sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Jotain eiliseltä

Eilenaamulla oli tiedossa säpinäpäivä. Piti kaupassa käydä ja minun oli etsittävä täydennystä äidille lähetettävään lahjaan kauppaostosten lomassa. Tavoitteena saada paketti postiinkin. Nuorimmillakin oli omia lahjaostoksia tehtävänään. Ja seurakuntamme  myyjäisissäkin halusin käydä ja kirppiksellä käydä ja vanhin tytär oli otettava kyytiin Lieksan asemalta...

Olin edellisenä iltana huomannut netistä, että myyjäiset on ja niitä edelsi hartaushetki. Ja jotain tarjoiluakin oli. Muistin vuosien takaa, kun nuorimpia ei vielä ollut, että olimme Joensuussa lahjaostoksilla lasten kanssa. Jostain olimme saaneet tietää Rantakylän kirkossa olevasta tilaisuudesta, jossa oli hartaus ja tarjoilua. Se oli muistaakseni tarkoitettukin juuri niille, jotka jouluostoksiaan tekivät... Yllättävää meiltä, mutta sinne päätimme mennä jouluostosten lomassa. Se osoittautui hyväksi hetkeksi silloin ja samoin oli eilen. Aluksi oli hartaushetki ja siitä sain jotain, voit halutessasi katsoa tästä: Rauhaa jo julistetaan.  Ja tulihan sieltä ostettua niitä karjalanpiirakoitakin, joita isäntä ja muutkin meillä kaipaa pöytään:)

No, sitten jatkui reissumme. Lahjaostoksia tehtiin; lapset ja isäntä tekivät omia hankintojaan ja minäkin sain pakettini täydennykset hankitttua. Paketti on nyt valmis postiin, sillä jätin sen paketointihomman sitten kumminkin kotiin. Ja kun kaupoissa ja kirppikselläkin kierrellessä meni monta tuntia, menimme sitten Citymarketin kahvilaankin. Siellä istuessamme isäntä ojensi minulle lahjapussin, jossa oli kortti sekä rasiallinen Alku-karkkeja. Jotain alkoi 25 vuotta sitten... tapasimme silloin ensi kerran. Ja isäntä halusi sen paketin minulle juuri kahvilassa antaa sen vuoksi, että silloin kävimme kahvilassa myös. Silloin oli pöydässämme glögit. Niin oli meillä pieni juhlallinen hetki arjen keskellä.

Ja  vähän ajatuksia herättävää oli sekin, kun vanhin tytärkin oli saatu juna-asemalta seuraamme ja aloimme tehdä lähtöä kotiinpäin, niin hän ilmoitti halukkuudestaan toimia kuljettajana. Ja niin me sitten istuimme paluumatkan hänen kyydissään. Mitähän olisimme tuumineet siitä näkymästä silloin 25vuotta sitten...

Sunnuntaiaamun rauhaa!


8 kommenttia:

  1. Teillähän oli kiireinen päivä eilen. Mukava tuo tapaamisenne vuosipäivä ja miten miehesi muisti sinua. Onnea teille <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä on hälinän keskellä hiljentyä!
    Siunattua lepopäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Usein vain ei millään malttaisi sitä hiljentymistä, mutta jos maltaa, niin voi huomata, että niin oli hyvä.

      Poista
  3. Teillähän olisitten ihan mukava päivä!Ihanaa kun miehesi halusi sinut yllättää! Mukavaa neljättä adventtia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinne! Oli reissu mukava silläkintavoin ja muutenkin meni odotettua paremmin:)

      Poista
  4. Oi ihanaa. Me olaan talvirakastujia sitten kumpikin, mulla ja Ollilla oli tammikuu. Muistiko laulaa tyttären kyydissä? :) Ehkä silloin 25 vuotta sitten olis ollut riemuisa tunne, että on lapsia ja toisaltaa vähän epäiläleva voisko olla mahdollista. En minä ainakaan uskonut tulevani suurperheen äidiksi tai ylipäätään äidiksi. :) Onneksi kuiten olen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi sitä kyllä kovasti ihmetellyt, että näinkin suureksi on porukka kasvanut:) Eipä muuten tullut laulaminen silloin kyydissä mieleen.

      Poista