Lumia tuli alas niin että jysähti!

Nyt on ollut lämpimän puolella ulkoasteet, n. + 2 olleet lukemat. Tänään huomasin, että oli jo "lippa" laskeutunut keittiön ikkunan eteen, ja sulamisvesi vain tippuili siitä alas. 

Tuo iso kasa talon edessä, on auran aiemmin siihen kasaamia lumia. Tänään kävi jo vetämässä loskaa pois tieltä. 

Mutta siihen ikkunalippaan... Meni edellisistä kuvista vajaa puoli tuntia, kun säikähdin sisällä kovaa jysähdystä! Tuli mielikuva jostain tykin jysähdyksestä. Siinä sitä lunta nyt tuli alas, niinkuin arvata saattoi.

Kun kiivirasia näytti mielenkiintoiselta "piirustuspaperilta"

Siisti rasia, ajattelin ottaa talteen piirustelua varten. Ensin meinasin jotain maisemaa vaikka siihen, mutta sitten mielikuvitukseni rupesi näkemään rasian reunan kaarevissa reunoissa äidin ja lapsen... No siinäpä se sitten☀️ Sohvalla makoilevat. Tuttipullo lattialla...

Lunta, lunta ja lunta....🌨️ ja kadonneen postilaatikon metsästys

Aamulla näytti ensin tältä, kun ulos kurkistin ovesta:

No sitten tuli aura, onneksi. Mutta lunta tulee myös koko ajan lisää...🌨️

Lumitöitä on yritettävä tehdä edes sen verran, että autoa pystyisi kääntämään pihassa. 

Ongelma vain on jo nyt, että sitä kolattua lunta ei saa kunnolla oikein mihinkään enää. Lunta on jo joka puolella ennestäänkin. 

No sitten on vielä etsittävä lumen seasta kadonnut postilaatikko, joka on tuolla vaaran alla tien varressa. Ei siitä edellisten lumisateidenkaan jälkeen enää paljon ole näkynyt, mutta on siitä sentään vähän ollut näkyvissä; joten sinne on voinut lapioida polun edes. Mutta nyt pitää ensin etsiä kohta, josta laatikko löytyy. Kun kävin kävelemässä, ei ollut lapiota mukana; niinpä käsin vain kaivelemalla yritin sitä laatikon kantta näkyviin saada. Ei onnistunut. Sinne pitää palata jonain hetkenä lapion kanssa. Tämä siis etsinnässä. On tullut siitä lootasta joskus kesäiseen aikaan kuva tehtyä.

Mutta se on kiva, että enää ei ole niin kylmä👍

Siinäpä oli iloa (jopa kolme tapausta - ja bonukset päälle!)

Ensin oli hukassa lammas. Vain yksi sadan laumasta. Mutta paimen halusi etsiä sen. "Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten." Ja kotiin tultuaan kutsui koolle ystävät ja naapurit, että he kaikki yhdessä iloitsivat siitä löydöstä. Joten, pistettiin varmasti jonkinlaiset juhlat nopeasti pystyyn. Ja bonuksena Jeesus - joka näitä kertoi - sanoi, että taivaassa on vielä suurempi ilo yhdestä syntisestä...!

Sittenpä oli se nainen, joka oli hukannut yhden kymmenestä hopearahastaan. Piti sytyttää lamppu ja etsiä visusti, jotta se löytyisi. Ja löytyihän se! Mikä ilo! Niin iso, että taas kutsuttiin yhteen ystävät ja naapurin naiset. Ja taas iloittiin yhdessä, eli varmasti juhlittiin. "Niin myös... on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä..."

