sunnuntai 23. elokuuta 2020

Elämä ...kuin runo?

"Jokainen elämäsi päivä on kuin runon säkeistö. Ja kaikki nämä säkeistöt päättyvät noihin sanoihin: Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti."  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän. Hänen tekstinsä liittyi psalmiin 136, jonka jokainen säkeistö päättyy juuri niin:

"...sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti."  Psalmista 136

Ja voi ajatella varmaan niinkin, että jokainen päivä on runo. Tai siihen yhteen päivään mahtuu monta runoa... Mutta oli miten oli, illalla saa todeta, että Hänen armonsa pysyi sinäkin päivänä.

Yhdessä päivässäkin voi olla monenlaista. "Sillä silmäräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo." Ps 30:6. On se sitten näin päin, kuin psalmissa 30 sanotaan, tai aivan toisinpäin, armo ei kuitenkaan väisty.

----------

Minun erään päiväni iloa ja  matalapainetta on näissä  "runosissa".

AURINGON NOUSTESSA

Herään, silmäni avaan,
mikä kultainen tuolla,
auringon valo, vai alkava syksy?
Sitä tarkkaan, katsomaan jään

Ei se syksyn kultaa ole
vaan lisääntyvä aamun valo
auringon kilo kultaa latvat puun

Lähellä odottavat koivut
väristävät lehtiään innoissaan
tervetuloa  valo

Malttoivat hetken odottaa
ja saavat valon odottamansa
aurinko maalaa latvojansa
valkenee aamu aurinkoinen
jo sinertää taivas

Täyttä päivää odotetaan




(Siinä oli iloa auringon valosta aamulla. Mutta sitten iloon pyrkivä mieleni "lakosi" mieleen pyrkivien ikävien  mietteiden tähden.  Runossa hyvä mieli on kuin puu... Olin vielä puuaatoksissa siinä.)


SIIHEN LAKOSI

Siihen lakosi minun iloni, minun rauhani
siihen huolen kylmään tuuleen
joka kaatoi ne toivoni puut
hyvää mieltä kasvavat

Se tuuli kertoi
kyllä ne tulevat
ne syksyiset säät

Missä on toivoni?
Jossain talven takana?


KUINKA KESTÄN?

Niinkuin väsyneelle sotilaalle sanottaisiin:
Laita vaan ne varusteet päällesi. Sota jatkuu.

Mutta sotilas ahdistuneena kyselee: Kuinka kauan?
Kuinka kestän; kaikki ne tulevat ahdistuksetkin,
kun en jaksaisi tätäkään enää?


TÄMÄN PÄIVÄN AITAUS

Tätä päivää vain pitäisi ajatella, murehtia, mutta mitä teen,
kun ajatukseni ovat kuin laitumelta karkaava lauma?
Millä minä ne kiinni otan?
Lassoa sinä ne!
Tuo takaisin aitaukseen.
Minä en pysty.



"Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään tajunnut, olin sinun edessäsi kuin nauta."  Ps 73:21-22

Mutta "... sinun armosi pysyy iankaikkisesti."


2 kommenttia:

  1. Aika synkkämielisiä nuo varsinkin viimeisimmät runot. Hyvin ilmaistuja ajatuksia ja tunnelmia, joista lukija saa hyvin kiinni.
    Jos ne ovat olleet tämän hetken tunnelmia, auttaako se kun olet tehnyt kuvia niistä? Ajattelisin, että olisi hyvä saada synkkä mieli kevenemään. On kokemusta että ne jää helposti pitkäaikaisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että tunnelmat noissa viimeisissä on synkät. Mutta onneksi tunnelmat samankin päivän aikana voi vaihdella. Ja esimerkiksi tänään on taas ollut kivempi päivä. Olen huomannut, että valolla on hyvä vaikutus, sekin kirkastaam mielialaa. Noista kuvista se navettakuva, oli jo aiemmin tehty, ja poimin sen vain tuohon kuvitukseksi. Muutoin kuvien tekeminen sinänsä on hyvää mielenvirkistystä, ainakin sen aikaan kun sitä tekee, sillä silloin on ajatukset siinä tekemisessä.

      Poista