin tänään saada laittamaani linkkiin sinisen värin, mutta ei onnistunut. Siihen tuli kyllä mahdollisuus valita väri, vaan mitä hyötyä siitä  valinnasta on, jos ei tiedä, miten sen värivalintansa saa pysymään siihen tekstiin... Niin, ja sitten kuvien kanssa on aika puljaaminen. Niitä on vaikeampi siirrellä. Joskus kuva menee sivuun, vaikka tarkoitus on se keskelle laittaa. Ennen sen saattoi helposti siitä siirtää keskelle. Nyt ei se ei näy onnistuvan, koska se heittää kuvan tekstin alkuun. 

Toivon todella, että tietsikalla kirjoittaville olisi oma käyttöliittymä, jos tämä "uudennus" oli tarkoitettu "helponnus" kännykällä bloggaaville!

Kotiopettajatar "Jane Eyre" saapunut - kuva Jane Austenin tarinaan

Meillä on dvd:llä sarja Jane Austenin tarinaan "Jane Eyre". Sitä jokin päivä sitten katseltiin taas, ja siitä halusin yhden kohtauksen piirtää: kun kotiopettajatar laskeutuu portaita esittäytyäkseen isännälle.

Sarjassa kyseinen kohtaus tapahtuu hyvin harmaassa tilassa. Ja Janen vaatetuskin on sitä. Niin aioin ensin omankin kuvani tehdä, mutta tehdessä mieli mutttui. Oli kiva piirtää värilliset ikkunat ja muutenkin tehdä tilasta valoisampi. Ja kun rupesin piirroksestani meidän pimeässä keittiössä kuvia ottamaan, tulikin siihen yllättäen auringonsäde:)  No, mikäs sen sopivampaa kuvaa valaisemaan..

Ahdistuneelle

 

 "...Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua." Jesaja 38:14

Kuningas Hiskialla oli kuoleman ahdistus, sillä hänelle oli ilmoitettu, että hän kuolisi. Hiskia "käänsi kasvonsa seinään päin" ja "rukoili Herraa" sekä "itki katkerasti". Sama profeetta, Jesaja, joka oli joutunut tuomaan sairaalle sen viestin, että kuolema oli tulossa, ei ehtinyt edes pihalta vielä poistua, kun hänen oli palattava takaisin tuomaan rukousvastaus Hiskialle: hän saisi 15 vuotta lisää aikaa.  (2. Kuningasten kirja 20 sekä Jesaja 38).

Kuoleman tulo voi ahdistaa, useammalllakin tavalla. Toivoisin, että jokainen kuoleva saisi kuulla evankeliumin; hyvän sanoman: Kaikki synnit kannettiin ristille, kun Jeesus suostui ristille naulittavaksi. Sinne kannettiin sinunkin syntisi! Sano vain Jeesukselle, että se kelpaa sinullekin. Hän rakastaa sinua, olet sitten elämässäsi tehnyt mitä tahansa. Kaikki synnit Jeesus tahtoo antaa anteeksi sille, joka sitä anteeksiantoa haluaa. Usko se omallekin kohdallesi. Ja rohkaise sinä voimissasi yhä oleva mielesi kertomaan se vapautuksen sanoma sillekin, joka kenties on kuolemaisillaan. Näyttää hän sitä kuulevan tai ei. Mutta se vapautuksen sanoma kuuluu kyllä ihan jokaiselle.

Mutta elämäkin voi ahdistaa mitä erinäisimmin tavoin. Jopa tunnettu apostoli Paavali joutui kokemaan ahdistusta. Erään kerran hän kirjoitti näin: "Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja."   Mutta Jumala lohdutti häntä mm. lähettämällä ystävän: "Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, eikä ainoastaan hänen tulollansa..." (2. Kor. 7:5 JKR, 2. Kor. 7:6-7). 

Hän voi lohduttaa sinuakin, tavalla joka sopii sinulle. Hän on "...kaiken lohdutuksen Jumala."