No, entäpäs sitten ne veljekset? Joista toinen - se pikkuveli - lähti kotoa, ottaen mukaan omaisuutensa, jonka sitten tuhlasi täysin! Niin täysin, ettei ollut enää syötävääkään, kaikki oli mennyt. Mutta ei meinannut millään kehdata kotiinkaan enää palata. Mutta kova nälkä ajoi hänet kotimatkalle. Mutta isäpä oli jatkuvasti oikein odottanut hänen paluutaan. Ja sinä yhtenä päivänä hän vihdoin näki pojan jo kaukaa, ja juoksi vastaan halaamaan poikaansa. Kenties isä ihan itki... Poika sensijaan oli suunnattoman häpeissään, ja pyyteli anteeksi. Mutta isä halusi vain saada pojan kotiin - ja puetettua uusiin vaatteisiin - juhlavaatteisiin - tämän ryysyjen sijaan. Ja vielä sormuskin sormeen käskettiin laittaa. Ja tietysti kunnon juhlat pistettiin pystyyn. "...pitihän nyt riemuita ja iloita...". Olihan isä nyt niin suunnattoman iloinen poikansa paluusta, ettei muusta halunnut nyt tietääkään.

Nämä kertoi Jeesus. Ne oli kirjannut muistiin Luukas, löytyvät luvusta 15.

Noinkohan me osaisimme iloita samalla tavalla...?

 

Melkein "liian" kaunista... näkyy ikkunoista

Tuntuu hullulta sanoa niin, mutta niin nyt ikäänkuin tuntuu olevan. Voiko kauneutta olla luonnossa muka liikaa; voidaan kysyä. No sikäli nyt koen niin, koska se saa minut - niin hullulta kuin se kuulostaakin - levottomaksi, koska mieli aloittaa niiden näkymien edessä mietinnän, millä tavalla niitä saisi paperille? Miten ja minkälaisin värein sutia käyttäisi? Ja samalla tietää, ettei ole kykenevä haluamallaan tavalla käymään aiheeseen käsiksi. Yhden pienen "kuvasen" tein kyllä tänä aamuna niinkuin ensiavuksi. Mutta kun silmät näkee kiehtovaa kauneutta auringon yhä loistaessa, ja luoden viehättäviä näkymiä joka puolelle talon ympärille - tekee se levottomaksi. Uloskaan ei ilkeä mennä ihailemaan, kun on niin kova pakkanen. Pitäisi kai keskittyä tekemään jotain ruokaa, mutta kun se nyt ei innosta yhtään. Pyykkiä pistin kyllä äsken pyörimään koneeseen. No kohta se ruoanlaitto kyllä kutsuu, kun on jo jonkun aikaa ollut sulamassa pakastimesta otettu lihakin.

Nuo alaolevat kuvat on otettu muutama tunti sitten, joten nyt on jo uudet ihailtavat, suuremman auringon kera katseltavissa... Vaihtuva taidenäyttely tuolla ulkona☀️

Nopsa keitto valmiista punajuuri-perunasoseesta

Tämä tuli yllättäen tehtäväksi, kun huomasin yhden valmissosepötkön parasta ennen -päiväyksen ohitetun muutama päivä sitten.

Ainekset keittoon:

- n. 400-500 g punajuuri-peruna valmissosepötkö

- vettä vajaa litra

- 2 kasvisliemikuutiota

- pieneksi silputtuna etikkakurkkua

- kurkkupurkin lientä jonkin verran

- loraus ruokakermaa

(- hieman mustapippuria)

(- hieman sokeria)

Huom. Makua kannattaa maistella ja itse säätää oman maun mukaan. Tähän olisi voinut sopia kenties tomaattipyrekin, tms. tuomaan makua. Minullakin olisi ollut eri tomaattijuttuja, mutta en halunnut avata uutta purkkia pienen määrän ottamista varten.

Keittoaikaa en katsonut kellosta, vähän aikaa se vain oli. 

