Puoli vuotta sitten etsiskelin vanhan päiväkirjani avainta. Kirjoitin siitä etsinnästä silloin ja halutessasi voit lukea sen jutun tästä linkistä. Se avainpa löytyi jokunen päivä sitten eräästä metallirasiasta, jossa säilytän vanhoja sekä ulkomaisia kolikoita.
Eilen sitten rupesin ajankulukseni lueskelemaan sitä kirjaa. Olin saanut sen kummeilta jouluna 1975. Merkinnät alkavat kesästä 1976. Ja sitten olin kanteen kirjoittanut, että olin siihen aiemminkin kirjoitanut, mutta se oli typerää. Olin repinyt kai alusta jonkin sivun pois. Ensimmäiset sivut olen myös kirjoittanut uudestaan paremmalla käsialalla... Onneksi en kokonaan hävittänyt ole niitä kumminkaan. Olen kirjoittanut sinne muutamia välikommentteja myöhemmin, kuten "Lapsellista". Monta merkintää oli tekemisistäni ystäväni "Martsin" kanssa. Hän varmaan tunnistaa tästä itsensä. Olin jo unohtanut, että tuollainenkin nimitys hänelle oli.
Luin kirjasta joitakin hauskoja kohtia toisillekin. Nauroin välillä ääneen ja nauratin toisiakin lukiessani. Välillä ei meinannut lukemisesta tulla naurun takia mitään. Naurattavin juttu oli varmaan selostus sähläyksestäni kahviautomaatin ja polettien kanssa laivaterminaalissa. Ei meinannut maalaiselle onnistua kahvin saanti, kun olin ensi kertaa polettien kanssa tekemisissä ja ruotsin kielikin oli olematonta.
Kirjasta löytyi muutamia unohtuneita asioita ja ajankohtiakin tapahtumille. Löysin senkin unohtuneen tiedon, että millaisen lenkin ajoin ensimmäiseksi mopolla harjoitellesani. Tai minä vuonna olin hankkinut koirani. Se oli sitä hyödyllistä osuutta.
Sitten oli jotain surullistakin tietysti. Siinä sai huomata myös ajankulun. Muutamia kirjassa mainitsemiani ikäisiäni ei enää ole elävien kirjoissa. Eräskin luokkatoveri, jonka kanssa olin muutamia kertoja ollut luistelemassa kirjan merkintöjen mukaan.
Merkintöjä on pitkältä ajalta, vaikkakin joskus tosi harvakseltaan. Olen lopettanut kirjan viettäessäni viimeisiä neiti-aikojani. Eli tekstiä on noin 15 vuoden ajalta. Kirja on lähes täysi. Siinä on vain muutama tyhjä sivu. Lähes kaikki sivut ovat irtoilleet liimauksistaan.
Itselläni on pieni matkalaukullinen päiväkirjoja :) Alkaen 10-vuotiaasta (silloin sain päivkirjan lahjaksi)... Sen jälkeen onkin tullut päiväkirjaa pidettyä vuosia, vuosia. Jossain vaiheessa oli pitempi tauko ja nyt viime vuosinaon tullut harvemmin kirjoitettua, kun nykyisin on tuo blogi. jos oli aikaa ja voimia niitä käydä läpi, niin varmaan muistuisi mieleen asioita jotka on jo unohtanut...
VastaaPoistaOi, sulla on joskus mielenkiintoisia hetkiä tiedossa kun rupeat lueskelemaan niitä:) Tavallaan tämmöinen blogi on hiukan semmoinen päiväkirjankin korvike.
PoistaKiva kun avain löytyi. Varmasti hauska lukea ja haikeaakin. Mun päiväkirja on hukkunut tai hävitetty, eikä siinä noin pitkältä ajalta olis tarinaa.
VastaaPoistaOlin tosiaan tyytyväinen kun se vihdoin löytyi ja pääsin lukemaan.
Poista