Arkipäivää: sekainen "sairastupa"

Sellaiselta meidän huusholli nyt tuntuu.  Eli torkkupeittoa ja vaatetta lojuu vähän siellä sun täällä.  Kaksi meistä on flunssassa edelleen. Itselläni oli eilen jännästi vähän parempi aamupäivä eilen, kun piti lääkärissä käydä ihan muun asian tähden. Tänään taas olen niiskuttanut kovasti ja vähän väliä saa aivastusta pidätellä. Ei tee mieli mennä ulos. Onneksi eilisellä kaupunkikäynnillä ostettiin ruoat. Vähän olen ajankulukseni yrittänyt piirrellä. Sohvalla lojuessa niiskutus on ikäänkuin koko ajan läsnä, mutta piirtäessä ajatukset enemmän siinä tekemisessä. Yhden tekeleen heitin roskiin, mutta jatkoin sitten yhtä sellaista, jota olin lyijärillä tehnyt lauantaina. Nyt laitoin siihen vähän vesiväriä jo. Saa nähdä mikä siitäkin, minun tiemaisemastani, mahtaa tulla. Auton ikkunasta välillä kauniita maisemia katselen ja toivon aina osaavani niistä jotakin paperillekin saada, vaan ei käsi tee sitä, mitä mielikuvitus ja silmät sanoo.

Tytär huomasi äskettäin hyvin pitkiä jääpuikkoja tutussa paikassa takapihan puoleisella räystäällä. Mutta niin vaan nämäkin kuvat on "menneitten talvien jäitä". Kuinkahan pian tämä minun blogini mahtaa sulaa olemattomiin, kun se kuvatouhu on nyt "jäissä", sen kameran akun takia. Kirjoitella kyllä tykkäisin, mutta alkaahan se aikaa myöten varmasti vaikuttaa, jos ei uusia kuvia juurikaan saa, ellei ruinaa tyttäriä niitä ottamaan. Ihan valittamatta kyllä sitä ovat tehneet, ettei sen puoleen. No, nytpä voinkin tällä erää lopettaa tämän lätinän ja koneen napsuttelun.