Kyllä tätä toistekin voisi tehdä, vaikka makua olisi voinut ehkä pikkuisen vielä säätääkin. Mutta ei valittamista🥣🙂

Palapeli

Palapelin etsimisestä pöydälle varaston kätköistä on meillä ollut puhetta. Jouluna saadun jo tein valmiiksi. Palapelin kokoileminen on verrattavissa johonkin vaikka ristikoiden täyttöön minulla, samalla tavoin kivaa väliaikaispuuhaa🙂

Kirkko on St. Sebastianin kirkko Ramsaussa. Tässä palapelissä oli sekin jännä juttu, että olin sen aiheesta piirustellut kuvan jo vuonna 2017. Silloin minulla oli ollut Lidlin mainos, jossa samaa maisemaa oli käytetty. Se oli peräti kahtena vuotena ainakin mainoksessa. Minäpä nyt sitten pöydälle oman piirustuksenikin kaivoin esille. Sitä aikanaan tehdessä sävelsin kirkon vierustoja vähän oman mielikuvitukseni mukaan. Osasyynä oli sekin, että mainoksesta ei kaikkea hyvin edes tekstien takia nähnyt, ja toisaalta en olisi osannut/jaksanut kaikkia yksityiskohtia ottaakaan tehdäkseni.

Se on niin ihana kertomus! Se Ruutin ja Booaksen rakkaustarina❤️

Muutamia päiviä sitten luin siitä vähän... Enkä malttanut jättää sitä kesken,  vaan luinkin sen kokonaan. Sitten halusin aiheesta kuvan... Tänään halusin kokeilla, saanko siitä minkäänmoista aikaiseksi, kun ihmiset on mielestäni vaikeita, enkä saa niitä kovin hyvin tehtyä. Mutta on nyt edes jonkunmoinen kuva aiheesta🙂 Kuvan alta pääsee lukemaan sen tapaamisen vaiheet - ja jatkon❤️

Ruutin kirja 1-4 luvut, v. 1992 suomennoksen mukaan:

Siinä oli siis koko Ruutin kirja. Ja tähän lopuksi vielä mainittakoon vielä tuo huomattava seikka tuosta aivan lopusta, että Ruut tuli siis olemaan uuden kotimaansa tulevan kuninkaan esiäiti! Eikä edes kovin kaukainen, sillä jo hänen ja Boaksen poika Obed, oli sen tulevan kuninkaan isoisä - ja lapsenlapsensa sen kuninkaan isä! Se kuningas oli hyvin tunnettu kuningas: kuningas Daavid👑 Useimmat ihmiset ovatkin kuulleet hänestä.

Mutta vielä kuuluisampihan on yksi, joka on paljon myöhemmin tullut jälkipolvien edustaja Ruutille, Booalle... ja kuningas Daavidille...! Ehkä jo arvaatkin ketä tarkoitan? No sehän on Jeesus Nasaretilainen...✨🌟

Arkilauantai

Se oli minulla nyt vähän erilainen kuin yleensä. Yleensä se kuluu minulla ihan vain kotona. Mutta täksi lauantaiksi minua oli kysytty seurakunnan keittiölle yhdeksi apulaisista. Oli nyt leipäkirkkolauantai, joka tarkoittaa sitä, että tavan ruoanjaon lisäksi ruoanhakijoille laitetaan ruokatarjoilu. Se näytti olevan valtavan suosittu. Syömässäkin kävi paljon väkeä, mutta osa kävi vain hakemassa jaossa ollutta ruokaa, jota eri tahot lahjoittavat. Onneksi niitä tahoja on! Hommani oli kevyttä tiskitouhua. Sellainen iso tiskikonehan sen nopsasti hoitaa, kun tiskit sinne ladotaan. Mutta tänään sain sen touhun lomassa oppia ilokseni himpun verran uuttakin. Keittiössähän on siellä sellainen suurtalouspata, tai miksi sitä nyt nimitetäänkään, mutta nyt tiedän, kuinka sellainen saadaan pestyä. Näin ensin pääemännän aloittelevan padan puhdistusta, ja kun olin joutilas siinä vaiheessa, kysyin josko voisin tehdä sitä. Ihan tiskiharjalla sitäkin ensin putsattiin. Ja letkulla sujui sen huuhtelu. Mutta jännintä oli veden poisto padasta, se kun sujui niin, että napista painaen padan pystyi kallistamaan kaatoasentoon. Mutta siinä oli hyvä olla kumisaappaat jalassa, koska lattialla oli padan edessä vedenkaatoa varten iso ritilämallinen lattiakaivo, jonne vesi mennä loiskuu🌊 Vähästäpä sitä joskus saa huvia, kun elämä on yleensäkin melko hiljaista🙂

No, on sitten se kotihuvi, jota hellan päällä voi tehdä, enkä tarkoita ruoanlaittoa - vaan piirustelua! Nämä metsäiset kuvat on eiliseltä, vai olikohan se  toissapäivänä🤔 - ja toinen tänään tehty. 