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme..." 2. Korinttolaiskirje 1:3-4

---

Alla tyttärien taannoin laittamia porrasilahdutuksia:)

Vastenmielinen - ja silti rakastettu?

 Ajatuksia sen tekstin pohjalta, jota eilen aamulla Levähtäkää vähän -kirjasta luin. Ensinnäkin jakeena oli tämä  Jeesuksen sanoma:

"...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."Joh. 6:37

Sitten Wislöff kirjoitti: "Mikä ihana kutsu! Mutta samalla - niin nöyryyttävä tuomio! Jeesuksella olisi siis todella ollut syytä heittää minut ulos; muutoinhan hänen ei olisi tarvinnut sanoa näin. Niin kurja syntinen minä olen - niin vastenmielinen ja inhottava, että olisin ansainnut että Vapahtajani heittäisi minut ulos..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Eikö ole erikoista; jos me inhoamme ja pidämme jotakin, tai jotakuta, inhottavana ja  vastenmielisenä, emme silloin yleensä samalla rakasta sitä kohdetta! Minusta on käsittämätöntä ja aivan ylivertaista sellainen rakkaus. Siinä on todellinen rakkaus... Me saatamme kenties jotain hyvää keksiä jostain inhottavasta ja vastenmielisenä pitämästämmekin, (useimmiten kyllä emme), mutta Jeesus ei vain yritä etsiä meistä jotain hyvää, vaan Hän rakastaa.  Käsitätkö sinä sitä? Minun järkeeni se ei mahdu, että niin voi olla, että inhottavaa ja vastenmielistä rakastettaisiin oikeasti täydestä sydämestä, sielusta ja mielestä; eikä vain hiukan säälistä yritetä etsiä edes jotain hyvää sanottavaa. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa ihmistä.

Jeesuksessa on totuus

ja rakkaus samassa.

Hän pystyy myöntämään meidän todellisen tilamme,

- ja silti, siitä huolimatta, rakastamaan meitä.

Annetaan sen rakkauden lämmittää meitä tänään.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä;

 ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

 Joh. 14:6

Isä ja Poika rakastivat meitä niin paljon, että tehtiin suunnitelma, jolla synnin tahraamat ja sen vangitsemat voitiin vapauttaa. Jeesus tuli tänne ihmisen osaan. Yhden ihmisen, Aadamin, kautta tuli synti meidän kaikkien perinnöksi. Yhden Jeesuksen kautta, ihmiseksi tulleen Jumalan, kautta tuli iankaikkinen elämä kaikkien saataville.

"Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi." Roomalaiskirje 5:16

"Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myöskin kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa," 1. Korinttolaiskirje 15:21-22

Luonnoksista reväisty erään heinäkuisen "Viikon varrelta"

Hmm... tällä tavallahan pääseekin tästä uuden blogihommelin opetteluvaiheesta vähän kätevämmin, kun löytää luonnoksista juttuja, joita ei ole julkaistu silloin aikanaan.  (Ja niitä mulla on aika paljonkin). Tässä yksi sellainen:

