"...sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti." Psalmista 136
Ja voi ajatella varmaan niinkin, että jokainen päivä on runo. Tai siihen yhteen päivään mahtuu monta runoa... Mutta oli miten oli, illalla saa todeta, että Hänen armonsa pysyi sinäkin päivänä.
Yhdessä päivässäkin voi olla monenlaista. "Sillä silmäräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo." Ps 30:6. On se sitten näin päin, kuin psalmissa 30 sanotaan, tai aivan toisinpäin, armo ei kuitenkaan väisty.
----------
Minun erään päiväni iloa ja matalapainetta on näissä "runosissa".
AURINGON NOUSTESSA
Herään, silmäni avaan,
mikä kultainen tuolla,
auringon valo, vai alkava syksy?
Sitä tarkkaan, katsomaan jään
Ei se syksyn kultaa ole
vaan lisääntyvä aamun valo
auringon kilo kultaa latvat puun
Lähellä odottavat koivut
väristävät lehtiään innoissaan
tervetuloa valo
Malttoivat hetken odottaa
ja saavat valon odottamansa
aurinko maalaa latvojansa
valkenee aamu aurinkoinen
jo sinertää taivas
Täyttä päivää odotetaan
(Siinä oli iloa auringon valosta aamulla. Mutta sitten iloon pyrkivä mieleni "lakosi" mieleen pyrkivien ikävien mietteiden tähden. Runossa hyvä mieli on kuin puu... Olin vielä puuaatoksissa siinä.)
SIIHEN LAKOSI
Siihen lakosi minun iloni, minun rauhani
siihen huolen kylmään tuuleen
joka kaatoi ne toivoni puut
hyvää mieltä kasvavat
Se tuuli kertoi
kyllä ne tulevat
ne syksyiset säät
Missä on toivoni?
Jossain talven takana?
KUINKA KESTÄN?
Niinkuin väsyneelle sotilaalle sanottaisiin:
Laita vaan ne varusteet päällesi. Sota jatkuu.
Mutta sotilas ahdistuneena kyselee: Kuinka kauan?
Kuinka kestän; kaikki ne tulevat ahdistuksetkin,
kun en jaksaisi tätäkään enää?
TÄMÄN PÄIVÄN AITAUS
Tätä päivää vain pitäisi ajatella, murehtia, mutta mitä teen,
kun ajatukseni ovat kuin laitumelta karkaava lauma?
Millä minä ne kiinni otan?
Lassoa sinä ne!
Tuo takaisin aitaukseen.
Minä en pysty.
"Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään tajunnut, olin sinun edessäsi kuin nauta." Ps 73:21-22
Mutta "... sinun armosi pysyy iankaikkisesti."
Aika synkkämielisiä nuo varsinkin viimeisimmät runot. Hyvin ilmaistuja ajatuksia ja tunnelmia, joista lukija saa hyvin kiinni.
VastaaPoistaJos ne ovat olleet tämän hetken tunnelmia, auttaako se kun olet tehnyt kuvia niistä? Ajattelisin, että olisi hyvä saada synkkä mieli kevenemään. On kokemusta että ne jää helposti pitkäaikaisiksi.
Totta on, että tunnelmat noissa viimeisissä on synkät. Mutta onneksi tunnelmat samankin päivän aikana voi vaihdella. Ja esimerkiksi tänään on taas ollut kivempi päivä. Olen huomannut, että valolla on hyvä vaikutus, sekin kirkastaam mielialaa. Noista kuvista se navettakuva, oli jo aiemmin tehty, ja poimin sen vain tuohon kuvitukseksi. Muutoin kuvien tekeminen sinänsä on hyvää mielenvirkistystä, ainakin sen aikaan kun sitä tekee, sillä silloin on ajatukset siinä tekemisessä.
Poista