Ikkunanäkymistä, eli metsästä, eri puolilta taloa saadut kuva-aiheet. Kuin vähän viittettä vaan siitä, minkätapaista kulloinkin voi nähdä. Ylempi oli olohuoneen ikkunasta ihasteltuja auringon valaisemia,  latvasta kimaltelevia koivuja. Alempi on toiseen suuntaan näkymää lumisesta metsästä, jossa on värit vähäiset, ja päänäkymänä puiden rungot - vaikkakin aina sitä yrittää kurkistella, että mitä niiden välistä, siellä kaukana, näkyy.

"Pikkuisen" on lunta tullut...

Tänä aamuna. Paljon on... Mutta onneksi oli aurakin käynyt! Tuohon oven esteeksi tulleessa oli syynä sekin lumi, joka oli tipahtanut ovikatoksen päältä.

Tämä virkkuu... Muutama aalto lisää taas🌊

Virkkumallina kopio omasta piirustuksesta.

Tämä on jo niin kaukainen projektin aloitus, että mietin eilen, tuleekohan tämä koskaan valmiiksikaan...Vai käykö niin, että lapset joskus löytävät äitinsä tavaroista tämmöisenkin tekeleen, joka ei näköjään tullut valmiiksi😀 No tiedä sitä sitten, mutta nyt vaikuttaisi olevan taas vähän kiinnostusta tähän:) 

Samantapaisen työn sain joskus aiemmin valmiiksi: https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/12/virkattu-kuva.html

Tein päiväruoaksi tosi nopean kurpitsasosekeiton...

Ei mitään ohjetta ollut, sävelsin itse. Tuumin että eiköhän siitä samaan tyyliin voi tehdä, kuin olen aiemmin tehnyt bataattisoseesta. Tähän meni yksi pötkö kurpisasosetta, (joka lie ollut ehkä 500 g:n, kuten tuolla jutun lopussa parissa muun sortin sosepötköissä on.)

Kurpitsasosekeittoon laitoin:

- 1 pötkö valmista kurpisasosetta

- n. vajaa puoli purkillista valkosipulimaustettua tomaattimurskaa 

- ruokakermaa n.  vajaa puoli purkillista sekin

- 1 kasvisliemikuutio

- vähän mustapippuria

- suolaa (ja vähän vettä, kun suolaa meni liikaa...)

Keittoaika muutamia minuutteja.

Ihan hyvä siitä tuli. Sopiva annos kolmelle kotona tänään olevalle. Maun voi säätää helposti itselle sopivaksi, jos joku innostuu kokeilemaan. 

(Huom! Avaa sosepötköä varovasti, vaikka tiskialtaassa tai suoraan kattilan päällä, sillä ne alkavat heti valuttaa sisältöään ulos, kun saavat pienen reiän kylkeensä...)

Nämä soseet on saatu tuttavien tuomana, kun seurakunnan ruoanjakelussa on näitäkin ollut. Samoin olemme saaneet leipää, puuroja, ym.

Nuo soseet ovat muuten Lieksalaista tekoa👍 Lieksan Laatuherkut Oy:n tuotantoa. Samoin niitä puuroja tekevät; niin riisi- kuin mannapuurojakin. Ja leivissä on ollut ilahduttavasti myös "melkein täkäläisiä", kun on ollut Nurmeksesta Porokylän leipomon leipää👍

Lieksan Laatuherkut Oy:n valmissoseita. Kuvasta puuttuu kurpitsasose.