"Meillä oli tällä viikolla 28. hääpäivä, joka kului kylläkin ihan arkisissa merkeissä. Mutta ei silti ilman, että se olisi huomioitu, ihan omastakin toimestamme, vaikka mitään kakkuja ei ollutkaan tehty. Huomioimiset oli eri tavoin korteilla. Olimme sinä päivänä myös Joensuussa kirppiksellä. Siellä  Kontissa haahuilin kirjahyllynkin ääressä. Näppeihini osui myös nimellä "Viisikielinen" oleva laulukirja. Kun avasin sen, sen sisällä oli pieni lappunen, tai kortti, jonkun itse tekemä: vihreälle kartongille oli liimattu pieni lappunen, jossa pari jaetta Raamatusta. Toinen oli tämä, psalmi 73:28: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun  tekojasi." No, mitä merkittävää siinä sitten oli? Se nyt vain "sattuu" olemaan se "meidän" jae, vihkisormukseenkin kaiverrettu. Siinä lapussa oli joku toinenkin jae, jota en valitettavasti saa enää päähäni. Ja  sitä kirjaakaan en sitten lopulta ostanut, enkä sitä ihanalla vihreällä ruohokuvioisella kannella olevaa pientä Raamattuakaan, jota siellä myös kovasti kääntelin, koska sitä yrittää vähän hillitä tavaran kerääntymistä... Mutta nyt vähän harmittaa, että en niitä ottanut silti. Mutta jos ne siellä vielä seuraavallakin kerralla on... Niin saa nähdä.  Autoon olisin sen pienen Raamatun sijoittanut, hanskalokeroon. Minähän joskus tuunasin yhden UT:n, jota sitten autossakin säilyttelin, mutta se ei enää ole siellä, koska siitä on sivuja irrallaan. Ai niin, jos joku nyt ihmettelee, mitä varten sellaista nyt autossa pitäisikään säilytellä, niin olen huomannut, että kun joskus odottelen vaikkapa autossa toisia, niin kaipaan sitä, että sieltä voisi nappaista odotellessa jotain hyvää, jotain rohkaisevaa, jotain ilahduttavaa. Sen takia."

Hiljaisempi blogi?

 Nyt on sitten kaikille bloggerin bloggaajille pakolla se uusi käyttöliittymä laitettu, vaikka sitä ei olisi halunnutkaan. Se uusi ei valmiissa jutussa näy, mutta juttuja tehdessä on  todellinen kiusa outoudessaan. Ehkä minun blogeissani on nyt entistä hiljaisempaa. Siihen uuteenkin tietysti tottuu, jos sitä käyttää. En vain oikein jaksaisi juttuja kirjoittaessani käyttää energiaa etsiesssäni vähän väliä oikeaa "nappulaa", että kuinka mikäkin asia nyt toimii. Jos nyt johonkin jotain jaksan laittaa, niin todennäköisimmin se on sitten se hartauskirjoitusten blogini. Sinne tänä aamuna yhden tekstin laitoin, mutta oli vähällä jäädä tekemättä sekin.

Tällaisia niistä mehitähden kukista tuli

Tällä mehitähdellä on nyt lapsiakin tuossa vieressä. Silloin kun tuo meille tuli, niin hetikohta siitä oli irronnut pieniä mehitähtiä ja tippunut rappurallin rakoihin. Kukaan ei viitsinyt niitä sieltä ottaa pitkään aikaan. Tässä taannoin ne sitten otettiin, ja kas kummaa, niihin oli kasvanut siellä pienet juuret! No, tytär sitten siirsi ne emonsa viereen.

Tämä mehitähti tarjosi meille kyllä varsinaisia yllätyksiä:) Tällainen oli se oli aiemmin, "antennit pystyssä". Mutta ilman mitään erikoisuuksia se oli silloin, kun se ostettiin. Mutta melkein heti se innostui sitten meillä esittämään parastaan.

Sananjalkojen seasta... joku sanakin

Minulla pyöri aamulla mielessä sellaiset sanat kuin "laupeudesta rikas" ja mieleen tuli myös sanat suuresta armosta.

Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas suuren rakkautensa tähden,

 jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, 

jotka olimme kuolleet rikoksiimme, 

eläviksi Kristuksen kanssa

  - armosta te olette pelastetut -" 

Efesolaiskirje  2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa."  

Valitusvirret 3:32

Tämä aika ei taida paljon antaa arvoa laupeudelle ja armolle. Onneksi on Hän, joka on armollinen ja laupias meitä kohtaan, vaikka kukaan muu ei olisi.

