Kuvakierros

Napsin aluksi kuvia oman tiemme varrelta. Ihastuttaa aina tuo uusien lehtien tulo.

Sitten siirryin seuraavalle metsätielle.

Ojassa oleva vesi kuusten juurella näytti minusta hauskalta. Sinne tippui pisaroita, ikäänkuin olisi satanut.

Näitä "pörhöläisiä" kuvatessani osoittautui siellä olevan yksi kuviin halukas...

Myöhemmin päädyin vielä hieman isommalle tielle. Sen varrella kävellessäni tuumin mielessäni, ettei sen varrelta taatusti löytyisi mitään mielenkiintoista kuvattavaa, sillä molemmin puolin tien laidoilla on näkyvissä metsänhakkuun jäljet. Juuri kun olin niitä miettinyt, näin ojassa jotakin mielenkiintoista.

Siellähän oli korvasieni. Kun menin sitä katsomaan, näkyi muutakin...

Taisi olla etanan herkkuhetki.

Etanasta katseen siirtäessäni, siinä tylsännäkoisillä jalansijoilla seisoessani, näin  mielestäni jotain kaunista...

Alin kuva tuo minulle mieleen vanhan rakennuksen ja joulun... ja pidän sen tunnelmasta.

Ei mitään pelastumisen toivoa?

"...vartija sulki heidät sisimpään koppiin ja pani heidät jalkapuuhun.... Keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle. Vangit kuuntelivat heitä. Yhtäkkiä tapahtui raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtosivat." Apt. 16:24-26 JKPR*

Jumala puuttui asioihin ihmeellisellä tavalla, kun Paavali ja Silas oli pantu vankilaan. Heitä oli myös ruoskittu. Olisi ollut todennäköistä, että he olisivat sellissä olleet peloissaan, vaikeroineet ja valittaneet. Tilannehan oli varsin tukala. Mutta nämä kaksi veisasivat ylistystä Jumalalle. Ja rukoilivat. Mitä he rukoillessaan sanoivat, olisi mielenkiintoista tietää, mutta sitä ei ole ollut tarpeellista meille kertoa. Mutta kaikki vankilan vangit saivat kuulla Paavalin ja Silaan äänen. He tuskin tyytyivät silloin hiljaiseen rukoukseen. Varmaankin he tekivät senkin oikein suureen ääneen. Ei sillä ole Jumalan kannalta väliä, onko puheemme hänelle suuriäänistä vai hiljaista sydämen puhetta, mutta varmaankin tässä tapauksessa sillä oli vaikutusta niihin, jotka sen kuulivat, eli vangit ja vartija.

Kaiken tapahtuneen seuraushan nimittäin oli, että se heidät sisimpään vankikoppiin sulkenut vartija sai löytää Taivaan tien. Hän sai pelastua; löytää uuden elämän Kristuksen seurassa, vaikka hän oli jo vähällä joutua kuolemaan. Hänhän luuli vankien karanneen ja aikoi tappaa itsensä. Mutta sillä hetkellä "Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä." . Vartija pyysi valoa ja juoksi sisälle ja sai aiheen kysyä: "...mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" .  Hän sai vastauksen: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.".

*JKPR: Jumalan kansan Pyhä Raamattu, Uusi Tie, 2014. Sen pohjana -33/-38 suomennos, "käännös ja kieli korjattuna"
 Muut jakeet: -33/-38 Raamatusta: Apt. 16:28, Apt. 16:30, Apt. 16:31

Hyvää torstaipäivää sinulle!

Ps. Täällä on kylläkin tänään paistanut aurinko, vaikka on tuollainen kuva. Tykkään vain itse tuon kuvan tunnelmasta. Silloinkaan ei satanut, kun tuon kuvan otin,  vaikka siltä näyttääkin. Ojaan tuleee  vettä tien alta putkesta. Vesi tippui joko puista, tai sitten se roiskui putkesta tullessaan.

Korjauspäivä!

