Keskeneräisen pitsiliinan virkkuusta

Kirjoitin vihkooni äsken tästä yhä kesken olevan pyöreän pitsiliinan tekemisestä: "Elämä on kuin pitsiliinan virkkuu.  Malli on kiva, aletaan mieluusti sitä tehdä. Kaikki sujuu alkuun hyvin. Voi jopa todeta, että tämähän on ihan kivaakin. Mutta sitten malli vaikeutuu, tulee uusia kuvionalkuja. Täytyy seurata tarkemmin mallikuviota. Homma jatkuu samankaltaisena. Pylväitä tuleee aina vain enemmän ja on tehtävä merkintöjä mallipaperiin, että muistaa edes missä kohtaa on. Muuten alkaa olla aika hukassa siitä missä mennään, koska kaikki näyttää ympärillä niin samankaltaiselta. Ei ole juuri selvästi erottuvaa maamerkkiä.

Jatkuva ohjeen tarkkailu ja yhä pitenevät kierrokset uuvuttavat jo niin, että harmittelee tulevien kierrosten pituutta, jäljellä olevan virkattavan pituutta. Miettii, josko ei tekisikään loppuun asti, jos lyhentäisi mallia. Mutta ei, jatkaa kuitenkin mallin mukaisesti pyrkien loppuun asti, sillä lankaakin näyttää kyllä riittävän. Siitähän oli aluksi epäilys, että riittääköhän se oikein mihinkään. Näyttää riittävän, kun vielä toinenkin vajaa kerä on olemassa samaa lankaa.

Mutta nyt ollaan päästy jo loppupuolelle. Vielä on matkaa jäljellä, mutta kuviot alkavat harveta, eikä tulee enää niin paljon uutta lisäystä. Kohta alkaa häämöttää loppukuviot. Mitenkähän niiden kanssa käy?

Virkkaaja tietää, että liinassa on joitakin virheitä kyllä. Muistaa yhdenkin kohdan, jossa se kuviossa näkyy, jos osaa katsoa. Se harmitti silloin kovasti. Mutta ei enää jaksanut/viitsinyt pitkää kerrosta purkaa ja tehdä uudelleen, korjasi alemman kerroksen puutteen jotenkin säveltämällä seuraavaan kerrokseen.

"Mitä, tuossahan on virhe... Alla pitäisi olla pylväitä..."
"Kuinkas minä nyt tuon korjaan...?"

Siinä se sävelletty kohta on, lyijykynän kärjen alla,
 yksi kärki suipennettiin kerrosta aiemmin kuin olisi kuulunut olla.

Mutta ne oli vielä pientä siihen verrattuna, jos hänellä olisikin mennyt kuviot alusta alkaen perustavasti väärin sillä niihin perustuu viimeisten kerrosten hennompi kauneus. Hän on ollut virkkuun puolivälistä ainakin vähän epävarma, onko hänen tekemässään liinassa kaikki kuviot juuri oikealla kohdalla?  Ohje oli vain osalle liinaa, ja tuntui usein hankalalta löytää oikeaa kohtaa. Siinä sekosi helposti eikä pystynyt ihan varmasti sanomaan, missä on oikea kohta. Kuviot samalla kerroksella (rivillä) eivät olleet hänen mielestään helposti luettavassa rytmissä. Se häntä nyt pelottaa, että kohta, kun loppukuviot alkavat, ne eivät näytäkään oikeilta jonkin perustavanlaatuisen virheen takia..."


Alkaa kesä olla kohta ohi, olisi liinakin syytä alkaa valmistua, muuten se jäänee helposti kesken ties miten pitkäksi aikaa.