Sananjalkoja on yllättävän vaikea saada kuvaan niin, että edes rahtusen sitä tunnelmaa saisi mukaan. Yritin tässä taannoin kykkiä sananjalkojen seassa saadakseni kuvaan sitä tuntua, kuinka isoja ne on. Niiden alle voi kyyristyä, seistessä eivät kauas vyötäröstäkään jää. Lapsena tuli jostain tyttökirjoista luettua sananjaloista. Saattoivat olla Anna-kirjoja kenties. Silloin ei ollenkaan tiennyt mitä ne sananjalat ovat. Kuulostivat vain niin jännittäviltä.

Terveisin Tuula

sananjalkojen seasta:)

---

No niin... Piti heti tarkistaa tuo sananjalkojen ja Anna-kirjojen yhteys. Mullahan oli pöydälläni äitini vanha kirja: Annan nuoruusvuodet, jota minä lapsena luin. Ja heti siinä alussahan oli näin:

"Rouva Rakel Lynden asunto oli juuri siinä, missä Avonlean valtatie kääntyi alas pieneen notkoon, jota lepät ja sananjalat reunustivat..." Annan nuoruusvuodet/L. M. Montgomery/WSOY

Äitini oli saanut kirjan tädiltään joululahjaksi v. 1955. Uutukainen oli kirja, kun oli samana vuonna painettu, seitsemättä painosta. Omat lapsenikin ovat lukeneet Anna-kirjoja. Niitähän on painettu ties miten monia painoksia, ja sellaisiakin suomennettu, joista ei äidin tai minun Anna-kirjojen lukemisen aikaan vielä ollut tietoakaan.

Aina "kotiseutu" mielessä...

"Kotiseutu"... no, tämä nykyinen seutuhan se nyt on. Mutta nykyään todella usein ajatukseni palaavat myös Pomarkkuun.  Se edustaa minulle sitä paikkakuntaa, jonka parhaiten tunnen. Siltikin, että hyvin vajavaista sekin tunteminen on. Mutta esimerkiksi, kun on välillä katseltu millaisia taloja siellä nykyään kaupataan, tulee monenlaista mieleen tutuista taloista tai paikoista. Osaa kertoa jostakin talosta, että tuossa oli sitä, tässä tätä, ja ihmetellä kuinka erilaiselta kaikki nyt näyttääkään. Mutta olkoon tämä nyt pienenä "aasinsiltana" sitten sille, mitä kuvia laitan kyseiseltä paikkakunnalta näkyviin. Ihan muistelujen vuoksi entisenä kerrostalolaisena...

Kerrostalokaksion keittiössä:  Lattiassa punamustakirjavainen muovimatto, jonka lisänä muoviräsymatto. Keltaiset kaapinovet ruskein vetimin. Tiskipöydällä äidin lihamylly, lasipurkkeja, alumiinikattiloita, Arabian iso kulho, jota meillä aina taikinoiden tekoon käytettiin.  Keittiön pöytä oli pirttipöytä penkkeineen ja lisänä yksi jakkara. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy olevan vielä vuokamökkiin ostettu jääkaappi, joka tässä asunnossa oli sitten  tarpeeton. Eteisessä myrkynvihreä seinä.  Kuvassa sisko koirani kanssa.

Olisin mieluusti laittanut tämän olkkarikuvan ja sen kylkiäisenä olevan ulkokuvan erillisinä, mutta löysin ne vanhasta jutusta tuolleen kiinni toisissaan, enkä yhtään tiedä, mistä ne koneelta muualta nyt tähän olisi löytyneet. Ikkunalla nykyäänkin myynnissä oleva kastelukannumalli. Vastapäisen asunnon naapuri antoi meille nuo metallijalkaiset, bukleekankaalla verhoillut tuolit. Oikeassa alakulmassa pilkottaa ihan lähellä asuneen puusepän tekemä puinen nojatuoli, joita meillä oli kaksikin. (Lätkäisinpä kuvat jättikokoisina tähän näkyviin.)

Meidän parvekkeelta otettu kuva. Oikealla näkyy toinen autoistani valkoinen "volkkarifarmari" Passat Variant. Iso rakennus taustalla on naapurissa olevan talon navettaa. Tuossa pellolla oli joskus eläimet laitumella. Alla eka autoni sitruunankeltainen Datsun 100 A.