Tästä näköjään muodostui eräänlainen korjauspäivä, vaikka ei mitään sellaista aikomusta alunalkaen ollut. Kaikki lähti liikkeelle värikkäiden sukkahousujen korjaamisesta. Halusin nimenomaan ne käyttööni, mutta kun pohjat olivat rikki, päätinkin laittaa paikat niihin. Tykkään näiden väristä, eikä tällaista väriä noin vain ruokakaupasta löydy, joten korjaamalla näitä saan ainakin itseäni miellyttävää  väriä yhdisteltäväksi muihin vaatteisiin - kuten nyt vaikka kuvan keltaiseen hameeseen:)  Eihän ne tietysti noin kauniilta näytä, mutta parempi kuitenkin kuin paljas kantapää. Ja sitäpaitsi, yleensähän jalkapohjat on lattiaa vasten...

Toisen homman aloitin  itseasiassa jo eilen, mutta silloin se jäi kesken. Ideana oli korjata  hiutuneen 80-luvun pussilakanan pääty liittämällä siihen 2000-luvun lasten tyynyliina. Väritkin sopivat yhteen, kun sattuivat olemaan saman firman tuotteita kumpainenkin. Sain nuorena tyttönä äidiltä lahjaksi pussilakanaparin. Säilöin niitä monta vuotta käyttämättä, koska ajattelin, että olisi kivempi ottaa ne käyttöön sitten vasta, kun talouteeni kuuluisi toinenkin ihminen. Siitä olisi tullut melkoisen pitkä odotus, joten otin ne käyttöön kuitenkin ihan yksistäni ensin. Mutta tänne asti ne ovat käytössä pysyneet - milloin enemmän, milloin vähemmän, ja nyt saivat taas himpun verran lisäaikaa. Toiselle olin tehnyt saman tempun jo aiemmin.

Kukkakuvioinen pussilakana ja lasten tyynyliina samaa väriä.

Yksi tyynyliina riitti yhteen pussilakanaan. Kun tyynyliinasta ratkoi nuo pitkät sivut auki (tai minä siis vain leikkasin, enkä ratkonut) oli se pitkittäin kahtia taitettuna sopiva ommeltavaksi pussilakanan päätyyn poisleikatun palan tilalle. Myös piti tyynyliinasta lyhyitä päätyjä vähän avata, jotta sai mitan riittämään pussilakanan leveyteen.

Kuvassa nurinpäin oleva tyynyliina on jo taitettuna pitkittäin malliksi  pussilakansasta leikattavalle osalle.

No, kun pussilakanahomma oli saatu päätökseen, katselin sitä pois leikattua jämäpalaa vielä "sillä silmällä".  Minulla oli talvisen toppatakin kauluksessa korjattavaa. Se oli mennyt  sisäpuolelta niskasta rikki niiltä kohdin, jossa ulkopuolella oli painonapit. Ripustuslenkkikin oli poikki. Niinpä sitten siitä vaaleanpunaisen pussilakanan jämästä leikkasin sopivankokoisen palasen ja ompelin sen paikalleen siihen takin kaulukseen ja samalla laitoin siihen ripustuslenkin, joka puolestaan oli jostakin vaatteesta jäänyt; sellainen tuotelapun yhteydessä ollut nauha nimeä varten.

Tämänsorttista intoa ei joka päivälle riitä. Täytyy "takoa kun rauta on kuuma". Saa nähdä miten pitkä aika menee seuraavaan kertaan, kunnes korjausintoa taas ilmaantuu. Toivottasti pian, sillä siitä saa hyvää mieltä, kun saa jotakin aikaiseksi!

Tytärten krouvia koulutaidetta - ja muutakin kouluasiaa Lieksasta

Löysin nämä vuoden takaiset taulukuvat. Tytöt olivat tehneet ne koulussa. Ne oli kuulemma tehty siten, että ensin oli taustaan liimattu erilaisia kangaspaloja ja siitä tulee tuo jännä epätasaisuus taulun pintaan. Minusta se kuulosti niin hauskalta touhulta, että joskus olisi kiva itsekin kokeilla moista tekniikkaa.

