Tätä aamua: arkinen rukousvastaus

Yksi erittäin arkinen, tukossa ollut asia aukesi ilman omaa toimintaa. Nimittäin siinä pikku kopperossa, jossa jokainen joka päivä joutuu asioimaan, oli mennyt tukkoon se tärkein kaluste. (Mainittakoon vielä, että se vanha, remontissa poistoon mennyt, oli vähemmän tukkoon menevää mallia... Kun senkin olisi tiennyt!) Mutta nykyiseen siis palatakseni, vedin sitä tukossa olevaa varovasti jonkin verran, mutta tilanne meni entistä huonommaksi. Olin varma, että nyt se ei todellakaan aukea, ja varustauduin hakemaan ulkoa siihen sopivan avun. Olin jo ottanut sitä ulkonakäyntiä varten pitkävartiset saappaatkin esille, sillä tiedossa oli poikkeama auratun alueen ulkopuolelle. Varaston seinustalla nimittäin odottelee hyväksi havaittu keppi, eli hyvin tukeva, mutta samalla hieman joustava putkenpätkä, (kai sähköasennusputki, sileäpintainen,) jolla homma hoituu. Mutta olin myös mielessäni rukoillut, että pytty aukeaisi, kuten se toisinaan vähän odottelun jälkeen tekee. Mutta nyt olin kuitenkin menossa ulos jo, ja kävin vielä avaamassa pytyn kannen valmiiksi - ja totesin yllätyksekseni, että sehän olikin auennut! Se oli hyvä yllätys! En ollut kuullut ääntä, joka siitä yleensä kuuluu, kun se aukeaa. Oli nyt kiitoksen paikka, arkiseen asiaan tulleeseen apuun.  Juuri olin puhunut sitä, että viime aikoina on taas ollut jatkuvasti  jotain harmeja mietittäväksi.