---

  

Tiesitkö - oletko huomannut, että Pohjous-Karjalassa tehdään Oxygenol -hammastahnoja? Täällä ainakin on kaupan hyllyissäkin niiden kohdalla lukenut se selvästi, että ovat Heinävedellä tehtyjä. Ja itse hammastahnapötkössäkin lukee: "Valmistettu Heinävedellä."👍

Kun "kateus vie kalatkin järvestä"

Noin vanhan sanonnan mukaan. Mutta alkuun se vei jotain paljon enemmän: hengen veljeltä! Ja se taas sai aikaan paljon muuta. Kirjoittelin aamulla vihkoon näitä, kun päivän luettavista nämä mietteet alkunsa sai: 

Kuka oli ensimmäinen pakolainen? Kain. Se kerrotaan: 2. Moos. 4:12. Mutta sitä ennen hän oli ensimmäinen, joka tappoi ihmisen. Ja se oli hänen oma veljensä. Kateuden tähden tehty teko. Ja sitä ennen Kain oli ollut ensimmäinen puutarhuri/maanviljelijä. Tai no, ehkä se oli ollut jo isä Adam. 

Antoikohan Kain itse nimen sille alueelle, johon hän asettui asumaan? "Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle." 1. Moos. 4:16. Viitteet Raamatun alareunassa tuolle jakeelle oli: 'Sana nod merkitsee 'pakolaisuus', vrt. jakeet 12 ja 14.

Kun Kai oli sitten myös ensimmäisen kaupungin perustaja: "Hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan." 1. Moos.4:17

Kainin lapsenlapsista tuli myös joitakin ensimmäisiä! Jabal - "teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä. Jubal - "ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja". Tubal-Kain - seppä, aloitti pronssin ja raudan takomisen. (1. Moos. 4, jakeista 20,21,22).

Päivän luettavissa oli myös: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." 1. Moos. 4:7 

Se oli Jumalan sanominen Kainille ennenkuin tapahtui se pahin! Tuon Jumalan ohjeen jälkeen Kain ehdotti veljelleen yhteistä kävelyä... Ja löi veljensä kuoliaaksi. Jumala oli juuri antanut hänelle ohjeen, että pitäisi kurissa syntisen ajatuksensa, joka oli tullut kateuden myötä siitä, kun Abelin uhrin Jumala hyväksyi, mutta Kainin uhria ei. Kain olisi voinut sen jälkeen varmaankin valita toisenlaiset toimintatavat, kysyä Jumalalta apua ja neuvoa, tai ainakin jättää tekemättä sen veljeensä kohdistuneen teon.

Kun Adam ja Eeva saivat menetetyn pojan jälkeen kolmannen pojan, Setin, niin hän nimesi poikansa nimeltä Enos. Ja siitä aikakaudesta sanottiin näin: "...Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Jumalaa." 1. Moos. 4:26

"...pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen." 1. Tim. 6:11 

Tuokin tuossa, tuo Paavalin Timoteukselle kirjoittama, oli päivän luettavissa. Sopiva noita ylempiäkin ajatellen, ja meille. Emme läheskään aina onnistu voittamaan haluamme pahaan, mutta pyritään edes siihen suuntaan. Jumala on armollinen. Sen Hän osoitti siinäkin, kun lähetti Jeesuksen meitä varten!❤️

Kaikki Raamattulainaukset v. 1992 käännöksestä.

Mitä tapahtui autiolla tiellä? Kaksi Filippusta...

"Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio."  Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa. Henki sanoi Filippokselle: "Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä."

"Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuultuaan miehen lukevan profeetta Jesajan kirjaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: - Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.

Hoviherra sanoi Filippokselle: "Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?" 

Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet. Kun he olivat nousseet vedestä, Herran enkeli tempaisi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan." 