Tykkään kovasti näistä tauluista.

Nyt on koulun kohtalo taas vaakalaudalla, sillä sitä suunnitellaan jälleen suljettavaksi. Sama kohtalo odottaa toistakin alakoulua. Kesäkuussa valtuusto kuulemma päättää. Jos koulu menee kiinni, se on todella harmi.  Mikäli aikomukset menee, niinkuin luettu on,  meidän neitokaiseen päätöksen ei pitäisi enää vaikuttaa.  Mutta on monia pieniä koululaisia, joihin se toteutuessaan vaikuttaa ikävästi. On aika kurjaa pistää pienet kulkemaan syyspimeillä odottamaan ison tien varteen linja-autoa. Kaikkihan eivät saa sitä taksikyytiäkään pysäkille. Ja ei kaikkien vanhempien ole mahdollista itse olla kuljettamassa lasta näitä matkoja. Ja mitä linja-autopysäkkeihin tulee, ei kaikilla ole sitä pysäkkiäkään. Meidänkin koululaiset ovat joutuneet odottelemaan autoa ison tien varressa ilman pysäkkiä. Sellaiset ohjeet annettiin jo aikanaan isompien mennessä yläasteelle, että kyllä ne linja-autot siitä ottaa. Lähimmät pysäkit on noin viiden kilsan päässä siitä odottelupaikasta. Tänä keväänä on yläastelaiselle käynyt ainakin pari kertaa niin, että oudompi kuski on ajanut siitä ohi hänen kotiinpäin tullessaan. Kerran hain sieltä varsinaiselta pysäkiltä hänet ja toisen  kerran hän käveli, kun oli sitten jätetty autosta vähän lähemmäs. Siitä joka koulupäiväiseltä odottelupaikalta, tien päästä, on vielä kävelymatkaa vajaa pari kilometriä  suuntaansa joka tapauksessa.

Ruusupuseron tuunaus

Minulla oli pusero, joka kaipaisi muokkaamista. Se oli suoran mallinen ja siinä oli lyhyet solmintanauhat takana. Kiva malli, mutta ei tosiaan minun kroppani mitoille sopiva. Olin siitä aiemmin jo muotolaskokset avannut ja solmintanauhat poistanut. Eilen löysin laatikostani kuminauhanpätkän. Keksin kokeilla sitä tähän ruusupuseroon. Olin kyllä sitä mieltä, että tuskin edes saan sitä kunnolla ommeltua paikalleen, mutta sepä sujuikin odotusten vastaisesti, eli hyvin.

Olin kuitenkin asettanut kuminauhan kahden napin välimaastoon ja kun kuminauha oli paikallaan, tajusin, että siinä kohtaahan on oltava nappi, koska kuminauha vetää siihen muuten avoimen aukon. Löysin sopivan värisiä vanhoja päällystettyjä nappeja, jotka ompelin paikoilleen. Niistä vain yksi, se vyötäröllä oleva, hoitaa kiinnittävää virkaa, muut kaksi ovat vain koristeena. Ne kaksi koristenappia  ompelin muuten ensiksi tietenkin väärään reunaan, siihen kiinnittävien nappien kanssa samaan reunaan, mihin niitä just ei pitänyt... Ei muuta kuin ratkomaan, ja uudestaan ompeluhommiin. Onneksi ei ollut montaa ommeltavaa.

Semmoinen oli tällä kertaa vaatekertomuksemme.

On se nyt ainakin käytettävämpi kuin ennen.