Meidän parvekkeen kohdalla oli pyörävaraston ovi. Allamme asuvan naapurin matto roikkuu tuulettmuassa. 

Ja "pakko" laittaa vielä tämäkin mopokuva, joka otettu parhaan ystäni kodin pihassa, navetan päädyssä.  Tuonne pihapiiriinhän mun ajeluni lähinnä aina suuntautuikin. Tämän kuvan löysin joku kesä äidin albumista. Olin jo luullut kadottaneeni kuvan. Kuvan sininen mopo Crescent mulla oli ennen tuota ylemmässä kuvassa olevaa Tunturi Super Sportia.

Mutta mitä vaatetukseen tulee, tuo takkihan olisi nyt ihan okei, ja eikös tuollaiset ruskeat sammaritkin olisi nykäään aika ajanmukaiset.


---

Toiseen blogiini kirjoitin tänä aamuna vähän rukouksesta; siitä kun ei  niitä vastauksia aina tunnu tulevan silleen kuin ajateltiin... Levähtäkää vähän -kirjasta sain aihetta.

Syntisten ystävä

"Syntisten ystävä" - niin Jeesuksesta aikanaan sanottiin, mutta se ei ollut sanojien kehu... vaan moite. Miksi  Jeesus osasikin niin olla syntisten ystävä? Jeesus oli syntisten ystävä, koska niin hänen oli tarkoituskin olla! Hän tuli kutsumaan ystävikseen juuri heitä, jotka olivat, ja ovat, elämässään monin tavoin epäonnistuneita, syntisiä - siis meitä.

"...En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."  (Jeesuksen sanoja) Mark. 2:17

Jeesus oli syntisten ystävä myös senkin takia, että hän ymmärsi itse ihmisen osaa. Joutuihan hän itse kokemaan kaikkea sitä kiusaa, mikä meitäkin vetää ja meihin koskee. Hän pystyi kyllä torjumaan ne kiusat lankeamatta syntiin; me taas jatkuvasti kompastumme siihen ansaan.

"...joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hebr. 4:15
"...sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." Hebr. 2:18

Se, että Jeesus joutui synnin kiusojen kanssa tekemisiin, ei ollut hänellekään varmasti mikään ihan helppo juttu, joka olisi käynyt "sormia napsauttamalla". Tai olisihan se varmasti "käynyt" niinkin, mutta silloin hänen tarkoituksensa meidän hyväksemme olisi jäänyt toteutumatta. Hän olisi voinut kutsua  vaikka "legioonittain enkeleitä"* avukseen,  mutta hän ei tahtonut tehdä sitä, vaan mieluummin kärsiä sen kuoleman ristillä... meidän ihmisten syntien tähden, meidän hyväksemme. Jotta meidän ei tarvitsisi syntienmme takia joutua rangaistuksen alaiseksi.

Hän otti syyn ja rangaistuksen päälleen - meidän hyväksemme.

Ennen ristille joutumista hänkin kuitenkin ahdistuneena kyseli: " Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä." Matt. 26:39  Huolimatta ahdistuksestaan kuoleman edessä hän suostui siihen kuolemaan meidän vuoksemme, jotta me saisimme rauhan!

Meidän ei enää tarvitsisi pelätä syntiemme rangaistusta, jos hänen tekonsa kelpaa meille.

"...pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä." 1. Piet. 1:13

---
Tässä muutamia jakeita, joissa tätä asiaa on.

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hebrealaiskirje 4:15

"jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:25

"silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." Hebr. 12:12

---
* Matt. 26:53 "Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?"

** "syntisten ystävä": Matt. 11:19, Luuk. 7:34

Erilainen "vieraskirja"

Ostin joskus Kontista eurolla tyhjän kirjan. Meillä ei tarvita tavanomaista vieraskirjaa, kun vieraita ei juurikaan käy, mutta toisenlaiselle oli minulla ns. "tilausta".