Apostolien teot 8:26-40 KR-92

---

(Korjattu juttua - otsikkoa myöten 4.2.2024:

Kyseessä onkin kaksi eri Filippusta. Ylläoleva oli Apostolien tekojen mainitsema evankelista, ja hän oli yksi niistä seitsemästä, jotka valittiin hoitamaan ruuanjakelua. Allaolevassa tekstissä puolestaan on yksi niistä kahdestatoista, eli Jeesuksen opetuslapsi, joka mm. tapasi Natanaelin. En olisi virhettäni varmaan muuten huomannut, ellen olisi jo kohta oman juttuni jälkeen lukenut juttua Brander-blogista, jossa oli mainitu olevan kaksi eri Filippusta: "Tule ja katso" Brander-blogissa: https://www.brander.name/?p=5283  

Tänään etsin tuohon lappuselle vähän noita asioita. Siinä oli alkuun apuna myös Sana elämään Kommentaariraamattu/Aikamedia. Asian olisi voinut huomata ihan Raamatun teksteistäkin, jos olisi ollut tarkempi; asiaa enempi tutkinut ja ajatellut.)

---

Kuinka Filippus itse oli tullut tuntemaan Jeesuksen? 

"Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. 

Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." "Nasaretistako?" Natanael kysyi. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" 

"Tule, niin näet", sanoi Filippus. Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!" "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: "Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin minä sinut viikunapuun alla." Natanael sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas."

Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:43-49 KR-92

 

Natanael istuu puun alla. 

(Piirustuksen pykäsin tänään, kun tuntui niin mielenkiintoiselta ajatus Natanaelista siellä puun alla. Mitähän lie siellä miettinyt...?)

---

Ja tässäpä vielä luettavaksi oikein hyvän mielen juttu👍 Seurakuntalainen -sivustolla:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/hameenlinnassa-kastettiin-viisi-jaakiekkoilijaa/ 

Kiva idea entisessä kotikunnassani☀️

Tuon Satakunnan Kansan uutisen, jonka netistä bongasin, voi allaolevasta linkistä kokonaan lukea. Se oli otsikoitu noin, kuin tuossa alla lukee. Ja jutusta voi lukea, mitä Pomarkkulaiset saattavat nyt yllättäen löytää - ja sen sitten myös pitää. En paljasta asiaa tässä, bongatkaa uutisesta itse. Kiva idea se kyllä on👍

"Löytäjä saa pitää – Pomarkussa on tarjolla muovipussillinen lämpöä ja hyvää mieltä": https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000010106312.html 

 

Heitä oli paljon hänen seurassaan! He kaipasivat Hänen seuraansa...

"... sillä heitä oli paljon hänen seuraajiensa joukossa." Markus 2:15  KR-92 

Keitä siis? No niitä, joihin voi itsekin lukeutua: jotka tunsivat, etteivät täytä "mittaa", joiden mielessä oli, että oltiin rikottu Jumalan käskyjä ja tahtoa vastaan, niin monin tavoin, että oltiin kuin sydämeltä kipeitä siitä syystä; mutta Jeesuksesta nähtiin, että hän hyväksyi seuraansa  syntisimmätkin, ne synnistä kipeät.

"Jeesus oli sitten aterialla Leevin kodissa. Monia publikaaneja ja muita syntisiä aterioi Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa, sillä heitä oli paljon hänen seuraajiensa joukossa.

Kun fariseuksiin kuuluvat lainopettajat näkivät Jeesuksen syövän syntisten ja publikaanien seurassa, he sanoivat hänen opetuslapsilleen:  "Kuinka hän syö yhdessä publikaanien ja syntisten kanssa!  Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse Parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Markuksen evankeliumi 2:15-17 KR-92

Eikös yhdessä syömistä pidetä oikeastaan eräänlaisena yhteyden  merkkinä...☀️

He vaivansa tuntevat tajusivat; olivat nähneet ja kuulleet, että Hän - Jeesus - kykeni vapauttamaan siitä kipeydestä, kykeni antamaan valon siihen oman sydämen pimeyteen, ottamaan pois sen kivun ja antamaan ilon siitä, että oltiinkin rakastettuja! Ei siis ihme, että "heitä oli paljon hänen seuraajiensa joukossa", sillä Jeesus veti heitä puoleensa valon lailla. Ja valohan hän olikin. Ja on yhä. Niinpä mekin siis saamme pyrkiä hänen seuraansa. Sitähän hän juuri tahtookin.