Tyttären laittamia

Tytär kaunisti meillä eilen portaita ostamillaan kukkasilla:)

----

Lisäänpä tähän vielä samalla kukkienostoreissulla näkemämme tilanteen, joka puhutteli meitä; reissulla olleita tytärtä ja minua:

Olimme kaupan kassajonossa (eri kauppa kuin se kukkienostopaikka). Edessämme oli perhe: isä, äiti ja pieni poika kauppakärryssä istumassa. Jonkin ajan päästä lapsi aloitti kovan itkun; vesi juoksi silmistä ja ääni oli kova. Jossain vaiheessa näytti, että lapsi osoitti sormellaan jotakin lattian suunnasta. Katsoimme näkyykö lattialla jotakin, mutta emme huomanneet mitään. Mutta lapsen äiti oli huomannut. Hän rupesi pyrkimään lähemmäksi, jolloin mekin katsoimme uudestaan lattialle. Siellähän oli jokin pieni vihreä muovinen "läpyskä", melkein jaloissamme. Se oli pudonnut lapselta ja sen perään hän itki. Lapsi sai kaipaamansa ja itku loppui siihen. Samalla lapsen ilme muuttui hyväntuuliseksi. Me mietimme kaupasta poistuessamme sitä, että pieni lapsi on kyllä tosi aito. Jotain tahtoessaan hän osoittaa sen todella selvästi ja kuuluvasti, eikä häpeile sitä. Me isot emme kehtaa. Usein emme  edes Jumalalle kehtaa osoittaa mitä mieltä olemme. Mutta Jeesushan sanoi, että meidän tulisi olla lasten kaltaisia... (Matteus 18:3)

Hämähäkinverkko

Tämä oli sellainen äitienpäivän käsityö.   Ja nämä kuvat on pitkästä aikaa omalla kameralla ihan itse otettuja, sillä sain lahjaksi kameraan akun:)

Muistikirjan kauniit kannet - ja jotain väärin luettua

Joskus loppuvuodesta ostin Kontista tuollaisen pienen muistikirjan. Hintaa sillä oli vain 1,50 euroa. Nyt vasta muutama päivä sitten sinne ensimmäisen kerran jotain raskin kirjoittaa. Ikäänkuin noin kauniskantiseen kirjaan ei olisi voinut kirjoittaa ihan mitä tahansa:)

Siinä on sisällä pahvinruskeat sivut. Ajattelin jossain vaiheessa, että kirjaseen olisi helpointa kirjoittaa poikittain, mutta kuitenkin ihan tavalliseen tapaan tuohon kynäilin. Mitä sitten kirjoitin? Päätin laittaa siihen eräänä päivänä muutaman mieleeni tulleen jakeen, ihan vain ulkomuistista tarkistelematta, miten ne tarkalleen ottaen ovat. Lisää kirjoitetaan, kunhan mielessä taas jokin jae on.

Nämä kirjoitin: 

Sinun silmäsi näkivät minutjo idussani

minun päiväni olivat määrätyt

 ja kirjoitetut  kaikki Sinun kirjaasi 

ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

Ei ole sanaa minun kielelläni

 jota Sinä Herra et täysin tunne.

Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen 

ylen korkea käsittääkseni sen.

Vaikka minä  vaeltaisin pimeässä laaksossa

 en minä pelkäisi  mitään pahaa

 sillä sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Mutta yhden minä teen

 minä riennän kohti päämäärää ja voittopalkintoa

---

Väärinluetusta ajatus

Ja tässä vielä  yksi "sattumus", joka sopinee tähän kirjankansijuttuun  myös:

Luin erään blogiystävän jutusta otsikkoa väärin; tähän tapaan: "Ei meillä mitään olis, jos ei säädettäis"... ja sitten huomasinkin, että eihän siiinä niin lukenut.

Mutta ehkäpä siinä väärin luettunakin oli jotakin oikeansuuntaista, sillä sanotaanhan: "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps 139:16

 Onpa muuten sama jae, jonka olin tuohon muistirjaankin kirjoittanut ihan ensimmäisenä.

Siunattua päivää sinulle:)

Narsissin "kylkiäinen"

Pihan ainoa kukkiva narsissi.

Nuorimmaisen kuvaama tuo narsissi. Ottamiaan kuvia katsellessa hän huomasi tuon kylkiäisenkin. Ja tuosta narsissikuvasta  sitten rajasin "kylkiäisen" näkyväksi.