Katsotaan, mitä kirja sisällään pitää...

Me Jeesukseen uskovat saatamme kokea toisinaan muukalaisuuden tuntoja. Outoina meitä saattavat ehkä toisetkin pitää. Vieraskirja siis sopii siihen  ajatukseen hyvin. Mutta muitakin sopivia nimityksiä kirjalle löytyi.

Mehän olemme matkalaisia, kotiin päin menossa. Perustavana opaskirjana sinne on tietysti Raamattu, mutta kaikenlaisia "muistikirjoja", ja pikku "karttasia" voi olla matkassa mukana silti, joista nopeasti löytää tarvittavaa.

Tässä minun kirjasessani on siis kirjoitettuna minulle jakeita, joista olen saanut rohkaisua tai lohdutusta. Jakeita on nyt kirjoitettu tähän n. 2/3 osaa, joten vielä mahtuu lisää. Yleensä kirjoitan ehkä yhden jakeen kerrallaan, toisinaan kaksi tai kolme. Sisällysluettelo kirjasta löytyy tässä vaiheessa lappusilta, etten samoja jakeita yhtenään kirjoittaisi.

Ensimmäisenä olen kirjaan kirjoittanut tällaisen jakeen muukalaisuudesta. Vaikka me täällä sitä muukalaisuutta saatamme monesti tuntea, Jumalalle emme ole muukalaisa - vaan hänen kotiväkeään, lapsiaan.

Kai sinäkin tiesit, että sinutkin luotiin kotia varten?  Meidän sanotaan olevan Jumalan luomia, Jumalan lapsia; myös Jumalan rakennus ja Jumalan viljelysmaa...

"...te olettu Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus." 1. Kor. 3:9


Jumalan istutuksena sinäkään et ole rikkaruoho. Olet Jumalalle arvokas. Sinutkin Hän tahtoo kotiin. Jos et tiedä, minnepäin lähteä, huuda Jeesusta avuksesi. Hän näyttää sinulle tietä. Hän itse on tie.

Virheitä on tullut kirjoittaessa, niitä on saanut  korjata. Aina ei rivit ole menneet suoraan, kun alkuun ei ollut mitään viivapaperiakaan apuna.  Nyttemmin minulla on sivun alla kirjoittaessa ruutupaperi, että tulisi vähän suorempaan rivit.  Ja sanojen sijoittelu sivulle on aina arvion varassa, miten kannattaa aloittaa, että sopivasti menee. Aina ei mene parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ei tämän täydellista tarvitsekaan olla.

Viimeisin kirjoittami jae on se "Jumalan puhelinnumeroksikin" sanottu; Psalmi 50:15, joka tuolla ylempänä jo kuvassakin oli: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä...".  Sitä ennen olin kirjaan kirjoittanut jakeen: "Elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa..." Psalmi 69:33-34

Hyvää "matkapäivää" sinulle!

Lasilintu

Ostin kenties tämän lasilinnun nuorena siltä reissulta, kun me kenkätehtaan työläiset  kävimme Nuutajärven lasitehtaaseenkin tutustumassa. Linnun oli joku tytöistä nyt laittanut lipaston päälle, ja kun aurinko siihen kivasti osui, näytti se minusta niin hauskalta siinä. Valon ja varjon vaihtelua on kiehtovaa kuvata. Mutta mitään merkintäjä tuossa linnussa ei ole, enkä enää aivan varmaksi muista, että oliko se varmasti Nuutajärvi, josta tuo on ostettu.


Mutta allaolevat kuvat on Nuutajärvellä ottamiani 80-luvulta.

Minulla on myös valkoinen lasilintu, jonka sain  80-luvun lopussa tai 90-alussa eräältä ystävältä. Siinä lukee pohjassa Taikayön hand made.  Valkoinen lintu ontto sisältä. Tuo vihreä puolestaan on  pohjastaan umpinainen ja valkoista painavampi.

"Taikayön hand made"