lauantai 24. tammikuuta 2015

Kierrätyksestä

En ole pitänyt itseäni minään kierrätysintoilijana. Koko sana ja jätehuoltoasiat yleensäkin aiheuttaa oikeastaan ärtymystä. Niistä vouhkataan niin paljon ja tuntuu välillä, että jätefirmat määräilee ja asiakas maksaa... Mutta kun rupeaa ajattelemaan omia käytäntöjään, niin kyllähän sitä kierrätystä aika paljon tulee tehtyä kuitenkin.  Kierrätykseen kuuluu myös kirpparit. Kävin kirpputorilla jo 70-luvulla. Silloin se ei ollut yleistä huvia. Ei niitä Porissa silloin tainnut juuri muita olla  kuin Pelastusarmeijan kipputori. Sitten myöhemmin sinne tuli LKA,  eli nykyään Fida. En tiedä ovatko nämä Porissa vielä.

Tässä muutama päivä sitten luin jäteauton kyljestä tekstin, jossa oli  niin, että jos suomalaiset kierrättäisivät jätteistään puolet,  syntyisi 10000 työpaikkaa. En tiedä kuinka se mekanismi toimii, että millä tavoin ne sitten syntyisivät.  Semmoinen lakihan on puuhasteilla, jossa tekstiilijätettä ei saisi laittaa kaatopaikalle. En kyllä käsitä mihin ne sitten laitetaan, jos niille ei ole omaa keräystä. Ei jokaista risoiksi mennyttä tekstiiliä voi käyttää rättinä. Ja nykyäänhän siivousvälineet ovat mikrokuituliinoja yms. Eivät risat vaatteet kuulu myöskään kirpparille. Jos risoille vaatteille ei ole järjestetty omaa kierrätyspistettä, niin varmaan ihmiset laittavat niitä joko jätelootaan tai niitä hivutetaan kirpparille kuitenkin.

Meillä  ovat risat vaatteet usein päätyneet "rättiosastolle" kylppärin kaappiin. Kaikki ei kuitenkaan sinne sovellu. Eräs semmoinen oli lapsen pieneksi menneet ja jo huonokuntoiset toppahousut. Niissä oli kuitenkin hyväkuntoisia osia ja mietin, saisiko niistä jotain. Niissä oli muutama kukanmuotoinen heijastinpainatuskin. Keksin, että kintaat siitä voisi saada. Eipä ollut kaavoja ja ohjeita, mutta otin omat rukkaseni malliksi ja rupesin leikkelemään osia. Olen pitänyt kintaita aika yksinkertaisina, mutta olihan niissäkin lopulta useampi pala ja vielä vuorista samat. Ompeluvaiheeseen pääsin. Sitä tehdessäni rupesin paremmin ymmärtämään kintaiden ja sormikkaiden hintaa... Monta palaa ja monta saumaa ommeltavaksi. Minun projektistani kävi aika pian selväksi, ettei niistä virityksistä mitään tule. Peukalo-osakin oli aivan liian lyhyt. Roskiin lensi toppahousun jämät. Sainpahan kuitenkin kokeilla. Ja ne kukanmuotoiset heijastinpainatukset leikkasin talteen. Josko niistä jotain keksisi...

Kylläpäs tästä tuli tylsä juttu.

2 kommenttia:

  1. Me maalla kasvaneet kierrätämme ihan huomaamatta, on niin totuttu tapa laapsuudesta saakka. Tämä vaate puoli on hankalaa täälläkin, kävin jätefirmassa kysymässä missä on lumpunkeräyspiste? Ei ole vielä. Osan silppuan kompostiin ja loput menee roskiin. :( Ei voi mitään, ei niitä pysty nurkissa säilöön ja odotteleen josko joskun tulis se lumppupiste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja pitäisi sitten olla käyttöä sille keräyslumpulle myös. Jostain luin että sen keräyksen kustannukset ovat kai aika suuret, joten siitä pitäis tuottavaakin saada.

      Poista