Armollista - ja arvollista äitienpäivää

Osuipa silmiini tämä armollinen ja lohdullinen kirjoitus Mari-Anna Stålnacken blogissa Armoa arkeesi: http://mariannastalnacke.com: Arvosi on Jeesuksessa - ei äitiydessä, työssä, tai menestyksessä

Kuva tyttären joskus ottama

Armollista  ja arvokasta äitienpäivää

meille kaikille - äitiemme lapsille!

Sanoitettua

Moni kantaa tänäkin päivänä kipua, jota ei voi sanoa ääneen. Se on paljon suurempi, kuin ne sanat joita sanotaan. Mistä nyt puhun? Luin aivan äskettäin eräästä julkisuuden henkilöstä ja eräästä hänen rankasta kokemuksestaan muutaman sanan. Ne sanat olivat kovin arkipäiväisiä kertomaan hänen kokemaansa. Jostakin syystä hän jäi mieleeni ja mietin, että miltä hänestä on mahtanut tuntua se kaikki kokemansa. Muutamia päiviä myöhemmin  saman ihmisen sanomana ja toisena hänelle kipeänä kokemuksena, oli luettavissa, kuinka hänestä tuntui pahalta, koska hän ei ollut enää kenenkään lapsi.

Meidän ei useinkaan ole mahdollista kertoa toisille ihmisille aivan kaikkea sisimmässämme olevaa. On kuitenkin yksi, jolle sen voi tehdä ihan täydestä määrästään: Hän on Taivaallinen Isämme; Jumalamme, Luojamme. Hän kestää kuulla kaiken kipumme. Voimme sanoa, tai vaikkapa kirjoittaa Hänelle aivan kaiken. Ihan siinä määrin, että voisi yhtyä näihin sanoihin: "Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon  teidän loppuun asti ymmärtävän" (2 Kor. 1:13).  Isä, Hän joka meidät loi, on se ainoa, joka meitä täydellisesti ymmärtää!

Pitsipöllö

Virkkasin taannoin sitä pitsiä ohuista langoista. Ne tekeleet sitten lojuivat laatikossani, vaikka minulla tietysti oli alkuun ajatus, että ne päätyisivät joskus johonkin vaatteeseen. Mutta nytpä ompelinkin ne taannoin Kontista ostamaani violettiin kangaspalaseen. On nyt ikäänkuin seinävaatteeksi sopiva. Nyt tuo  sitten lojuu pöydälläni, kun sille ei ole vielä löytynyt sopivaa tilaa. Kukaties taas joskus ratkonkin pitsit irti tuosta, mutta olkoon nyt vähän aikaa noin.

.

Virkatut tossukat

Katselin koneelta vanhoja kuvia, ja löysin joulukuulta nämä. En vissiinkään ole näistä vielä juttua pykännyt, niin olkoon tässä nyt sitten.

Aloitin näiden tekemisen  joskus kesällä jo, sillä olin löytänyt jostakin kaupasta yhden alekerän jotain villalankaa. Ja kesäisinkin saattaa koivet kaivata lämmikettä ainakin jalkapohjiin viileillä lattioilla. Homma keskeytyi pitkäksi aikaa, koska ajattelin ensin, ettei lankakaan riitä. Sitten en kai ollut muutoin tyytyväinen. Loppuvuodesta sitten löysin tekeleet jostakin ja virkkasin ne valmiiksi.

Aloitin virkkuun pohjasta virkkaamalla ketjun, ja sen ympärille virkkaamalla tossukat kasvoivat mittoihinsa. Mittoihinsa niin... mallailin koipiini vähän väliä, että osasin virkatessa sopivanoloisesti lisäillä ja vähennellä. Silti näistä tuli vähän naftinpuoleiset varpaista. Kuvassa näkyy reunoissa löysyyttä. Kävin äsken kokeilemassa oikein, että tuoltako nuo nyt valmiina tosiaan näyttää... mutta reunat oli nyt tiukemmat. Tuossa kuvavaiheessa homma näyttää olevan vielä kesken, joten olen sitten tehnyt vielä tiukennusta reunoille.

