Tänään oli sitten ohjelmassa "laskentoa", kuten meillä ennen koulussa sanottiin. Nuorimmainen oli flunssansa takia vielä kotona, mutta tiedot läksyistä kulkee nykyään helposti. Nyt oli sitten matikantehtävissä jakolaskuja allekkain. Sillä tavoin tehtynä ne tulivat nyt uutena asiana hänelle, sillä olivat päässälaskuna aiemmin niitä tehneet. No, heillähän on tietysti se jakolaskujen merkintätapa; "jakokulma", aivan erilainen kuin itselläni aikanaan. Eivät kuulemma sitä sellaiseksi edes nimitäkään. Alkoipa sitten perehtymiseni hänen tehtäviinsä. Vähän aikaa tuijottelin matikankirjan esimerkkilaskua, enkä tajunnut ensin miten siinä mitäkin on tehty. Pitipä sitten tehdä sama lasku sillä jakokulmalla, jonka olin aikanaan oppinut. Nyt rupesi jo vähän lamppu syttymään... Mutta kyllä se minulla takkusi jatkossakin. Neuvoa piti saada isännältä. Hän se muutenkin meillä enemmän on lasten läksyjä neuvonut. Hänellä on siihen paljon enemmän kärsivällisyyttä, kuin minulla.
Minunhan piti alaluokilla laskeskella jotain alkioita ja osajoukkoja, joita vanhempani sitten ihmettelivät. Ne tuli mieleeni tuosta etsimästäni kuvasta! Ja mitä jakolaskuihin tulee, oli isäntä aikanaan oppinut ihan erilaisen jakokulman kuin minä. Ja nyt nuoremmilla on taas ihan omanlaisensa merkintätavat. Tulipa vielä mieleeni, että mitenkähän pitkään noita mihinkään "kulmaan" tai muuten paperillekaan lasketaan, sillä koneethan nykyään kaiken tuntuu korvaavan... Monenko tarvitsee niitä arjessaan osata laskea, ihan paperilla siis? Milloin olen itsekään mahtanut tarvita, 80-luvulla kauppiksessa ehkä?
Minua ei haittaa ettei ole kuvia. Vaikka kuvista pidänkin.
VastaaPoistaJos vertaa kirjoihin, niin eihän meidän kirjoissakaan ole kuvia. Jos on olennaisen tärkeätä kuvan avulla tehdä selkoa jostakin, sitten ne ovat hyvä apu.
Noinhan se on. Ei aina ole tarvis olla kuvaa:) Tähän juttuun vähän mielin kyllä kuvaa niistä lapuista, joissa näkyi niitä meidän kolmenlaisia "jakokulmia". Tytttö ottikin kännykällään niistä pari kuvaa, mutta eivät olleet kuvina kovin selviä, niin jätin pois ne.
PoistaKyllä on kaikki muuttunut varsinkin siitä ajasta, kun itse olin koulussa. Sinä nyt olet vähän nuorempi :) Ei enää kyllä oppisikaan noita uusia jakokulmia sun muita...
VastaaPoistaMullakin meni tosiaan vähän aikaa siinä, vaikka kirjassa oli esimerkkilaskelma. Mutta enpä ollut jakolaskujakaan aikoihin laskeskellut.
PoistaSiitä on jo aikaa kun olen laskenut jakolaskuja,en tiedä osaisiko tuota.
VastaaPoistaKaunis kuura kuva. Hyvää viikon jatkoa sinulle!
Kiitos Pirre, samoin sinulle:) Aika harvoin on nykyäään tarvetta tuolleen jakolaskuja laskeskella, niin unohtuu ihan. Tuon kuvan otin joskus metsätien varrelta.
PoistaKyllä sitä tosiaan koulussa tuli opeteltua vaikka mitä laskutoimituksia, mutta monet niistä ovat jo unohtuneet. Iloa viikkoosi!
VastaaPoistaKiitos Tiiu! Samoin sinulle:) Ja mitä laskuihin tulee, niin ei minun nuppiini ainakaan ole paljoakaan niistä jäänyt...
