Usko ja Kärsivällisyys

Usko oli tukalassa paikassa. Sen teki mieli juosta pakoon, mutta sitten se muisti ystävänsä Kärsivällisyyden, ja huusi senkin paikalle. "Kärsivällisyys!", se huusi lujaa. Ja sieltähän Kärsivällisyys näytti tulevan. Eivät he mikään vahva pari olleet, mutta yhdessä heidän oli jotenkin helpompi olla siinä, kun joutuivat  kuitenkin olemaan samassa paikassa Epäuskon kanssa, ja kuuntelemaan sen jatkuvia jaarituksia hänen ja parhaan kaverinsa Epätoivon seikkailuista.

Mistä aihe tuohon tämänaamuiseen pikku "kertomukseen"?  Olen itseäni muistutellut sellaisen asian olemassaolosta kuin kärsivällisyys. Sanonut sen itselleni mielessäni aika ajoin. Jotenkin on helpottanut välillä sen sanominen, kun muistan, että sitäkin asiaa täytyy opetella. Välillä kyllä kysäisin mielessäni siihenkin tyyliin, että hyödyttääkö se muka jotain... Ainakin sen sanotaan vaikuttavan näin: "...kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelumuksen kestäminen toivoa" (Room. 5:4)

Roomalaiskirjeen 5 luku/Koivuniemen Raamattuhaku

Levollista sunnuntaita!