Keskimmäisenä olevan kuvan yläreunassa vilahtaa silloin vielä keskeneräisenä ollut virkattu kuva naisesta rannalla.

Leikkimielisen sanavisan vastaukset

Leikkimielisen sanavisan vastaukset on laitettu alkuperäisen jutun loppuun nähtäville. Ja siihenhän pääsee tuosta ylläolevasta linkistä:)

Voi tuota  Susiparkaa! Sitä  ainaski jännittää ihan kauheesti ne kysymysten oikeet vastaukset. Vaikkei tarttis:)

Apua! Mua jännittää ihan kauheesti... Entä jos se meni ihan penkin alle?

Mitä ihmettä sää oikeen touhuut?  Et kai sää syä sitä tyynyliinaa?

Et kai sää tosissas syöny sitä?

Voi sun kanssas! Kaivelehan ny se tyynyliina takaisi siältä suustas!

No nii Susi, ihan hyvinhän se meni. Ei olisi niin tarvinnut jännittää:)

Kyl on ny hymy herkäs:)

----

Susikuvat on tyttären joskus  ottamia:)

Mahdottomuuksien edessä?

Haluan jakaa tänä aamuna kaksi lukemaani kirjoitusta. Toinen on Mari-Anna Stålnacken blogissa Armoa arkeesi: http://mariannastalnacke.com/mahdottomuuksista-iloitseminen. Siinä oli siitä, että meidän menetetyt mahdollisuutemme ovat Jumalan mahdollisuuksia osoittaa voimaansa meille.


Ja toinen Marumummelin blogissa Mummelin mutinoita:
http://mummelinmutinoita.blogspot.com/2019/05/ihmeita-ilman-maaraa.html. Siinä jutussa on hyvin puhutteleva kirjoitus siitä, kuinka Jumala  voi tehdä todellakin mahdottomasta mahdollista!

Täydellisiä suorituksia vaativa Jumala?

Täydellisiä suorituksia vaativa Jumala? Jos tahtoo "lain" noudattamisella ja hyvänä ihmisenä pärjäämiselllä saavuttaa taivaan, täytyykin suoriutua täydellisesti. Mutta se on kuin rutiköyhälle langetettu miljardivelka maksettavaksi. Mahdoton ajatus, toivotonta alkaakaan. Siihen ansaan sortuu, jos ei ole muuta kuullut. Tai kuulemaansa käsittänyt.

Etkö siis ole kuullut muuta? Tai käsittänyt?  Tai oot kuullut, mutta se on päässyt taas unohtumaan? Se sun ja mun velka on maksettu. Se on muuten monipuolinen asia. Sen voi sanoa näinkin: Olet Isäsi lapsi. Ajattele tässä kohtaa vaikkapa omaa isääsi, tai vaikka  äitiäsikin, tai jotakin jonka tiedät rakastavan sinua. Vaatiiko hän sinulta täydellistä suoritusta? Siis ihan pilkuntarkkaa kaikessa, ja selvitystä joka askeleestasi tai tekemisistäsi? Vaaditko itse lapseltasi, tai joltakin muulta rakkaaltasi?

Ei täydellisen suorituksen vaatimuksia?

Siinä se pointti on. Isä lähetti sen isoveljemme, jonka nimi on muuten Jeesus, ja antoi hänen hommakseen hoidella ne pikkusiskojen ja pikkuveljien asiat valmiiksi. Eihän voi olettaa, että he niistä suoriutuisivat. Näin sopi Isä ja hänen Vanhin Poikansa.

Mutta kun ne pikkusisarukset on aika jukuripäitä, ja taitaa niillä olla joillakin sitä uhmaikääkin, tai toisilla jotain muuta hankalaa ikää, niin ei oikein tahdota uskoa vanhemman sanaa. Ei nyt edes sen isonveljenkään.

Mutta kenties joskus ne Isän tai Isonveljen sanat tulee mieleen ja silloin ihan ilahduttavana huomiona.

"Se on täytetty". 