PoistaVanhalla jakokulmalla minäkin, vaikka se uusikin pitäisi osata. Pääasia, että tehtävä ratkeaa. Hienoa olisi osata ja vain päätä pyöritellen hallita derivaatat, sigmaviulut, joukko-opit ja muut. Kertotaulu on kumminkin aika tärkee ihan elämän läpi.- Ainakin se helpottaa joissakin tilanteissa.
VastaaPoistaNoita kun tuossa mainitsit, niin siinä oli ihan outojakin minulle. Osan oppimastani olen unohtanut ja sitten on sitä, joita en koskaan ole ollut oppimassakaan. En aikoinani ollut oppikoulussa, vaan kansakoulussa, joka sitten peruskoulun nimellä loppuvuosina oli. Minulla sekin tosin vielä vanhojen oppiaineiden mukaan.
PoistaJa sitten se tärkeä kertotaulu... Se olisi oikeasti tärkeä, sitä tarvitsee vähän väliä. Mutta vaikka sitä piti aikanaan ulkoa opetella, isä sitä minulta kuulusteli, niin väliaikaiseksi jäi aina vain päähäni. En muista siitä kuin jotain ja muut pitää sitten vaikka päässään laskeskella. Se kertotaulun puutteellinen osaaminen vaikeutti tietenkin kaikkea sellaista laskemista, johon sitä tarvittiin. Murtoluvut ja laventamiset ja supistamiset oli minulle aikanan ihan kauheita. Ja noissa jakolaskuissakin sen kertotaulun puutteen tosiaan huomaa! Toisaalta sitten jotkin matikantehtävät saattoivat joskus olla ihan kivojakin, jos ne eivät tuntuneet liian vaikeilta ja sai iloa tehtävien ratkomisesta. Kauppiksessa prosenttilaskut olivat jopa jotenkin mieluisia.
Nykymatikka on mulle ihan " hebreaa", ei ollu lempiaine koulusa joten sillä saattaa olla jottain merkitystä ettei oo jääny koukerot mieleen.
VastaaPoistaJuu, ei ollut minunkaan lempiaine, eikä tosiaan o jääny ne koukerot munkaan mieleen:) En tiedä, kuinka asia sitten olis, jos oisin ollut parempimuistinen sen kertotaulun kanssa.
Poista:) Niin minäkin lasken ihan aataminaikuisella jakokulmalla :) Vielä vanhempi kuin sulla. En tiedä alkioista enkä joukoista mitään, se hömpötys tuli vasta kun lopetin koulun, eikä tainnut lapsillakaan olla sellaisia.
VastaaPoistaJaan jakokulmassa ja sitten etsin laskurin :) jos pitää jotain laskea.
Sulla lienee sitten kaiketi sitten samanlainen jakokulma, minkälaista meillä isäntä käyttää. Minun laskemiset on aika vähäisiä nykyään ja jos jotain vaikka pientä yhteenlaskua on, niin sitä voi kyllä paperiala alekkain laskea. Ja jos on isompi laskutoimitus, niin on onneksi tosiaan on ne laskimet:) Joskus saatan isännältäkin kysyy, että mitä jostakin tulee, koska hänellä päässälasku sujuu hyvin, mulla taas ei.
PoistaKuopuksen ansiosta olen vielä kärryillä nyky jakokulmasta. Kaunokirjoitus on myös muuttunut paljon jo meidän lastenki kesken. Enpä taida muussa kuin pojan hiilarien laskussa käyttää kerto ja jakolaskua kun selvitän hänelle kertoimen jolla leivänpalansa painon kertoo ja saa tietää paljonko hiilareita syö.
VastaaPoistaNiin sullahan on ollut arjessa sille käyttöä kuitenkin. Silleen paremmin pysyykin kärryillä. Ja tuosta kaunokirjoituksesta; nythän sitä ei enää koulussa opeteta lainkaan. Toiseksi nuorimman joissakin kirjoissa sitä vielä oli ja hän sai joskus koulussa valita haluamansa kirjoitustavan. Sitä kaunoa nimitettiin heillä "käsialaksi", mitä vastaan minun mieleni aina oli. Minun mielestäni käsiala tarkoitti sitä, että millaisia koukeroita kukin saa omalla kätösellään aikaiseksi, siitä riippumatta, millaista kirjoitustyyliä käyttää. Oma käsialani onkin ihan hirveä:(
Poista