Rupesin sitten jossain vaiheessa selailemaan sitä ja vähän lueskelemaan pätkiä siitä. Pätkistä tulikin aika pitkiä lopulta. Kunnes sitten eräänä päivänä aloitin kirjan ihan alusta ja luinkin ihan mielenkiinnolla loppuun asti. Mikäs se semmoinen kirja siis oli?
Se kirja ampui alas monta sellaista "en osaa" -ajatusta, joita meillä saattaa olla sen suhteen, miten voisimme kertoa toisille Jeesuksesta. Itselläni ainakin on hyvin suuri EN OSAA OLLENKAAN ajatus ollut siitä.
Kirjailija teki pikku testin. Hän meni pimeään komeroon ja sammutti valot. Ei näkynyt yhtään mitään, vaikka olivat silmät auki. Sitten hän raapaisi tulitikun ja näki komeronsa sisällön. Hän sammutti tulitikun ja pimeä tuli takaisin.
"Yhtä vaivattomasti kuin yötaivaalla riippuva tähti, meidänkin valomme tekee vaikutuksen yksinkertaisesti olemalla sitä mitä on: VALOA!... Jo yksi ainoa valopilkku muuttaa pimeyden perusolemusta."
Ja kirjassa hän sitten ratkoo luku luvulta, noita edelläesitettyjä "en osaa" -ajatuksiamme, ja miten ne eivät olekaan niin totta kohdallamme, kuin luulemme.
Hän muistuttaa myös siitä tosiasiasta, etteivät kaikki valot ole samanlaisia. Hän kehottaa miettimään, minkätyyppinen valo itse mahdat olla. Erilaiset valot näyttävät valoa eri tavoin. Itse hän totesi olevansa kynälamppu ja kertoi siitä hyvän esimerkin. Ja hyvillä arkielämän esimerkeillä hän muutoinkin tekee asiat ymmärrettäviksi mielenkiintoisella tavalla.
Mikähän valo sitä itse olisinkaan... niitähän oli niin monenlaisia valoja. Kynälamppu, kynttilä, valonheitin, auton lamppu, lyhty, aurinkolamppu, kynttiläkruunu, kiiltomato, jne... niitä oli paljon... merkkivalo, majakka, neonvalo...joita kirjailija oli esimerkikseen ottanut, mutta niitä voi itse miettiä lisää. Ja miettiä, miten se oma valonlähde yleensä valoa näyttää, miten se toimii? Millaisissa tilanteissa?
Joku pieni valo se on minullakin...
Mutta "hauska", ärsyttävä "sattumus" olikin tätä kirjoittaessa. Juttuni oli alkutekijöissään ja ehdin ajatella, ettei tästä mitään tulekaan. Sammui nimittäin sähköt. Pimeässä näkyi hetken ajan vain nenäni edessä olleen tietsikan siniset merkkivalot, jotka nekin kohta sammuivat, sillä minun oli heikon akun takia sammutettava kone. Siinä sitten istuin täysin pimeässä, ajatuksena, että taas tätä. Eilen aamulla oli sama juttu. Silloin valot olivat tulleet takaisin aivan pian. Nyt siis istuin paikallani lähtemättä etsimään taskulamppua. Otinpa käteeni sen kahvikupin, jonka tiesin siinä tietsikan vieressä olevan ja hörpin siitä. Vaikka sen sisältö ei nyt ollutkaan kahvia, vaan hopeateetä. Kohta välkähti. Ensin näkyivät jääkaapin valot sinisenä, sitten kahvinkeittimen punainen valo ja lopulta tulivat isot valotkin. Ja mikä ärsyttävintä, sähköjen katkeaminen ei jäänyt siihen yhteen kertaan...
---
Esitelty kirja: Spotti valomeressä/Elisa Morgan/Kustannus Oy Uusi Tie 2010
Kirjan kannen näet halutessasi vaikka tästä: https://www.kristillinenkirjakauppa.fi/tuote/spotti-valomeressa-miten-voisin-kertoa-uskostani-jeesukseen-elisa-morgan/
Ei muuten hinta tuolla ainakaan päätä huimannut, kun oli vain 1,90... :)
Runoni säe sinulle Metsäntyttö: "Sinä olet valo tänäänkin,vaikket itse uskokkaan.Sillä Isäsi valo kirkkaammin loistaa maailmaan."
VastaaPoistaTuon runon alku tuli päähäni, kun ystäväni sanoi minulle kerran seurakunnassa:
"Sinä olet valo" , vaikka itselläni ei ollut ollenkaan sellainen olo :)
"Valo pieni mulla on..." Ollaan niitä pieniä valoja, jos ei isoja :)
Tuo oli ihana:) Riittää tosiaan kun on ihan omanlaisensa valo, vaikka ei oikein edes tiedä millainen valo sitä on. Joku pikkuruinen kuitenkin:)
PoistaKiitos kirja esittelystä ja ihanista lumikuvista. Valoa on tosiaan niin monenlaista, minusta valoa talven pimeyteen tuo ihan vaikka tuo lumi mikä valostuttaa maata..Vaan onpa nuo sähkökatkokset harmillisia talvella!! Rauhaisaa loppuvuotta sinne♥
VastaaPoistaLumi tosiaan valostuttaa myös:) Loppusyksyn pimeimpään aikaan sitä saattaa suorastaan odottaa vähän valoa tuomaan. Ja sähkökatkoista lisää seuraavassa jutussa...
PoistaOli lohduttavaa lukea, että muutkin mietiskelevät millaista kristityn valoa sitä ympärilleen luo ja miten se välillä on niin vaikeata puhua uskon asioista. Tämä kirja oli hyvin rohkaiseva ja varmaan sen omaan kirjahyllyyni jossain välissä ostan, niin saa sitä lueskella silloin kun siltä tuntuu ja lisärohkaisua kaipaa.
VastaaPoistaMinullekin tuli nyt mieleen, kun sinun blogissasi jutun tästä kirjasta huomasin, että pitäisikin lukea se kirja uudestaan. Oli se niin innostava ja rohkaiseva. Minä en osaa näistä asioista puhua kenellekään mitään. Kirjoittaminen on enempi minun juttuni.
Poista