Meren poikki - kuivaa myöten, rupesi puhuttelemaan minua.
Jumala teki ihmeen. Mutta sitä ennen sotajoukot, faaraon takaa-ajajat, olivat perässä. Myös vahva tuuli puhalsi koko yön... Ihmettä edelsi vaikeat, pelottavat hetket, jolloin mietittiin, kuinka tässä käy! Oli myös kylmä, ja pelottavaa sekin, kun pimeässä yössä oli tuuli niin kova, että meren aallotkin alkoivat väistyä, ja meren pohja tulla näkyviin.
Sitten heidän käskettiin lähteä liikkeelle.
Minne?
Sinne meren pohjalle, siihen kuiluun, jossa äsken vielä vesi velloi syvänä.
Siihen kosteaan kuiluun, jota ympäröi pelottava vesimuuri, joka voisi milloin tahansa haudata heidät.
Siihen kuiluun, jossa näkyi hiekassa ja mudassa kaikenlaista outoa - ken sitä ehti näkemään.
Ja vielä kiirekin oli. Koko ajan joku hoputti, että "pitäkää kiirettä", "ei saa jäädä paikalleen", "älkää kuhniko". Ja hermostuneet huusivat toisilleen: "Älkää te tuuppiko, tässä on muutenkin vaikeaa."
Mutta kaikissa vaikeissa ja pelottavissa hetkissä ja tunteissa oli kuitenkin päästy yli - kuivaa myöten. Tunteet tuli ja meni. Nyt oli kiitoksen paikka, kun oltiin saatu tulla yli.
---
Kävinpä vielä takapihalla vähän kuvia napsimassa jutun liitteeksi... Joskus on kirppikseltä tuommoinen ostettu.
Monen vaikean yli mekin Jumalaan luottavat pääsemme, ja sitten on hyvä mieli kun vaikeudet on voitettu :) Siunausta päivääsi! Hieno muuten tuo majakkakoriste, vaikka ekasta kuvasta katsoin, että mikä ihme tuo on :)
VastaaPoistaMonenlaista vaihetta voi tosiaaan olla, mutta ilo on varmaan koettuja vaikeuksia suurempi perille päästyä.
PoistaOlipa hyvä, että laitoin koko koristeesta tuonne loppuun kuvan:) Kun se itselle on ihan selvä, niin ei sitä niin osaa ajatella, että pelkkä osa siitä voi kuvassa olla kummallinen:)