---

Jeesus täytti Jumalan tahdon meidän puolestamme: Hänet "tehtiin synniksi" - ja niin naulittiin synti/ meidän syntimme ristille. Sen sovitus ei enää ole meidän "kontollamme", tilillämme, vastuullamme. Jeesus jo maksoi sen. Täytti sen vaatimuksen. Jeesus antoi lahjan. Synnit otettiin pois. Vanki on vapaa.  Joko otamme sen sitten vastaan - tai jäämme ilman. 

2. Kor. 5:21 

Uudempi, vuoden 1992 käännös sanoo saman asian näin: "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden." 2. Kor. 5:21 KR-92

Miksi minusta...?

"... "Miksi minusta tällaisen teit?" Room. 9:20

"... teit hänestä lähes jumal'olennon..." Ps. 8:6

Siinä kaksi hyvin erilaista pohdintaa siitä, millaisia meistä on tehty. Oma kysymykseeni tänä aamuna oli tuo ylinnä olevan kaltainen, kun kipuroin oman pelkäävän ja masentuvan luonteeni kanssa. Mutta siinä jakeessakin juuri sanotaan, että mikä ihminen on riitelemään tekijänsä kanssa: 

"Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Room. 9:20

Ja onhan sitten sekin kohta, jossa sanotaan saviastian riitelevän tekijänsä kanssa: "Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maassa tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" Jesaja 45:9

Mutta tämänkaltaisesta narinasta sitä itsensä löytää, kun toivoisi itsensä toisenlaiseksi kuin on. Mutta onhan se toinenkin puoli!:

"Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;" Psalmi 8:6

Ja mitä sanotaan samassa psalmissa muutoin? No, mm. näin:

"Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?  Ja kuitenkin ...panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkojensa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. 

Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan  sinun nimesi kaikessa maassa!" Ps. 8:4-5,7-10 

🌌🌙✨🌟🌠☀️🌍 🐑🐄🐐🐥🦌🦊🦔🦇🐿️🐦🦉🦅🐟🐳🦈🐠🐡🦐🐬

Ja sitten tosiaan me... Joita Jumala, Luojamme ja Isämme, ihan lapsikseen tahtoo nimittää - mutta ei väkisin... jos emme itse tahdo sitä...

"Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen..." 1. Johanneksen kirje 3:1  (v. 1992 käännös)

"Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen..." Hebrealaiskirje 10:35-36 (v. 1992 käännös)

Aamun punerrusta ikkunasta katsoin

 

Nyt on pakkasta - 30, mutta se oli jo tänä aamuna himpun verran vähempikin. Eilen oli enimmillään lukemat olleet aamulla - 35. Jospa se tästä vähitellen lämpenisi. Viikkoon ei olla kauppareissulle edes lähdetty. 

Nyt näyttikin tulleen ruoasta ihan pöytäliinan väristä..:)

Vaikka ei ollut mitenkään tarkoitus niitä yhteen sovittaa. Huomasinpa vain, kun lautaseni kanssa hellan tyköä pöydän ääreen suunnistin. 

Mainittakoon ettei minulla ole olut minkäänlaista intoa ruoanlaittoon. Mutta nyt tuli tehtyä sentään tuo. Siinä oli maustamattomia kanasuikaleita, sipuli, 1 kasvisliemikuutio, vettä ehkä n. 7 dl, vähän pakasteherneitä sekä pakastemaissia,  sitten vielä  "enkelinhiuksia" eli vermiselli-pastaa ja aivan lopuksi, kun vielä emmin, että maistuukohan  sapuska miltään, niin tupsautin sinne maustepussista kurkumaa. Siitähän ruoka sai sitten väriäkin. Nyt oli täsmäsatsi, kaikki meni, pataan ei jäänyt mitään. Ja niin oli hyvä.

Noista "enkelinhiuksista' sen verran, että tykkään käyttää tuota nimitystä, jolla nuo ensiksi opin tuntemaan:)  Ne ovat kyllä käteviä käytössä. Ja riittoisia. Kypsymisaika vain 3 min., joten on tosi helppo lisätä johonkin ruokaan, jos näyttää siltä, että jotain tarvitsee vielä lisää.