Tuon Isoveljemme Jeesuksen sanomisen kirjoitti muistiin paikalla ollut veljemme Johannes.  Se on hänen muistiinmerkitsemänsä tilanteesta, jossa hän oli itse paikalla sen kuulemassa. Se on  hänen evankeliumiksi nimitetyssä tekstissään kohdassa luku 19 ja siitä jae 30.

Hyvää loppuviikkoa

ja maistukoon makoisalta 

se valmiiksi  rakkaudella tehty...!

---
Olipas hassua. Olin ihan viikkovillissä. Kirjoitin tuonnekin ylemmäs hyvän alkuviikon toivotuksen ensin. Kävin sitten lukemassa yhtä blogia ja siellä huomaisin missä mennään... ja tulin  tänne korjaamaan toivotukseni loppuviikoksi:)

Leikkimielinen sanavisa

Meillä on ollut joskus hauskaa tämäntyyppisten sanavisojen kanssa. Niitä  on ollut vuosikymmenten ajan ainakin Valituissa Paloissa. Tämä tässä on kuitenkin minun keksimäni. Se on hauskaa, kun jokainen voi keksiä omanlaisensa. Se voi olla vaikka kokonaan  jostakin visan  tekijälle tutusta aiheesta tai sitten eri aiheista sekaisin.  Meillä tytär teki puuaiheesta muutama päivä sitten. Jokusen siitä onnistuin saamaan oikeinkin, mutta isännällä se sujui paremmin kuin minulla:)

Tässä on  minulle tuttuja aineksia. Tätä on "esinäytetty" kotona, kun ajattelin, että jos tämä on ihan liian helppo, mutta ei kuulemma ollut. Kotiväellekään ei vielä ole selvitetty oikeita vastauksia.

1.Mikä on pelleriini?
       a. hedelmä
       b. narri
       c. hartiahuivi

2. Mikä on upslaaki?
       a. järkytys
       b. käänne housunlahkeessa
       c. käänteentekevä ajatus

3. Mikä on reikeli?
       a. reikäkauha
       b. lukko
       c. reikäleipä

4. Mikä on karsseri?
       a. kassajärjestelmä
       b. karsea vaate
       c. eristyspaikka

5. Mitä tarkoittaa vaatteissa linen?
       a. puvun linjaa
       b. pellavaa
       c. liinaa

6. Mikä on lehtiäinen?
       a. kiinnityssysteemin osa
       b. lehtisirkka
       c. pieni lehdykkä

7. Mikä on kappi?
      a. jauhokuoriainen
      b. iso astia
      c. kovike kengässä

8. Mitä merkitsee mello?
      a. hedelmä
      b. pieni mekkonen
      c. ylisuuri vaate

9. Mikä on kokohame?
      a. Puku, jossa hame ja bolero
      b. Nilkkoihin ulottuva pitkä hame
      c. Leninki

10. Mikä on rekki?
      a. vaateteline
      b. rekikoiran reki
      c. silityslaudan hihalauta

Mukavaa visailua:)

Oikeat vastaukset sitten jonakin  päivänä...

   ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Oikeat vastaukset ovat tässä:

1. C   "Pelleriini" on eräänlainen hartiahuivi. "Lyhyt hartiaviitta" sanoi muistaakseni wikipedia.

2. B   "Upslaaki" on käänne housunlahkeessa, siis siellä alhaalla.

3. B   "Reikeli" oli vanhanaikaisissa  sisäovissa ollut lukkosysteemi. (Laitetaan ovi reikeliin.)

4. C   "Karsseri" on eristysselli.

5. B   "Linen" tarkoittaa vaatelapussa pellavaa.

6. A   "Lehtiäinen". Kiinnityssysteemin osa, eli hakasen vastakappale.

7. C   "Kappi". Kengän kantakovike.

8. C   "Mello". Ylisuuri vaate. Äitini käytti sanaa siten.

9. C   "Kokohame". Leninki.

10. A "Rekki". Vaateteline oli tässä tarkoitettu vastaus.